Matias Aleksanteri Castrén - tuberkuloosi tutkimusmatkailijan kohtalona

Matias Aleksanteri Castrén (1813-1852) oli merkittävä suomalainen kielitieteilijä ja tutkimusmatkailija, jonka elämän tuberkuloosi katkaisi jo 39-vuotiaana. Castrénin ensimmäinen pitkä matka vuosina 1841-1844 suuntautui ensin syystalvella 1841 Elias Lönnrotin (1802-1884) kanssa Lappiin ja sieltä Vienan Karjalaan ja Arkangeliin. Castrén sairastui jo alkumatkasta, mutta Lönnrot ei pitänyt tautia kovin vakavana.

Arno Forsius

Terveysturva ja sen tutkimisen vaikeudet

Lääkärilehden numerossa 3/2004 julkaistiin raportti sairaanhoitopiirien vaihtelevasta menestyksestä työikäisten sepelvaltimotautipotilaiden hoidossa sekä hoidosta ja työkyvyttömyydestä aiheutuneiden menojen välisestä suhteesta (Vehviläinen A. ym, SLL 2004; 59:181-6). Aineisto oli koottu yhdistämällä Stakesin hoitoilmoitusrekisteristä löytyneet sepelvaltimotautipotilaat Kelan sairauspäiväraharekisterin tietoihin.

Timo Klaukka, Unto Häkkinen

Vehviläinen ym. vastaavat: Enemmän ongelmia on Stakesin ja Kelan rekisterien laadussa kuin niiden yhdistämisessä

Kiitämme lämpimästi dosentti Timo Klaukkaa ja professori Unto Häkkistä artikkelimme arvioinnista. Kirjoittajat esittävät, ettei tutkimuksemme perusteella sairaanhoitopiireissä pidä antaa kenellekään potkuja. Tätä asiaa emme ole tutkineet. Tutkimuksemme tavoitteena ei ollut selvittää, onko irtisanomisen perusteita vai ei. Lisäksi Klaukka ja Häkkinen arvioivat, että sepelvaltimotautia koskevat tuloksemme ja päätelmämme ovat samankaltaiset kuin terveysturva ja sen rahoitus-tutkimuskokonaisuudesta aikaisemmin julkaistut. Mielestämme sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoitoa ja siihen liittyviä muita seikkoja ja päätelmiä ei voida pitää samankaltaisina kuin esimerkiksi psykiatrista hoitoa tai ortopedisiä sairauksia koskevia tuloksia, joita olemme julkaisseet (Viinamäki ym. SLL 2003;58:1755-61, Turunen ym. SLL 2003;58:3329-35).

Arto Vehviläinen, Juha Hartikainen, Leo Niskanen, Ilkka Vohlonen

Lonkkanivelrikkokuvien malli on itse polvipotilas

Polvi- ja lonkkanivelrikkokuvien malli Lääkärilehdessä 4/2004 on paitsi artikkelin fysioterapiaosuuden kirjoittaja, itse 46-vuotias polvipotilas, jolla on molempien polvien tibiofemoraalinivelten nivelrikko. Lisäksi oikeaan patellofemoraaliniveleen on tehty rustosiirre. Vasen polvi on operoitu viisi kertaa ja oikea seitsemän. Kuvissa olevien harjoitteiden avulla potilas on pysynyt toimintakykyisenä.

Hilkka Virtapohja

Alkoholi on edelleen velipuoli

Tutkimus sairaalassa hoidetuista lasten ja nuorten alkoholimyrkytyksistä (Lääkärilehden tässä numerossa, s. 541-5) nostaa esiin ajankohtaisen näkökulman alkoholista sairaanhoidon haasteena. Lasten alkoholimyrkytykset vaarantavat hengen ja vaativat sairaanhoidolta osaamista. Jokaisessa tapauksessa olisi selvitettävä potilaan ja hänen perheensä psykososiaalinen tilanne. Kuitenkin vain 60%:lle potilaista oli suositeltu jatkokontrollia. Tutkimus haastaa työhön alkoholimyrkytysten ehkäisemiseksi ja myös niiden tutkimuksen ja hoidon kehittämiseksi.

