Lääkärin määräyksestä
Kunnanlääkärien kulta-aikoina lääkäri päätti potilaansa puolesta miltei kaiken hoitoon liittyvän. Lääkäri saattoi jopa vaieta sairauden laadusta, esimerkiksi syöpädiagnoosista, jos katsoi ettei sen tietäminen ole hyväksi potilaalle (1). Nyt lain, etiikan, lääketieteellisen päätöksenteon ja viestinnän ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tutkimus- ja hoitovalintoja ei voi tehdä pelkästään lääketieteellisen tiedon varassa, vaan ne ovat myös arvovalintoja (2). Siksi potilaiden omaa ääntä on alettu kuunnella entistä enemmän. On kuitenkin luonnollista, että potilaiden itseään koskevat päätökset vääristyvät helposti tiedostettujen tai tiedostamattomien psykologisten pohjavireiden takia. Siksi potilaan - kuten tietysti lääkärinkin - päätös voi osoittautua kohtalokkaan vääräksi. Ilmiötä voidaan ymmärtää paremmin tarkastelemalla potilaan ja lääkärin valintojen psykologiaa (2).