Verenpaineen uuden hoitosuosituksen noudattaminen olisi askel taaksepäin diabeetikon verenpaineen hoidossa
Suomen Verenpaineyhdistys ry julkaisi äskettäin suosituksen kohonneen verenpaineen hoidosta (1). Diabeetikoiden verenpaineen hoidosta todettiin seuraavaa (s. 119): Jos potilaalla on diabetes, munuaissairaus, merkkejä kohde-elinvauriosta tai kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonisairaus, on lääkehoito aiheellinen jo verenpaineen ylittäessä tason 140/90 mmHg [173-180] (A) [66, 181, 182-189] (C). ja (s. 120) Diabeetikoilla tavoite on alle 140/80 mmHg [173-180] (A). Kirjallisuusviitteet 173-180 käsittelevät mm. mineraalien vaikutusta verenpaineeseen ei-diabeetikoilla ja ovat ilmeisen huolimattomuuden seurausta. Viite 66 on amerikkalainen suositus (Joint National Committee on Prevention, Detection, evaluation, and Treatment of High Blood Pressure, JNC VI), jossa lääkehoito suositellaan aloitettavaksi diabeetikolle, kun systolinen paine on välillä 130-139 mmHg ja diastolinen välillä 85-89 mmHg (2) ja tavoitteena on saavuttaa verenpaine < 130/85 mmHg (eikä 140/80 mmHg). JNC VI -suositusta siteerataan siis virheellisesti. Kanadalaisten näyttöön perustuvaa diabeteksen hoitosuositusta (3) (http://www.diabetes.ca/prof/publications/cpg98eng.pdf) ei siteerata. Tässä neljä vuotta sitten laaditussa suosituksessa verenpaineen hoitotavoite on kuten JNC VI:ssakin < 130/85 mmHg. Samaan aikaan suomalaisen suosituksen kanssa ilmestynyt amerikkalainen diabeetikoiden hoitosuositus (4) (http://care.diabetesjournals.org/cgi/reprint/25/ suppl_1/s1.pdf) ehdottaa lääkehoidon aloittamista, jos systolinen verenpaine on 3 kuukauden lääkkeettömästä hoidosta huolimatta 130-139/80-89 mmHg ja pitää hoitotavoitteena arvoa < 130/80 mmHg. Uusimmat kansainväliset diabeetikon verenpaineen hoitosuositukset pyrkivät siis 10 mmHg suomalaisten tavoitetta matalammalle. Mihin suositusrajojen sitten tulisi perustua?