Työntäyteinen työmarkkinasyksy

Kulunut kaksivuotinen virka- ja työehtosopimuskausi lähestyy loppuaan kesän myötä. Kausi on ollut rauhallinen ja erityisesti kuntasektorilla on harjoiteltu uudenlaista työmarkkinakäytäntöä, jossa asiat aikaisempaa enemmän hoidetaan ja päätetään paikallisella tasolla, ei enää vain Helsingissä. Paikallisella tasolla tehdään päätökset niistä asioista, joiden paras asiantuntemuskin on siellä.

Markku Kojo - Mikko Kangas

Vielä alkoholistihoidon priorisoinnista - kalahtiko kalikka?

Puheenvuoromme alkoholin väärinkäyttäjien hoidosta maassamme (SLL 27-29/2004, s. 2728-9) on, kuten toivoimmekin, herättänyt suhteellisen laajan polemiikin. Puolisen tusinaa päivälehteä on kommentoinut näkemyksiämme, minkä lisäksi aihetta on käsitelty ainakin kahdessa Yleisradion ohjelmassa. Saamamme palaute on valtaosaltaan ollut positiivista. Poikkeuksen muodostaa A-klinikkasäätiön ylilääkärin Rauno Mäkelän vastine (SLL 30-32/ 2004, s. 2834-5), jossa hän katsoo meidän päätyneen hämmästyttäviin päätelmiin alkoholiongelman hoidosta ja arvelee, että emme ole lainkaan tutustuneet A-klinikoiden työmäärään. Kollega Mäkelä moittii meidän toimineen negatiivisten asenteiden ja puutteellisten tietojen ohjaamina. Lisäksi hän vielä esittää meidän kadehtivan päihdeongelmaisten hyvää osaa terveydenhuollossa ja kertoo verenpaineensa nousevan ehdottaessamme psykiatrisen asiantuntemuksen lisäämistä A-klinikoiden henkilökunnan rakenteessa.

Tamara Tuuminen Ranan Rimon

Kalikka kalahti, mutta väärään osoitteeseen

Yleisen mielipiteen saa varmasti puolelleen ja tiedotusvälineet kiinnostumaan, kun puhuu lasten ja nuorten hoidon tarpeen puolesta ja vertaa asiaa päihdepalveluihin. Oma mielipidekirjoitukseni (SLL 30-32/ 2004, s. 2834-5), jossa puolustettiin päihdepalvelujen jo valmiiksi riisuttuja resursseja, ei herättänyt yhdenkään muun tiedotusvälineen huomiota. Haluan kuitenkin vielä kertaalleen kommentoida kollegoiden Tamara Tuumisen ja Ranan Rimonin näkemyksiä:

Rauno Mäkelä

Paranemisrituaaleja - fysiologiaa ja humanismia mukaan

Kollega Terhi Heinäsmäki jakaa Suomen Lääkärilehden kolumnissaan (27-29/2004. s. 2718) paranemisilmiöt seuraavasti: lääketieteellinen hoito, elimistön oma korjausprosessi ja plasebovaikutus ja jatkaa: Parantajina voimme vaikuttaa vain ensimmäiseen. Toinen on biologiaa ja kolmas puhdasta taikauskoa. Kolmas on kuitenkin hermoston fysiologiaa, joka on jäänyt näköjään kolumnistille salaperäiseksi.

Osmo Hänninen

Kätkytkuolemat vähenevät, mutta syntymekanismissa vielä selvittämistä

Oikeuslääkäreiden, neurofysiologien, pediatrien, terveyskeskusten ja sairaaloiden ammattihenkilöiden välistä yhteistoimintaa tulisi tehostaa, kun selvitetään kätkytkuolemaan johtaneita tapahtumia. Tapausten selvitykseen tulisi kytkeä myös omaisten ryhmä ja tiedonkeruu olisi järjestettävä systemaattiseksi, jotta vielä pimentoon jäävät seikat saataisiin tutkijoitten käyttöön.

Antti Jääskeläinen

Tietokonekerroskuvaus sepelvaltimoiden noninvasiiviseen kuvaukseen?

Tällä hetkellä sepelvaltimoita voidaan kuvantaa riittävän luotettavasti vain perinteisellä varjoainekuvauksella. Toimenpide on kajoava ja siihen liittyy jonkin verran riskejä, minkä vuoksi sitä ei juurikaan käytetä ensisijaisena tutkimusmenetelmänä. Suuri osa äkillistä sepelvaltimotautitapahtumista johtuu hauraan - suonta tuskin ahtauttavan - plakin repeämästä. Varjoainekuvaus ei anna juurikaan tietoa valtimoseinämien ja plakin rakenteesta eikä tätä komplikaation vaaraa voida varjoainekuvauksen avulla ennakoida. Tarve uusille sepelvaltimoiden noninvasiiville kuvantamismenetelmille on siis ilmeinen.

