Terveydenhuollon investointien nykyistä parempi hyödyntäminen

Terveyspoliittisessa keskustelussa pulpahtaa silloin tällöin esiin kysymys, ovatko Suomen terveydenhuollon suuret rakennus- ja laiteinvestoinnit optimaalisessa käytössä. Viimeksi asian otti esille sosiaali- ja terveysministeriö, joka ehdotti erityispoliklinikkatoimintaa EML:n poistamisen korvikkeeksi lääkäreille. Yksinkertaisimmalla matematiikalla idea tuntuu hyvältä: rakennusten ja laitteiden käyttö virka-ajan jälkeen parantaisi niiden käyttöastetta ja olisi omiaan vähentämään terveydenhuollon kuluja.

Taito Pekkarinen

Tarvitaanko pneumokokkikonjugaattirokotetta - jos, niin mihin?

Heptavalentti pneumokokkikonjugaattirokote, joka sisältää seitsemän yleistä pneumokokkiserotyyppiä, on ollut käytössä lasten rokotusohjelmassa Yhdysvalloissa vuodesta 2001 alkaen. Rokotetta ei kuitenkaan ole otettu rokotusohjelmiin Suomessa eikä muissa Euroopan maissa. Tärkein jarruttava tekijä on hinta: neljän rokotteen sarja maksaa 339 euroa. Kansanterveyslaitoksen rokotussuositusryhmä on tosin suositellut 2-23 kk:n ikäisten lasten rokottamista omalla kustannuksella yleisen rokotusohjelman ohessa (1).

Timo Vesikari

Lääkärien kulttuuripäivät

Lääkärien kulttuuripäivät onnistuivat tavoitteissaan. Lääkärit esittäytyivät yleisölle kulttuuria harrastavina monitaitoisina inhimillisinä ihmisinä, ei ainoastaan valkoisen lääkäritakin suojaan pukeutuneina ammattihenkilöinä. Positiivisia ja yllättyneitä kommentteja kuului kolmen viikon ajan Jorvin käytävillä, kun taulujen tekijöiksi paljastui tuttuja ja korkea-arvoisia lääkäreitä. Myös avajaiskonsertit Helsingissä, Hyvinkäällä, Mäntyharjulla, Tampereella ja Turussa saivat ilahtuneen ja yllättyneen vastaanoton, lääkärithän ovat taitavia muussakin kuin ammatissaan!

Ulla-Kaija Lammi

Levinneen rintasyövän hoidon tärkein tavoite on hyvä elämänlaatu

Rintasyöpä diagnosoidaan alle kymmenellä prosentilla potilaista levinneenä, mutta etäpesäkkeitä löytyy valitettavasti myöhemmin noin 40%:lla potilaista. Tehostunut alkuvaiheen hoito näyttää vähentäneen uusiutumia ensimmäisinä sairastumisen jälkeisinä vuosina, mutta niitä voi ilmaantua vielä useiden vuosien, jopa vuosikymmenten kuluttua sairastumisesta (1).

Päivi Hietanen

Psyykenlääkkeet ja korkea ikä

Sirpa Hartikainen ja Timo Klaukka kirjoittivat psyykenlääkkeiden käytöstä vanhuksilla kriittiseen sävyyn artikkelissaan Psyykenlääkkeiden käyttö kiihtyy korkeaan ikään saakka (SLL 11/2004, s. 1160-1). Käytön huippu niin unilääkkeillä, neurolepteillä kuin masennuslääkkeilläkin osui tutkimuksessa 90. ikävuoden tienoille. Tarvitseeko noin joka kolmas hyvin iäkäs uni- tai rauhoittavia lääkkeitä, vai ovatko ne vain unohtuneet käyttöön, kysyttiin. Vastauksena oli päätelmä, että kaikkein vanhimpien lääkekuormaa olisi vihdoinkin aihetta ryhtyä keventämään.

Airi Sohlman

Kirjoittajat vastaavat Airi Sohlmanille Terveydenhuollon arki ohittaa valitettavan usein hyvän seurannan

Kiitokset kollega Airi Sohlmanille ajatuksia herättävistä kommenteista. Toimme esiin kirjoituksessamme, että kaikkien psyykenlääkkeiden käyttö yleistyy hyvin korkeaan ikään (85-100 vuoteen) saakka. Tiedot perustuivat Kelan kattavaan lääkerekisteriin, joka ei kuitenkaan kerro lääkityksen tarpeesta suhteessa potilaan kliiniseen tilaan, eikä myöskään hoidon tuloksellisuudesta.

Sirpa Hartikainen Timo Klaukka

Elämäntavat ja diabeteksen ehkäisy

Viime vuosina on kertynyt näyttöä siitä, että jo kohtuullisen kuormittava liikunta, kuten kävely, voi ehkäistä diabetesta sekä sydän- ja verisuonisairauksia. Koska liikunnalla on sekä lyhyt- että pitkäaikaisia vaikutuksia insuliiniherkkyyteen, päivittäin toistuva liikunta on keskeistä. Perinteisesti on korostettu kestävyysliikunnan merkitystä, mutta tuoreissa tutkimuksissa kuntosaliharjoittelu näyttää olevan erityisen edullista glukoosin ja insuliinin aineenvaihdunnan häiriöitä hoidettaessa.

