Koko terveyspalveluprosessi pitää uudistaa

Heikki Pälve toteaa pääkirjoituksessaan Lääkärilehdessä 5/2012, että riideltäessä kuntauudistuksesta terveydenhuolto uhkaa jäädä jalkoihin. Olen itsekin yrittänyt virittää keskustelua aiheesta.

Risto Rinta-Mänty

Miksi GFR on yhä vain tiskin alla?

Koulutustilaisuuksissa on pitkään jo muistutettu munuaisfunktion arvioimisesta GFR:n avulla. Monissa hoitosuosituksissa GFR:n merkitystä painotetaan ja ajankohtaisesti myös dabigatraanin lääketurvallisuustiedotteessa.

Seija Eskelinen

Kliinisen tutkimuksen ahdinko vaarantaa hoitojen kehityksen

Julkinen tutkimusrahoitus sekä sairaanhoidon ja yliopistojen resurssit ovat supistuneet jatkuvasti. Tämä on johtanut kliinisen tutkimuksen ahdinkoon, joka uhkaa laadukasta sairaanhoitoa. Suomen Lääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Finska Läkaresällskapet vetoavat päättäjiin kliinisen tutkimuksen rahoituksen ja toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Raija Niemelä

Päihdehäiriöiden varhainen tunnistaminen on haaste terveydenhuollolle

Mielenterveysongelmat, työttömyys ja alkoholin liikakäyttö ovat asioita, jotka kansalaisten mielestä uhkaavat hyvinvointia. Tässä numerossa on kolme ajankohtaista päihdeongelmiin liittyvää aihetta: iäkkäiden alkoholin käyttöön liittyvät haitat, rahapeliongelmat sekä kannabiksen käyttö. Alkoholin kulutus on nelikertaistunut neljän vuosikymmenen aikana ja alkoholiperäiset kuolemat ovat työikäisen väestön yleisimpiä kuolinsyitä. Uusia haasteita tuovat myös naisten sekä ikääntyneiden aiempaa runsaampi juominen (1). Kokonaiskieltopolitiikasta huolimatta ovat nuorten aikuisten kannabiskokeilut kolminkertaistuneet 20:n viime vuoden aikana (2). Rahapelaaminen on arkipäiväistynyt ja internet-pelaaminen on lisääntynyt. Sen myötä myös rahapeliongelmat ovat yleistyneet (3).

Solja Niemelä

Terveydenhuolto pois kunnilta

Hallituksen keskeisin uudistustavoite ja tämän kevään suuri poliittinen kiista on kuntauudistus. Terveydenhuollon järjestämisuudistus on ollut halvaannuksissa jo yli vuoden odottaen kuntauudistuksen etenemistä. Kooma jatkuu helposti yli kunnallisvaalien ensi vuoteen. Siksi on perusteltua ryhtyä rakentamaan terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituspohjaa irrallaan kuntarajojen siirtelystä.

Heikki Pälve

Sydämen tautimalleja monikykyisistä kantasoluista

Sairauksien syntymekanismeja selvittävässä perustutkimuksessa, toksikologiassa ja lääkekehityksessä on yhteinen tarve fysiologisille ihmisen solu- ja kudosmalleille. Uusien menetelmien myötä tietomme sairauksien ja genomisten muutosten yhteyksistä lisääntyy räjähdysmäisesti, mutta samalla tarvitaan yhä kipeämmin tutkimusmalleja, joissa tämän tiedon tuottamat hypoteesit voidaan testata. Optimaaliset solumallit ovat genotyypiltään tarkasti määriteltyjä, jolloin niitä voidaan käyttää joko tietyn sairauden tautimallina tai esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutusten testaamiseen tietyissä potilasryhmissä. Sydänsairauksien tutkimuksen ongelmana on ollut, että ihmisen sydänlihassoluja ei voida kasvattaa laboratorio-olosuhteissa. Niinpä tutkimukset ovat perustuneet lähinnä eläimillä ja ns. transfektoiduilla soluilla (muut kuin sydänsolut, joihin on viety joku ihmisen sydämessä ilmenevä geeni) tehtyihin kokeisiin. Nämä mallit eivät kuitenkaan vastaa ihmisen sydämen fysiologisia ominaisuuksia, ja lääkeaineiden sydänsivuvaikutukset voivat tulla esille vasta kliinisissä tutkimuksissa tai kun lääke on jo kliinisessä käytössä.

