Vielä kerran geneerisestä substituutiosta
Vuonna 1599 oli William Shakespearen näytelmän Paljon melua tyhjästä ensiesitys. Runsaat 400 vuotta myöhemmin Suomessa toteutetaan lakisääteinen lääkkeiden geneerinen substituutio, joka ansaitsisi mielestäni saman nimen kuin Shakespearen näytelmä. Geneeristä substituutiota on vuoden aikana käsitelty runsaasti kaikissa tiedotusvälineissä, ja ennen kaikkea kiinnostuksen kohteena ovat olleet sen (mahdollisesti) tuomat säästöt yksityisille kansalaisille ja erityisesti yhteiskunnalle. Sen sijaan siitä aiheutuvat organisatoriset lisäkustannukset sekä ongelmat potilaille - varsinkin iäkkäämmille ja useaa lääkettä samanaikaisesti käyttäville - ovat jääneet substituutiota ajavien kirjoituksissa vähälle huomiolle. Tunnelatauksia on ollut sekä substituution puolesta että sitä vastaan, mausteina kannanotoille ovat olleet mm. lääkkeiden kalliit hinnat, lääketeollisuuden ja lääkäreiden väliset epäilyttävän hyvät suhteet, lääkäreiden kirjoittamat runsaat ja kalliit lääkkeet, lääkekustannusten kasvu viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana ja tietenkin nykyinen suomalaiseen terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvä säästöpakko. Lakisääteinen substituutio toteutetaan, kokoomuksen äänenkannattajan Nykypäivän pääkirjoituksen (4.10.2002) mukaan arvioidut 15 miljoonan euron vuotuiset säästöt ovat merkittäviä. Ansio tästä mullistavasta uudistuksesta annetaan sosiaali- ja terveysministeri Maija Perholle, jonka mukaan (HS 28.8.2002 /Talous) lääkärin määräämän lääkkeen vaihto edullisempaan rinnakkaisvalmisteeseen ei ole turvariski.