David E. Laaksonen

Verisuonikirurgia on kustannustehokasta hoitoa

Alaraajojen valtimonkovettumistauti on yleinen sairaus 60 vuotta täyttäneillä. Lieväoireisen katkokävelyn ennuste on hyvä, jos riskitekijöihin puututaan. Sen sijaan krooninen kriittinen iskemia uhkaa potilaan raajaa ja henkeä. Amputaatioita on tehty Suomessa paljon, ja 80-luvulla ennustettiin, että ne lisääntyvät merkittävästi, ellei kriittisen alaraajaiskemian hoitoon puututa. Leikkausmenetelmien ja endovaskulaaristen hoitomuotojen kehityksen ansiosta verisuonikirurgian mahdollisuudet korjata riittämätöntä valtimoverenkiertoa ovat parantuneet ratkaisevasti. Amputaatioiden ehkäisy on verisuonikirurgian tärkein tehtävä. Viime vuosina useissa sekä koti- että ulkomaisissa julkaisuissa on osoitettu, että amputaatioita voidaan vähentää tekemällä enemmän pitkiä, nivuksesta distaalisuuntaan ulottuvia valtimo-ohituksia. Tässä lehdessä kerrotaan amputaatiotilanteesta HUS-piirissä (Eskelinen ym, s. 1633-38). Vaikka artikkelissa ei varsinaisesti ole analysoitu verisuonikirurgian ja amputaatiolukujen yhteyttä, artikkeli herättää joitakin mielenkiintoisia kysymyksiä.

Michael Luther

Yhtenäiset peruslaboratoriotutkimusten viiterajat käyttöön kaikissa Pohjoismaissa

Laboratorioiden yleisen tulkintaohjeen mukaan potilaan tutkimustulosta tulee aina verrata analyysin tehneen laboratorion antamiin viiteväleihin. Eri puolilla maata on ilmoitettu erilaisia viitevälejä aivan tavallisillekin laboratoriotutkimuksille. Tämä käytäntö on peräisin ajalta, jolloin laboratoriot pitivät itsenäisesti yllä analyysimenetelmiään. Viitearvofilosofian mukaan tulosten ei välttämättä tarvitsekaan olla lähellä absoluuttista totuutta, kunhan ne vain ovat toistettavia ja tulkitaan suhteessa laboratorion itse tuottamiin viiterajoihin. Käytäntö toimii niin pitkään, kun tuloksia verrataan vain kyseisen laboratorion viiterajoihin. Hoitava lääkäri saattaa kuitenkin verrata tulosta esimerkiksi kansainvälisestä tutkimuksesta poimittuun päätösrajaan tai vaikka Duodecimin Käypä hoito -suosituksessa mainittuun raja-arvoon.

Veli Kairisto

Post hoc, propter hoc?

12.3.2004 ilmestyneessä Suomen Lääkärilehdessä 11/2004, s. 1120, todettiin, että: ...olantsapiini (Zyprexa) suurentaa iäkkäiden dementiapotilaiden aivoverenkierron häiriöiden vaaran noin kolminkertaiseksi ja kuolleisuuden noin kaksinkertaiseksi ja risperidonin (Risperdal) on todettu suurentavan iäkkäiden dementiapotilaiden aivoverenkiertohäiriön vaaran noin kolminkertaiseksi sekä Tutkimuksissa todettiin aivoverenkierron häiriön riskin olevan erityisesti suurentunut, jos potilas sairasti verisuoniperäistä tai sekamuotoista dementiaa.

Timo Töysä

Erysipelas eli ruusu

Erysipelas eli ruusu on bakteerin aiheuttama tarttuva ihotulehdus, jonka taudinkuvaa on selostettu jo antiikin Kreikan aikana hippokraattisissa kirjoituksissa ja roomalaisen Aulus Cornelius Celsuksen (n. 30 eKr.-50 jKr.) kirjoissa. Nimen erysipelas selitetään johtuvat kreikan kielen sanoista eryhthros (punainen) ja pella (iho). Latinassa taudista käytettiin nimeä ignis sacer, joka tarkoittaa pyhää tulta (ignis, tuli; sacer, pyhä). Sanalla sacer on kuitenkin myös merkitys kirottu, ja siihen perustuen ignis sacer olisikin paremmin kirottu poltto. Keskiajalla erysipelas eli ignis sacer on usein sekoitettu tautiin Ignis Sancti Antonii, Pyhän Antoniuksen tuli, jonka aiheuttaja oli ergotismi eli torajyvämyrkytys. Myös vyöruususta (herpes zoster) on käytetty aikoinaan nimeä ignis sacer.

Arno Forsius

Tervejärkisiä ehdotuksia omaishoitajista

Suomalaisessa sosiaali- ja terveyspoliittisessa keskustelussa kysymys väestön vanhenemisesta nostaa usein esille uhkakuvia tulevista rahoitusvaikeuksista. Väestön tiedetään vanhenevan jo nykyään - ja vanheneminen nopeutuu vuoden 2015 jälkeen ja jatkuu vielä ainakin parin-kolmenkymmenen vuoden ajan. Voimakkain kasvu tapahtuu yli 85-vuotiaitten määrässä. Vanhenemiseen liittyy vääjäämättömästi eri aistin- ja elinjärjestelmien rapautumista, mistä seuraa ikääntyvän heikkenevä selviytyminen arkipäivän elämään kuuluvista tehtävistä. Ikääntyvien tarvitsemat tukipalvelut tulevat välttämättömiksi.

Taito Pekkarinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030