Kuuluvatko masennuslääkkeet geneerisen substituution piiriin?

Potilaat laiminlyövät lääkehoitoaan tunnetusti, kuten T. Klaukan ja J. Idänpään-Heikkilän katsausreferaatissa todettiin (SLL4/2003 s. 411). Kun lääkitykseen sitoutuminen on heikkoa, koko hoito kyseenalaistuu oikeasta lääkevalinnasta huolimatta. Masennuslääkityksistä toteutuu ohjeen mukaan vain kaksi kolmasosaa. Suomessa määrätään vuoden 2001 Suomen Lääketilaston mukaan noin miljoona masennuslääkereseptiä. Hoitoon sitoutumisen lisääminen olisi ensiarvoisen tärkeää hoidon tavoitteiden, mm. itsemurhien vähentämisen, kannalta.

Pekka Eränkö

Kenelle polven tekonivel?

Polviartroosi on yleinen kipua ja liikerajoitusta aiheuttava sairaus, jonka esiintyvyys kasvaa jyrkästi iän myötä. Noin 6 % yli 30-vuotiaista ja 30 % yli 65-vuotiaista kärsii polviartroosista. Tavallisimmat sairaudelle altistavat tekijät ovat perimä, ylipaino, naissukupuoli, polvivammat, tulehdukselliset nivelsairaudet ja raskas ruumiillinen työ. Länsimaissa polviartroosi aiheuttaa invaliditeettia vanhuksille yhtä paljon kuin kardiovaskulaariset sairaudet yhteensä ja enemmän kuin mikään muu yksittäinen sairaus.

Jukka Kettunen

Heikki Pälve vastaa

Kiitän toimialajohtaja Toivolaa ja toimitusjohtaja Laitista selventävistä huomioista. Olen sitä mieltä, että kun potilaan on todettu tarvitsevan erikoissairaanhoitoa, häntä tulisi hoitaa viipymättä. Se on kansantaloudellisesti edullisin vaihtoehto. Lisäksi se on inhimillistä. Hoidon viivästyttäminen ei kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan. Olen lukenut raportteja, joissa on todettu Toivolan ja Laitisen mainitsemat asiat HUS:n jonoista. Helsinki on siis Suomessa ja HUS-piirissä nykyistä mainettaan huomattavasti parempi. Kirjoituksessani en maininnutkaan Helsinkiä - tai mitään muutakaan kuntaa - mitenkään esimerkkinä potilasjonoista. Pääkirjoitukseni ei myöskään ole saanut aihetta HUS:n ongelmista vaan suomalaisen terveyspalvelujärjestelmän ongelmista. Järjestelmät, joissa potilaalla ei ole valinnan mahdollisuutta, mahdollistavat turhat jonot, ja sen vuoksi peräänkuulutan potilaalle enemmän sanavaltaa omassa asiassaan. Länsi-Suomen lääninlääkäri pitää minua kovana kuntia kohtaan. Näkemykseni perustuu siihen, että kunnat ovat niin kovia sairasta ihmistä kohtaan ja järjestelmä mahdollistaa tämän kovuuden. Siksi järjestelmää tulee tältä osin muuttaa.

Heikki Pälve

Eroja opiaattiriippuvaisten korvaushoitokäytännöissä

Kollega, prof. Salaspuro on kirjoittanut ansiokkaan artikkelin opiaattiriippuvuuden näyttöön perustuvasta hoidosta (SLL 51-52/2002, s. 5183-5189). Korvaushoidon suhteen prof. Salaspuro tunnetaan matalan hoitoon pääsyn kynnyksen ja hoidon vapaan toteutuksen puolestapuhujana. Hän kritisoi nykyistä suomalaista hoitokäytäntöä. Erityisesti pääkaupunkiseudun rajoittava opiaattiriippuvaisten hoitopolitiikka ei ole Salaspuron mukaan sopusoinnussa näyttöön perustuvan hoidon ja kansanvälisen hoitokäytännön kanssa. Hoitoon pääsyn estäminen ja sääntöjen rikkomisesta johtuva hoidosta poistaminen (rankaiseminen) mainitaan Suomen, Ruotsin ja Norjan tiukan ja rajoittavan korvaushoitomallin elementteinä, mutta artikkelissa todetaan myös, että käytännöt vaihtelevat Suomessa eri alueilla.

Ulrich Tacke

Kuntavankila voi olla myös kuritushuone

Haluan lämpimästi kiittää kollega Ulrich Tackea hänen artikkeliani kohtaan esittämästään kiinnostuksesta ja kannanotosta. Käsitykset opiaattiriippuvuuden lääkkeellisestä korvaushoidosta ovat kollegojen keskuudessa polarisoituneet, joten julkinen kirjeenvaihto tästä aiheesta omassa ammattilehdessämme on erittäin aiheellista. Tieteellinen näyttö puhuu nykyistä huomattavasti matalamman hoitoon pääsyn kynnyksen ja inhimillisemmän hoidon toteutuksen puolesta. Hoitomuoto on meillä hyväksytty pitkin hampain lähinnä haittojen, HIV:n ja rikollisuuden, vähentämiseen perustuvalla itsekeskeisellä hoitoideologialla. Tosiasiassa korvaushoidossa toteutuu lääkärin perustehtävä inhimillisen kärsimyksen lievittäjänä parhaimmillaan.

