Ammattitaudeista ja niiden ilmoittamisesta

Haluan kiittää kollegoita Söderlund ja Pakkala ammattitauteja koskevasta kirjoituksesta (SLL 10/2003, s. 1191-1197). Kirjoituksessa käsiteltiin myös ammattitauti-ilmoituksia, jotka ovat työsuojeluhallinnon tärkeä työväline. Ali-ilmoittaminen on krooninen ongelma, mikä hyvin käy ilmi em. kirjoituksesta. Seuraavat kommentit esitän lähinnä työsuojeluvirkamiehen täydennyksenä hyvään esitykseen.

Asko Aalto

Kuolleisuus on vähentynyt - kuolemat lisääntyvät

Maailmassa arvioidaan syntyneen kaikkiaan noin 106 miljardia ihmistä. Heistä oli elossa noin 6,1 miljardia vuonna 2001. Sata vuotta aikaisemmin maapallon väkiluku oli vain 1,6 miljardia, joten se on lähes nelinkertaistunut sadan viimeisen vuoden aikana. Suuren lisäyksen syynä on erityisesti kuolleisuuden väheneminen sekä siitä johtunut väestöpohjan kasvu, vaikka syntyneisyys onkin kehittyneissä maissa merkittävästi alentunut.

Arno Forsius

Terveitä ehdotuksia sairaalalaskutuksen sekamelskaan

Oltakoon kansallisen terveysprojektin aikaansaannoksista mitä mieltä hyvänsä, se tuskin olisi voinut asettaa tarpeellisempaa selvitystehtävää kuin toimialajohtaja Paavo Kaitokarin ja sairaanhoitopiirin johtajan Juhani Punkarin selvitys sairaalalaskutuksen nykytilasta ja sen kehittämistarpeista. Sairaalalaskutuksessa ei ole kyse pikkurahoista. Vuonna 2001 sairaalalaskutuksen määrä oli yhteensä 2,79 miljardia euroa (16,6 miljardia mk). Tällä summalla katettiin kaikkiaan 82 % Suomen erikoissairaanhoidon menoista. Selvitysmiesten mukaan em. rahojen siirroille ei maan sairaanhoitopiireissä löydy kahta samanlaista laskutusjärjestelmää! Kun järjestelmät näyttävät kehittyneen ainakin kymmenen viime vuoden ajan paikallisin keskusteluin ja sopimuksin, omaa eloaan eläen, oli varmasti korkea aika tehdä kattava selvitys siitä, missä olemme ja mihin olisi viisasta pyrkiä.

Taito Pekkarinen

Ennen oli antibiootit rautaa...

Kuvittelen että ainakin karibialaisesta neekerisankkerista parantuneet ylistävät riemukkaissa lauluissaan antibiootteja ihmiskunnan merkittävimpänä keksintönä - jos sekstanttia, sikareita ja sokerirommia ei lasketa mukaan. Niin tai näin, bakteerien muuntautumiskyky on lopulta kohonnut seinäksi tai ainakin kynnykseksi jokaiselle kehitetylle bakteerilääkkeelle antibioottien 60-vuotisen historian aikana (1). Huolta on herättänyt sekin, että 30 vuoteen ei ole keksitty kuin yksi kokonaan uusi antibiootti (linetsolidi); kaikki muu kehitystyö on pyrkinyt vain terästämään jo olemassa olevia lääkkeitä (2,3). Viime vuosina etenkin sairaaloissa pelkoa ja kauhua ovat kylväneet eräät grampositiiviset tappajabakteerit, kuten metisilliinille resistentit stafylokokit (MRSA), penisilliinille resistentit pneumokokit (PRP) ja vankomysiinille resistentit enterokokit (VRE) (1). Mustimmissa näkymissä antibioottien arkkuun on jo nakuteltu vihonviimeistä naulaa, mutta optimismin kajossa kimmeltää bakteerien genomiikka: mikrobien geenien ja molekyylien seulonnan avulla tuotetut täsmälääkkeet (3).