Katriina Aalto-Setälä

Raskaudenkeskeytykseen päätynyt nainen tarvitsee tukea

Raskaudenkeskeytysten määrään vaikuttavat lainsäädäntö, yhteiskunnan ja kansalaisten asenne, äitiyteen liittyvät sosiaaliset normit sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelujen saatavuus (1). Suomessa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa suhteutettuna fertiili-ikäisten naisten määrään (2). Vuonna 2010 EU:ssa laillisten keskeytysten määrä tuhatta fertiili-ikäistä naista kohti oli 11,5 (1) ja Suomessa 8,8 (2). Suurin keskeytykseen tuleva ikäryhmä Suomessa on 20–24-vuotiaat nuoret naiset. Alle 20-vuotiaiden osuus on vähentynyt tasaisesti vuodesta 2004 lähtien (2).

Maarit Niinimäki

Varo nopeaa glukoosikorjausta ketoasidoosissa

Kiitän Lassi Nelimarkkaa ja Olli J. Arolaa erinomaisesta ketoasidoosia käsitelleestä katsauksesta (SLL 1-2/2012, s. 33-8). Kirjoituksessa todettiin, ettei glukoosipitoisuutta saa laskea nopeasti. Kuitenkin sekä taulukossa että toisaalla tekstissä, samoin kuin Akuuttihoito-oppaassa asiaa käsittelevässä kappaleessa, esitetään plasman glukoositaso 8–11 mmol/l yhtenä hoidon päätavoitteena. Kokemukseni on, että kiireiset päivystävät lääkärit huomaavat vain tämän tavoitteen ja ohjeeksi insuliini-infuusiosta vastaavalle hoitajalle kirjataan glukoositavoite ilman laskunopeuden maksimia. Tämän seurauksena tuon tuostakin glukoositaso lasketaan esim. tasolta 35 tasolle 8 mmol/l muutaman tunnin aikana. Onneksi aikuisten aivot eivät näytä olevan yhtä herkkiä aivoödeemalle kuin lasten, kuten Nelimarkka ym. totesivat.

Tiinamaija Tuomi

Nesteytys vaikuttaa myös

Kiitämme LKT Tiinamaija Tuomea mielenkiinnosta katsaustamme kohtaan. Kuten Tuomi toteaa, liian nopea glukoositason korjaantuminen voi olla vähemmälle huomiolle jäävä ketoasidoosin hoidon osa ja tähän liittyvä osmolaliteetin muutos voi olla erityisen haitallinen lapsipotilaille. Laskennallisen plasman osmolaliteetin (P-osmol = 2 x Na + gluk + urea) muuttujista ketoasidoosissa glukoosipitoisuus on tilan syntymisen ja myös hoidon aikana rajuimmin muuttuva osa. Havaintojemme mukaan pelkkä hyperglykemiaan liittyvä hyperosmolaarisuuden syntyminen sinänsä voi olla potilaalle yhtä haitallista kuin hyperglykemian liian vauhdikas korjaaminen. Ilmiö muistuttaa nopeasti kehittyneeseen hyponatremiaan liittyvää aivoödeemaa ja liian nopeaa hyponatremian korjausta. Pelätty sentraalinen myelinolyysi seuraa liian nopeaa natriumin muutosta, kuten näitä potilaita hoitavat kollegat tietävät, mutta se on mahdollinen myös täysin hallitun natriumin noston jälkeen, jolloin se liittyy ennemminkin tilan syntymiseen eikä asiattomaan hoitoon.

Lassi Nelimarkka, Olli Arola

Tulot eivät vaikuta elinajanodotteeseen suoraan

Lääkärilehdessä 48/2011 julkaistiin VTM Lasse Tarkiaisen ym. alkuperäistutkimus, analyysi 35-vuotiaiden suomalaisten elinajanodotteen muutoksista 1988–2007 eri tuloluokissa. Professori Eero Lahelma toteaa pääkirjoituksessaan, että elinajanodotteen erojen kasvu on yllättävän raju ja karkaa päättäjiltä.

Rainer Fogelholm

Kansainvälisten lehtien artikkeleihin jäsenetuna?

Lääkärilehti ja Duodecim uutisoivat web-sivustoillaan ja lääkärien sähköposteihin aktiivisesti yleisöäkin kiinnostavista uusista artikkeleista ja tutkimustuloksista. Olisi järkevää ja suotavaa, että liittojen jäsenillä olisi tunnuksillaan pääsy kyseisen uutisen lähdeartikkelin full text -versioon, eikä vain pinnalliseen abstraktiin, kuten nyt. Kansainvälisissä lääkärien tietopankeissa (esim. GLOBALink) jäsenet saavat full text-version maksutta sähköpostilla muutamassa minuutissa Atlantin takaa.

Hannu Ollikainen, Hannu Vierola

Poliorokotuksia ja seurantaa tarvitaan yhä

Poliovirus ja sen aiheuttama halvausoireinen tauti voi kulkeutua matkustelevien ihmisten mukana mihin tahansa maapallon kolkkaan, myös Suomeen.

