In vivo, in vitro - in silico...
Biologinen ja lääketieteellinen tutkimus kuluttavat nykyään rutkasti aikaa, rahaa - ja tutkijoiden hermoja. Nykyiset laboratoriot ja osittain myös kliinisten tutkimusten alkuvaiheet voivat muuttua ratkaisevasti, jos biologisiin ilmiöihin otetaan systeemiteoreettinen näkökulma. Silloin tarvitaan mahdollisimman tarkkoja matemaattisia ja tilastollisia malleja, supertietokoneita, joihin on syötetty valtava määrä elävän elämän havaintoja. Niin syntyy virtuaalielämä: geenikartasta transkriptomi, transkriptomista proteomi, proteomista metabolomi, metabolomista elektroninen solu, elektronisesta solusta elektroninen potilas... Vaihe vaiheelta, geeneistä alkaen, voidaan luoda tarkkoja ja biologisen vaihtelun ymmärtäviä malleja. Supertietokoneiden uskotaan korvaavan koeputket, soluviljelyt, eläinkokeet ja osan kliinisestä tutkimuksestakin 10-20 vuoden kuluessa.