Pekka Leinonen

Tehohoidon kustannusvaikuttavuus kestää vertailun

Kriittisesti sairaan potilaan hoito teho-osastolla kuuluu sairaaloiden kalleimpiin hoitoihin. Tehohoito kuitenkin kannattaa, sillä sen kustannusvaikuttavuus kestää vertailun muihin kalliisiin hoitoihin. Tehohoidon kysynnän ja tarpeen välinen tasapaino vaihtelee Suomessa alueittain. Todennäköisesti paineet lisätä tehohoidon voimavaroja kasvavat lähivuosina kaikkialla väestön keski-iän noustessa ja yhä uusien hoitojen kehittyessä.

Markku Hynynen

Terveyttä ja elinvoimaa yhteisöllisyydestä

Maailmanpankin tutkijat käynnistivät kuusi vuotta sitten keskustelun sosiaalisesta pääomasta. Valtiotieteilijä Robert D. Putman oli osoittanut teoksessaan, kuinka Etelä-Italialta (Mezzogiornolta) puuttuu sosiaalista pääomaa ja siksi siellä menee huonommin kuin Pohjois-Italiassa. Sosiaalinen pääoma eli yhteisöllisyys tarkoittaa vapaaehtoista kansalaistoimintaa, joka syntyy väestön kulttuuriin kuuluvasta me-hengestä ja keskinäisestä luottamuksesta. Yhteisöllisyys liitettiin taloudelliseen hyvinvointiin ja mm. väestön terveyteen.

Markku T. Hyyppä

Kirjoittajat vastaavat

Kiitämme kollegoita Lindgren ja Wiikeri asbestoosin radiologiaa koskevista täydentävistä kirjallisuusviitteistä. Viitteiden valinnasta tieteelliseen artikkeliin voidaan aina keskustella ja kirjoituksemme osalta valinta olikin vaikea, koska jo PubMed-haulla löytyy hakusanoilla asbestos ja radiology 328 viitettä (sadan uusimman viitteen joukossa oli 7 suomalaisten kirjoittajien kirjoitusta) ja yhdistelmällä asbestos ja pleura 735 artikkelia (sadan uusimman joukossa 3 suomalaisten artikkelia). Lisäksi on kysymys varsin kauan tunnetuista taudeista (1). Toisin kuin Lindgren toteaa, kirjoituksemme vanhin viite oli vuodelta 1965. Muualtakin maailmasta kuin Suomesta löytyy varmasti runsaasti tutkimuksia tai väitöskirjoja aiheesta ajalta ennen sähköisiä tietokantoja. Työperäisten sairauksien historiaa on käsitellyt mm. Greenberg (2), eikä alan historian esittely ollut tarkoituksemme. Artikkelissamme pyrimme kuvaamaan asbestisairauksien nykydiagnostiikkaa, erityisesti TT-diagnostiikkaa. Painotimme viitteissämme jonkin verran alan uudempia suomalaisia julkaisuja, siis niitä, joita lukijoiden on helpoin saada käsiinsä. Dosentti Wiikerin ansiokkaasta väitöskirjasta huolimatta pleuraplakkien ultraäänitutkimus ei vaikuta saavuttaneen juurikaan asemaa maailmalla, eikä edes Työterveyslaitoksella. Pleuramuutosten lisäksi käytetyn menetelmän tulisi näyttää myös keuhkomuutokset, mihin ultraääni ei ole sovelias.

Tapio Vehmas, Mia Tiitola

Miten lääketiede saavutti asemansa Suomessa

Lääketiede kehittyi Suomessa hitaasti alkaen 1640-luvulta. Kehittyessään se syrjäytti vähitellen kansan omat keinot sairauksien hoidossa. Syrjäyttäminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensinnäkin kirkko vastusti noituutta, johon kansanparannus suurelta osin perustui. Toiseksi lääkärit itse taistelivat asemastaan ja lääkärin ammatti professionaalistui sulkien muut ryhmät ulkopuolelle. Viimein kehittyivät tehokkaat diagnostiset menetelmät ja lääkkeet, joiden ansiosta kansa lopulta alkoi luottaa lääketieteeseen.

Mirja-Liisa Sassi Jouni Timisjärvi

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030