Merja Roivainen, Eeva Pekkanen, Hanna Nohynek

Lastensuojelu kaipaa vaihtoehtoja

Professori Pirjo Pölkki toivoo lisää yksilöllisyyttä ja vaihtoehtoja sekä ehkäisevään että korjaavaan lastensuojelutyöhön. Erityisesti yksityisestä perhehoidosta on monin pakoin huutava pula.

Mari Vehmanen

Helppo maali

Valelääkärien paljastuminen on todistanut, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonnassa on aukkoja. Tästä on herännyt laaja keskustelu, joka on keskittynyt vastuullisen viranomaisen, Valviran, toimintaan ja toimimattomuuteen. Valviran asioista on lisäksi käynnissä sekä poliisitutkinta että peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin asettaman työryhmän selvitys.

Hannu Ollikainen

Miksi lääketieteen totuus muuttuu?

Kun ensimmäiset tutkimukset toisen polven antidepressanteista julkaistiin, uskottiin onnellisuuspillereiden olevan ratkaisu masennukseen. Jatkotutkimukset ovat pudottaneet tehon kolmannekseen. Ilmiö on tuttu muiltakin lääketieteen aloilta. Esimerkiksi monet uudet syöpälääkkeet ja vaikkapa E-vitamiini sydän- ja verisuonitautien estossa ovat olleet innostavia hoitoja kontrolloimattomissa tutkimuksissa, mutta satunnaistetut tutkimukset ovat tuoneet jäitä hattuun. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että jopa runsaasti siteeratut, arvostetuissa lehdissä julkaistut tulokset näyttäytyvät seurannan valossa ristiriitaisina (1). Lääketiede pohjaa luonnontieteeseen, mutta miksi luonto antaa meille näin erilaisia vastauksia?

Päivi Hietanen

Erikoisalojen yhdistäminen ei ole oikea ratkaisu

Nuorisopsykiatrian ja lastenpsykiatrian yhdistämistä on perusteltu sillä, että suurempi erikoisala on etenkin tieteessä vahvempi, ja toiseksi sillä, ettei yliopisto-opetuksen yhdistäminen vaikuta palvelujärjestelmien kehitykseen. Jälkimmäisen hyvään kehitykseen on haluttu uskoa, vaikka alat yhdistettäisiin. Tämä uskomus ei vastaa kokemusta.

Veikko Aalberg, Kari Haukkamaa, Johannes Lehtonen, Kari Pylkkänen

Kliinikot vastustavat erikoisalojen yhdistämistä

Järjestelmämme erillisestä lastenpsykiatriasta ja nuorisopsykiatriasta kattaa yhä yleisemmin myös nuoruusiän loppupään, toisin kuin Euroopassa yleensä. Yhdistetyn erikoisalan maissa yläikäraja on jopa 16 vuotta, jolloin nuoruusiän kehitys on kesken ja siirtymisestä aikuispsykiatriaan tulee kivulias. Nuorisopsykiatria on volyymiltaan lastenpsykiatriaa laajempi – vuonna 2009 oli erikoissairaanhoidossa potilaita nuorisopsykiatrialla 19 096 ja lastenpsykiatrialla 15 216. Valtaosa nuorisopsykiatrian potilaista on uusia, ei lapsilta siirtyneitä (1).

Hannu Westerinen

Kansallisesta terveys- ja hoitosuunnitelmasta tuli yhtenäinen

- Kansallinen terveys- ja hoitosuunnitelma tulee yhä useamman lääkärin arkipäivään. Potilaan keskeiset terveysongelmat ja niiden hoidon kokoava ohjelma liitetään omana asiakirjana osaksi potilaskertomusta. Suunnitelmalle on nyt luotu yhtenäinen tietorakenne.

Jorma Komulainen, Risto Mäkinen, Raimo Rintala, Taina Mäntyranta

Apteekin hyllyltä?

Kansa tietää, että vaikeaankin kysymykseen tulee osaajan vastaus kuin apteekin hyllyltä. Miten käynee, kun potilaiden vapaan liikkuvuuden direktiivi (2011/24/EU) on vuoden 2013 lopulla kansallisessa laissa?

Risto Ihalainen

Kannustavat, kauniit sanat

Vastaanoton minuutit kuluvat potilaan haastattelemiseen, tutkimiseen ja reseptien kirjoittamiseen. Ylipainoisen potilaan kanssa pitäisi puhua painon pudottamisesta, mutta vastaanoton aika menee muissa asioissa. Lääkärin puheella ei ole vaikutusta, vai onko? Kyllä, juuri se vaikuttaa potilaan terveyskäyttäytymiseen. Lääkärin kehotus laihduttaa on vakava viesti potilaalle, kun taas puolison puhe on potilaan korvissa ikuista nalkutusta.

Eeva Pyörälä