Christoph Wilhelm Hufeland ja makrobiotiikka

Christoph Wilhelm Hufeland (1762-1836) oli merkittävimpiä 1800-luvun alkutaitteen saksalaisia lääkäreitä. Hän syntyi vuonna 1762 Preussissa, jossa hänen isänsä ja isoisänsä olivat toimineet lääkäreinä. Hufeland aloitti opiskelunsa Jenassa vuonna 1780, mutta siirtyi jo vuonna 1781 jatkamaan opintojaan Göttingenin yliopistoon. Opintojensa jälkeen hän ryhtyi hoitamaan Weimarissa lähes sokeaksi tulleen isänsä suurta praktiikkaa. Hufelandin potilaista kuuluisimmat olivat kirjailija ja filosofi Johann Gottfried von Herder, runoilijat Johann Wolfgang von Goethe ja Friedrich von Schiller.

Arno Forsius

Erityispoliklinikka - mahdollisuus, uhka vai torso?

Hoitotakuu-lakien kylkiäisenä sairaalat saavat luvan pitää erityispoliklinikkaa. Selvää kuvaa siitä, mitä tämä toiminta tulee olemaan, ei laista tai sen perusteluista saa. Ajatus kuitenkin on se, että sairaalan henkilöstö hoitaisi potilaita sairaalan tiloissa virka-ajan jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin potilas voisi niin halutessaan tulla valitsemansa lääkärin vastaanotolle. Potilaan on kuitenkin oltava tietoinen erityispoliklinikkahoidon tavanomaista korkeammista maksuista. Hoito erityispoliklinikassa ei luonnollisestikaan vaikuta potilaan oikeuteen saada tavanomaista lähetteeseen pohjaavaa sairaalahoitoa, jos hän ei enää halua jatkaa hoitoaan erityispoliklinikassa. Maksut suoritetaan sairaalalle, eivätkä ne kuulu maksujen enimmäismääristä annetun maksuasetuksen säännösten tai maksukaton piiriin. Maksuista ei saa sairausvakuutuksen palautusta. Sairaalan perimä maksu ei saa kuitenkaan ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kuluja.

Taito Pekkarinen

Eturauhassyövän hoito ei ole ongelmatonta

Perineaalisen radikaaliprostatektomian tekniikka kuvattiin jo sata vuotta sitten (1). Huggins työtovereineen loi perustan eturauhassyövän hormonaaliselle hoidolle kuusi vuosikymmentä takaperin (2). Mitään perin mullistavaa ei eturauhassyövän hoidossa ole kuitenkaan viime vuosikymmeninä tapahtunut. Toki leikkaustekniikka on kehittynyt. 1940-luvulta lähtien retropubinen prostatektomia on ollut edellä mainittua huomattavasti yleisemmin käytössä (3). Walsh työtovereineen esitti niin sanotun hermot säästävän leikkaustekniikan pari vuosikymmentä sitten (4). Menetelmä mahdollistaa erektiokyvyn säilymisen. Laparoskooppinen prostatektomia on tullut jäädäkseen. Ulkoisen sädehoidon tekniikat ovat kehittyneet, ja sen rinnalle on tullut interstitielli (kudoksen sisäinen) eli tykösädehoito. Hormonaalisessa hoidossa kirurgisen kastraation (orkiektomia) ja estrogeenihoidon vaihtoehdoiksi ovat tulleet LHRH-analogit, -antagonistit ja antiandrogeenit joko yksin tai yhdessä käytettyinä jatkuvana tai intermittoivana hoitona.

Sakari Rannikko

Hiilihydraattien arviointiin lisää huomiota tyypin 1 diabeteksen hoidossa

Tyypin 1 diabeetikon hoidon perusta on fysiologiaa jäljittelevä insuliinin annostelu glukoosiarvojen omaseurannan perusteella. Diabeteskeskuksessa saatujen kokemusten ja pikainsuliinia käyttäville kurssilaisille tehdyn kyselyn perusteella hiilihydraattien arviointi hallitaan valitettavan huonosti tai sitä ei osata hyödyntää ateriainsuliinia annosteltaessa. Tämä on yksi syy siihen, miksi glukoosiarvot vaihtelevat liikaa tai hoitotasapaino on huono.

Pirjo Ilanne-Parikka - Eija Ruuskanen

Suomi sai hoitotakuun

Eduskunta hyväksyi 15.6. erikoissairaanhoitolain ja muutamien muiden lakien muutokset, joilla maahamme luotiin mitä ilmeisimmin terveydenhuoltomme historiaan merkkitapahtumana kirjautuva hoitotakuu-järjestelmä. Laki hyväksyttiin asiallisesti ottaen sitä valmistelleen professori Matts Brommelsin työryhmän kuluvan vuoden alussa esittämässä muodossa. Samassa lakinipussa annetaan sairaaloille mahdollisuus erityispoliklinikkatoimintaan ja lopetetaan EML-järjestelmä pienen siirtymäkauden jälkeen.

Taito Pekkarinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030