Suuri sydän, pienet aivot

Tietyt myytit nousevat esiin jokaisen suuren katastrofin jälkeen: Kansainvälisiä sairaanhoitojoukkoja tarvitaan välittömästi. Mikä tahansa ulkomainen apu on tarpeen. Paikalliset ovat liian sokissa selviytyäkseen, joten kansainväliset pelastus- ja etsintäryhmät pitää lähettää paikalle. Mikä tahansa katastrofi ja varsinkin sen kuolleet uhrit aiheuttavat auttamattomasti epidemioita. Katastrofit tappavat summittaisesti. Katastrofin jälkeen elämä palautuu normaaliksi muutamassa viikossa.

Jari Vainio

Periaatteiden ja yksityiskohtaisten ohjeiden välille on tehtävä ero

Pari lausetta Esa Sopen ja Veijo Ikosen mielenkiintoisessa, kliinisiä lääketutkimuksia koskevassa kirjoituksessa (SLL 10/2005, 1187-90) voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. He kirjoittivat: "Suurin muutos on GCP-säännösten ulottaminen koskemaan kaikkia kliinisiä interventiotutkimuksia ja direktiivin vuoksi Good Clinical Practicen saama kattava laintasoinen asema". Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/20/EY hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamisesta ei kuitenkaan koske kaikkia kliinisiä interventiotutkimuksia, vaan ainoastaan lääkkeillä tehtäviä. Tämän direktiivin mukaan kliiniset lääketutkimukset on suunniteltava, suoritettava ja selostettava hyvän kliinisen tutkimustavan periaatteiden mukaisesti. Nämä periaatteet on lueteltu Euroopan lääkeviraston GCP-ohjeessa (CPMP/ICH/135/95 Note for Guidance on Good Clinical Practice) ja Lääkelaitoksen määräyksessä 2/2004 "Ihmiseen kohdistuvat kliiniset lääketutkimukset". Laintasoinen asema on siis vain periaatteilla, ei yksityiskohtaisilla ohjeilla.

Ali Bardy

Direktiivi antaa tulkintavapauden viranomaisille, ei yksittäisille lääketutkijoille

Kiitämme Ali Bardyä kirjoitustamme koskevista tarkentavista kommenteista. Kirjoituksemme käsittelee kauttaaltaan otsikon mukaisesti kliinistä lääketutkimusta, vaikka sanaa "lääke" ei aina tekstissä kliinisen tutkimuksen yhteydessä mainita. Erityisesti lääketeollisuudessa kliinisestä tutkimuksesta puhuttaessa tarkoitetaan lähes poikkeuksetta kliinistä lääketutkimusta.

Veijo Ikonen, Esa Soppi

Matala B12-vitamiini - mitä pitäisi tehdä?

Turkulainen LL Saila Loikas työtovereineen esittää Lääkärilehdessä 11/2005 (s. 1271-6) hyvän katsauksen B12-vitamiinin mittauksesta ja siihen liittyvistä ongelmista (1). Tekijät esittävät myös algoritmin ja suositukset siitä, mitä laboratoriokokeita pitäisi tehdä, jos B12-vitamiinin kokonaistaso seerumissa on matala. Haluamme korostaa, että katsauksessa esitetty suositus (holotranskobolamiini- ja homokysteiinitasojen mittaus) antaa vastauksen siihen, onko B12-vitamiinin kokonaistaso alentunut biologisesti merkittävällä tavalla vai ei (2), mutta ei anna vastausta siihen, miksi B12-vitamiinitaso on matala ja miten potilaita pitäisi käytännössä tutkia ja hoitaa. Seerumin homokysteiinin ja transkobolamiinin mittaus osoittavat sen, onko B12-vitamiinin kokonaistaso laskenut niin, että puutos näkyy myös muutoksena solujen aineenvaihdunnassa (homokysteiinitasot noussevat), ja että vitamiinin biologisesti aktiivinen osa (holotranskobolamiini) on matala.

Pentti Sipponen, Matti Härkönen

Kirjoittajat vastaavat

Kiitämme kollegoita Sipponen ja Härkönen mielenkiinnosta artikkeliamme kohtaan. Artikkelimme tavoitteena oli esittää laboratoriotutkimusalgoritmi B12-vitamiinin puutteen toteamiseksi. Emme käsitelleet B12-vitamiinin puutteen etiologian tutkimista, eikä meillä ole riittävää asiantuntemusta ottaaksemme kantaa gastroenterologisiin jatkotutkimuksiin.

Saila Loikas, Pertti Koskinen, Kerttu Irjala, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä, Minna Löppönen, Tarja-Terttu Pelliniemi

Direktiiviehdotus ei vaadi kemikaalittomuutta

DI Tomi Nyman arvosteli Lääkärilehteen kirjoittamaani kolumnia (SLL 9/2005, s. 1055) otsikolla Kannattaako kemikaalittomuutta vaatia? (SLL 12-13/2005, s. 1451, otsikointi toimituksen). Kirjoituksessani en vaatinut "kemikaalittomuutta" eikä sitä tee myöskään direktiiviehdotus. Tällainen vaatimushan olisi sisällyksetön, koostummehan itsekin kemiallisista yhdisteistä. Vesikin on kemiallinen yhdiste.