Mikko Salaspuro

Selekoksibin turvallisuusprofiili on tutkittu

Suomen Lääkärilehdessä käsiteltiin selekoksibia Lääkemaailmassa tapahtuu -palstalla (SLL 4/2003, s. 413). Kirjoitus referoi NEJM-lehdessä (2002;347: 2104- 2110) esitettyä tutkimusta otsikolla Selekoksibi ei suojaa riskipotilasta ulkukselta. Otsikko ei mielestämme anna oikeaa kuvaa tutkimuksen tuloksesta, joten haluamme tuoda esille selekoksibin maha-suolikanavan turvallisuutta ja munuaisvaikutuksia koskevia tutkimuslöydöksiä laajemminkin.

Anssi Linnankivi, Anne Heikkilä

Tiedon sanat, ymmärryksen kuvat Ymmärryksellisen ryhmätyönohjauksen erityispiirteitä

Suomalainen kulttuuri länsimaisen kulttuurin osana painottuu voimakkaasti tieteen tuottamaan kovaan, kategorisoituun tietoon. Tältä yksipuolistavalta vaikutukselta eivät voi välttyä sen osatkaan, kuten terveydenhoito ja sen osana psykiatria. Todellinen työn hallinta ja asiantuntijuus sisältää kuitenkin myös kokemuksesta syntyneen, mutta vaikeammin ilmaistavissa olevan osaamisen, ns. hiljaisen tiedon. Tämä artikkeli kuvaa käytännön menetelmiä, jotka lisäävät työryhmien mahdollisuuksia ottaa käyttöön hyödyntämättömät intuitiiviset resurssinsa, jotka avaavat uusia näkökulmia ulos ammatillisuuden henkisesti kuluttavista umpikujista.

Markku Siivola

Huonosti parantunut silmävamma - vai oliko vammaa?

Potilas oli pari päivää aikaisemmin kulmahiomakoneella metallia käsitellessään tuntenut saaneensa roskan silmäänsä. Silmä oli alkanut rähmiä ja punoittaa. Potilas oli tullut päivystykseen. Silmässä oli todettu selvä punoitus ja fluoreseiinillä värjäytyvä eroosio. Potilaalle määrättiin hoidoksi antibioottivoide yöksi ja -tipat päiväksi.

Leena Varesmaa-Korhonen, Pekka Mäntyselkä

Perustuslaki velvoittaa myös terveydenhoidossa

Laki on tulos yhteiskunnan enemmistön arvoprioriteeteista ja niitä myötäävän poliittisen enemmistön kannanotosta. Yleisesti ottaen Suomen perustuslakia pidetään hyvänä sen pyrkiessä takaamaan kansalaisille yhdenvertaisen aseman yhteiskunnallisen elämän eri osa-alueilla. Perustuslakia myöten Suomen lainsäädäntö on asettanut peruskunnille absoluuttisen velvoitteen turvata asianmukainen terveydenhuolto kaikille kansalaisille.

Ranan Rimón

Psykoosi - mielen ja aivojen sairaus

Psykoosi on mielen sairauksista pelottavin: inhimillinen katastrofi, psykiatrian Sisyfoksen kivi ja ratkaisematon arvoitus (1,2,3,4). Yhtenä tutkimuksen kovakuorisena pähkinänä on sinnitellyt se seikka, että syysuhteet ovat väistämättä jääneet hämäriksi, kun löydöksiä on yleensä päästy tarkastelemaan vasta potilaiden jo sairastuttua. Mikä on tuolloin ollut psykoosin ja sen hoitojen aiheuttamaa? Hoidonkin haasteena on pidetty varhaisempaa diagnostiikkaa, sillä nyt avun myöhästyminen nakertaa tuloksia (5). Siksi kliinikoiden tulisi kyetä tunnistamaan psykoosialttius ja havaitsemaan psykoosin ennakko-oireet (5). Yksinkertainen, luotettava ja objektiivinen ennustava löydös näinkin yleisen sairauden (Suomessa 1-1,5 % väestöstä sairastaa skitsofreniaa) varhaisdiagnostiikkaan olisi toivottava. Pulmana on kuitenkin psykoosien syiden monimuotoisuus.

Pekka Leinonen

Lasten ja nuorten kaksisuuntainen mielialahäiriö

Suomen Lääkärilehden katsausartikkelissa Nuoruusiän psyykkisten häiriöiden juuret ja kulku (SLL 47/2002, s. 4819-4822) käsiteltiin lapsuuden ja nuoruuden häiriöiden esiintymistä diagnoosiryhmittäin. Katsauksessa käytännössä sivuutettiin lasten ja nuorten kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarinen sairaus), joka esiintyy lapsuusiässä enimmäkseen manian muodossa. Sairaus ansaitsee mielestäni muutaman rivin enemmän huomiota, etenkin lasten ja nuorten kohdalla, joiden diagnosoiminen on jo nykyään mahdollista.

Päivi Ullner

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030