Matti Rimpelä

Työnjakoa ja ammattien arvostusta opiskelun kautta

Loma-aikaisilla terveydenhuollon sijaisuuksilla on pitkä perinne lääketieteen opinnoissa. Itse kukin on toiminut kesäisin alkuun hoitajan ja sittemmin lääkärin sijaisena. Tämä epävirallinen osa curriculumia on muodostanut hyvin tärkeän osan ammattiin perehdyttämisestä. 1990-luvun alkupuolen laman ja lääkärityöttömyyden aikana traditio pääsi katkeamaan. Jonkun aikaa meillä valmistui lääkäreitä, jotka eivät opiskeluaikana olleet toimineet juurikaan sijaisina.

Hannu Halila

Edistääkö enterolaktoni terveyttä?

Kasvispainotteisen ruokavalion terveellisyys on yleisesti tunnettu. Kasviksissa olevia terveydelle edullisia yhdisteitä onkin etsitty kiivaasti. Viime vuosina vilkkaan tutkimuksen kohteena ovat olleet kasviestrogeenit, joista suomalaisten kannalta kiinnostavimpia ovat lignaanit, erityisesti enterolaktoni. In vitro -tutkimusten ja eläinkokeiden perusteella enterolaktoniin on kohdistettu runsaasti odotuksia niin syöpä- kuin sydän- ja verisuonitautienkin ehkäisyssä. Viimeaikaisten ihmistutkimusten tulokset eivät kuitenkaan ole olleet yhtä lupaavia.

Annamari Kilkkinen

Tie järkevään lääkehoitoon on kuoppainen

Länsimaissa on jo pitkään kauhisteltu lääkekustannusten kasvua. Vastakeinoina viranomaiset ovat leikanneet hintoja ja korvauksia ja suosineet halpoja rinnakkaisvalmisteita. Tanskassa ja Britanniassa on perustettu julkiset lääkehoidon arviointikeskukset. Tällaiset toimet voivatkin hidastaa kasvua väliaikaisesti, kuten lääkevaihdon alkuvaiheet meillä osoittavat. Vastavetona lääkeyritykset ja suurten lääketuotantomaiden teollisuus- ja finanssimiehet valittavat uusien keksintöjen ehtymistä, toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn heikkenemistä sekä potilaiden jäämistä vaille mullistavia lääkehoitoja.

Timo Klaukka, Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Homokysteiiniin kannattaa tutustua tarkemmin

Geriatrian erikoislääkäritentissä oli hiljattain kysymys Homokysteiini riskitekijänä. Yksi jätti vastaamatta, toisen mielestä kyseessä on haitallinen valkuaisaine. Kolmas sentään osasi yhdistää aiheeseen foolihapon. Myös kollegoille tästä aiheesta luennoidessa on seurauksena usein hämmentävä hiljaisuus. Eräs kardiologi jopa ilmoitti koko homokysteiinikeskustelun olevan tuulesta temmattua. Aihetta asian pieneen syventämiseen siis on.