Satu Hassi

Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet

Kansallisen terveyshankkeen keskeinen osa on hoitoon pääsyn turvaaminen. Elektiivisen tutkimuksen ja hoidon jonot, perusterveydenhuollon ja mielenterveyspalvelujen saatavuuden ja mm. kuulonhuollon ongelmat ovat olleet arkipäivää niin potilaille kuin lääkäreille. Maaliskuun alussa voimaan tulleet, hoitotakuuksi kutsutut lakimuutokset täsmentävät kuntien ja kuntayhtymien velvoitteita palvelujen järjestämisessä. Subjektiivista oikeutta potilaalle ei muodostu, vaan lääkäri päättää tutkimuksesta ja hoidosta ammattihenkilölain mukaisesti.

Kati Myllymäki

Miten selvitämme, lisääntyvätkö alkoholin aiheuttamat sikiövauriot?

Suomalaisten naisten alkoholinkäyttö on voimakkaasti lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana, enää vain yksi kymmenestä naisesta on täysin raitis (1). Erityisesti nuorten naisten alkoholinkäyttö on muuttunut yhä humalahakuisemmaksi. Raskaudenaikaisen jatkuvan runsaan (yli 10 alkoholiannosta/viikko) sekä toistuvan humalahakuisen alkoholinkäytön yhteys sikiövaurioon on tutkimuksin varmistettu ja varsin hyvin tunnettu. Koska selkeää turvallisuusrajaa raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle ei ole pystytty osoittamaan, humalahakuista alkoholinkäyttöä on suositeltavaa välttää, jos raskaaksi tuleminen on mahdollista, ja alkoholinkäyttö on syytä lopettaa raskauden varmistuttua.

Ilona Autti-Rämö, Annukka Ritvanen

Kaatuminen aiheuttaa ikäihmisille enemmän murtumia kuin osteoporoosi

Lääkärilehden numerossa 8/2005 Olli Simonen vetoaa pääkirjoituksessa (s. 879) varsin voimakkaasti lääkäreihin osteoporoosin diagnostiikan ja hoidon tehostamiseksi. Pääkirjoitus liittyy samassa lehdessä olevaan artikkeliin Murtumahoitajatoiminta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä 2003-2004 (s. 937-41). Etelä-Pohjanmaalla murtuman saaneiden potilaiden keskuudesta pyritään löytämään ne, joilla murtuman syynä on todennäköisimmin hauras luu. Valtaosa tällaisista potilaista on varsin iäkkäitä.

Pekka Kannus, Teppo Järvinen, Mika Palvanen, Jyrki Rintala, Jari Parkkari, Markku Järvinen

Asiallisuutta ja avoimuutta eläinkoekeskusteluun

Koe-eläinlainsäädännön uudistaminen on tärkeä asia, josta on syytä keskustella niin tutkija- kuin eläinsuojelupiireissäkin. Aihe herättää voimakkaita tunteita ja siksi on ensiarvoisen tärkeää pitää keskustelu asiallisena ja tosiasioihin pohjautuvana. Professori Jouko Tuomisto teilaa kovin sanoin ehdotuksen koe-eläinlaiksi näkökulma-artikkelissaan Eläinsuojelu harhateillä - tutkimuksen näkökulma unohtunut (SLL 2/2005, s. 194-7). Kritiikkiin on ehkä aihettakin, mutta huomion arvoiset näkökulmat tuntuvat pääosin hukkuvan epäasiallisen argumentaation alle.

Koe-Eläinetiikkaa Biotieteilijöille -Opintopiirin Osanottajat, Heini Niinimäki, Taija Heikkinen, Anne Kujanpää, Sanna Kurling, Tuuli Lahti, Sanni Valkeapää, Paula Hirsjärvi, Saara Saunanoja, Arto Siitonen

Palveluskelpoisuuden arviointijärjestelmä

Asevelvollisen palveluskelpoisuuden määrittäminen palvelee toisaalta sotilasviranomaisia, jotta nämä voivat määrätä terveydellisiltä edellytyksiltään sopivat miehet varusmiespalvelukseen ja sen eri koulutushaaroihin ja toisaalta asevelvollisen omaa terveysturvallisuutta palveluksen aikana. Palveluskelpoisuuden arvioinnissa ei kuitenkaan riitä kriteeriksi, että asevelvollinen pystyy suoriutumaan varusmiespalveluksesta, vaan hänen tulee olla palveluskelpoinen sotilaskoulutuksen mukaisessa sodan ajan tehtävässään myös reservissä ja kertausharjoituksissa.

Ari Peitso

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030