ASA auttaa sairasta sydäntä - entä tervettä?
Asetyylisalisyylihapon (ASA) on pitävästi (1), joskaan ei täysin kiistattomasti (2,3), osoitettu estävän sepelvaltimotautipotilaiden sydäninfarkteja ja kuolemia. Erityisesti on epäilty, että ASA-hoito muuttaisi ratkaisevasti taudinkuvaa niin, ettei sydäntapahtumia ja -kuolemia sen aikana osattaisi tunnistaa, onpa ASA:n väitetty altistavan sydänpotilaita äkkikuolemillekin (2,3). Tätä tuoretta, arvovaltaisissa lehdissä (Lancetin pääkirjoitus ja BMJ:n katsaus) esiin noussutta kritiikkiä on toisaalta pidetty virhepäätelmiin perustuvana, ennakkoluuloisena ja vastuuttomana (4). Niinpä ASA:aa (75-150 mg/pv) voi edelleen tukevaan näyttöön nojautuen määrätä sydänpotilaalleen, kun hoidolle ei ole vasta-aiheita (1). Toinen asia on, onko ASA-hoito hyödyllistä myös primaaripreventiossa, kun sydänsairautta ei vielä ole todettu, vaan vasta sen erilaisia vaaratekijöitä. Hoidettavien joukko olisi jo huomattavasti suurempi ja ASA:n teho ilmeisesti heikompi kuin sekundaaripreventiossa; siksi ASA:n haitatkin korostuvat. Mihin vaaka kallistuu?