Antti Hervonen

Potilaan on vaikea samaistua lonkkanivelrikkokuvien malliin

Arokoski työtovereineen kirjoitti sujuvasti ja valaisevasti tärkeästä aiheesta Lääkärilehden numerossa 4/2004, s. 279- 85. Kirjoituksessa oli runsaan asiasisällön lisäksi värivalokuvasarja polvi- ja lonkkanivelrikkopotilaiden liikeharjoitteista. Olen pitänyt tapanani kerätä mm. Lääkärilehdestä hyviä kuvia, piirroksia sekä taulukoita, ja näyttää niitä sopiville potilaille vastaanotollani. Polvi- ja lonkkanivelrikkopotilaat ovat luonnollisesti valtaosaltaan yli kuusikymmenvuotiaita. Tämän sukupolven ihmiset eivät ole aivan helposti motivoitavissa omatoimisia liikeharjoitteita tekemään, etenkin kun potilasta monesti vaivaa useampikin kipeä nivel tai selkäsärky tai sydänvika tai ylipaino tai muu rajoittava sairaus. Potilaiden ei ole aivan helppoa samaistua kirjoituksen valokuvissa esiintyvään nuoreen naiseen. Pelkäänkin pahoin, että kuvat menevät hukkaan potilaan ajatellessa liikkeiden sopivan hyvin nuorelle, notkealle ja jäntevälle ihmiselle. Helpompi on pyytää lääkäriltään lievittävää lääkettä ja koettaa pärjätä kunnes nivel mahdollisesti hoidetaan kirurgisesti. Jatkossa olisi mielestäni järkevää käyttää vastaavissa kuvasarjoissa mallina suurin piirtein sen ikäistä henkilöä, että kohderyhmän on helppo samaistua malliin ja noudattaa ohjeita.

Elias Orvomaa

Koti on monelle hyvä paikka kuolla

Plutarch kertoo Julius Caesarin tulleen yllätetyksi keskeltä viinin ja laulun kysymyksellä, millainen on hyvä kuolema. Caesar vastasi: Se mikä tulee odottamatta. Hänen, kuten niin monen muunkin aikalaisensa, toive toteutui. Lääketieteen ansiosta tai syystä nykyajan ihmisen on sen sijaan varsin epätodennäköistä kohdata täysin odottamaton kuolema. Sairaudet diagnosoidaan usein vuosia ennen kuin ne johtavat elämän päättymiseen. On aikaa jäähyväisille, jos on kykyä ja halua niitä jättää. Hyvä kuolema riippuukin yhä useammin siitä, miten ihminen oppii elämään pitkäaikaisen, kuolemaan johtavan sairauden kanssa.

Päivi Hietanen

Huomautuksia toimitukselle ja kysymyksiä olkapäävaivoista

Suomen kokoisessa maassa voisi olettaa, että tutkimus- ja hoitokäytännöt olisivat melko yhtenäisiä. Jos Suomen Lääkärilehti julkaisee jonkin artikkelin, tulee sillä olla suuri arvo tämän yhtenäisyyden luomisessa. Tällöin artikkelilta odotetaan suomen kielen virheettömyyttä ja sitä, ettei lukijalle jää artikkeliin tutustumisen jälkeen epäselviä vastaamattomia kysymyksiä. Puhuttu kieli ja kirjoitettu kieli ovat erilaisia. Suomen Lääkärilehden tulisi toimiessaan julkaisufoorumina olla kirjoitetun kielen suhteen tarkka. Toisaalta nykytarve vääntää kaikki lääketieteellinen terminologia suomeksi tuottaa kyllä turhia hassutuksia. Nykyinen tietokoneaika tuottaa helposti ja nopeasti ajatuksenjuoksuja, joita ei kuitenkaan pitäisi hyväksyä kirjalliseen muotoon.

Raimo Niskanen

Miten pitkälle perinteistä vierasperäistä lääketieteen sanastoa kannattaa suomentaa?

Suomen Lääkärilehti kuten myös Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim ovat ansiokkaasti pyrkineet suomen kielen käyttöön lääketieteellisessä tekstissä. Toisinaan kielen vaalijat lipsahtavat selviin ylilyönteihinkin, jolloin kunnon suomalaisenkin kirjoittajan on pidettävä puoliaan. Tyypillistä lienee köydenveto kielentarkastajan kanssa mm. oppikirjoja suomeksi laadittaessa. Esimerkiksi toimittaessani käsikirurgian oppikirjaa yhtenä kantona kaskessa oli vastustaa liian pitkälle suomennettuja sanoja kuten lihas-ihohermo, josta en ollut koskaan kuullutkaan kohta 40-vuotisen urani aikana. Niinpä kirjassa esiintyykin nervus musculocutaneus ihan omalla nimellään. Kainalohermokaan ei päässyt painosta läpi, vaan esiintyy myös omalla nimellään aksillaarihermo.

Martti Vastamäki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030