Mitä tapahtui kliiniselle syöpälääketutkimukselle?

Syövän hoitojen kehittämisessä kliinisellä lääketutkimuksella on ollut keskeinen osuus. Satunnaistetut III faasin tutkimukset ovat vakiinnuttaneet liitännäislääkehoidot, jotka pienentävät rintasyöpää ja suolistosyöpiä sairastavien syöpäkuolleisuutta (1,2). Esimerkiksi Her-2-vasta-aine trastutsumabi vähentää taudin uusimista 40-50 % verrattuna lumelääkkeeseen potilailla, joiden kasvaimissa on Her-2-monistuma (3). Myös levinneen syövän hoitotulokset ovat parantuneet selvästi, mutta kehittämisen varaa on edelleen (2). Uudentyyppisiä syöpälääkkeitä (mm. kinaasi-inhibiittoreita, vasta-aineita, geeniterapiaa) testataan ensin I ja II vaiheen tutkimuksissa potilailla, joille näyttöön perustuvat hoidot on jo käytetty. Keskeisissä rooleissa kliinisissä tutkimuksissa ja hoitokäytäntöjen muokkaantumisessa ovat olleet akateemiset, lääketehtaista riippumattomat tutkijat. He ovat yleensä potilaita hoitavia lääkäreitä, jotka ymmärtävät sekä syövän biologisen että inhimillisen puolen ja joilla on riittänyt lisäksi innostusta alansa kehittämiseen.

Akseli Hemminki, Pirkko Kellokumpu-Lehtinen

Sairaanhoitajan tekemää tympanometria jälkitarkastuksen alkuvaiheeksi?

Kiitän kollegoita Johanna Haapkylä, Karin Blomgren ja Anne Pitkäranta mielenkiintoisesta artikkelista (1).

Jukka Kokkonen

Tympanometrian oppiminen vaatii riittävää koulutusta

Kiitämme Jukka Kokkosta mielenkiinnosta tutkimustamme kohtaan. On hyvä, että tympanometrin käyttöön annetaan koulutusta. Hoitajan tekemät tympanometriat on meidänkin mielestämme turvallisinta aloittaa nimenomaan korvatulehdusten jälkitarkastuksista, jolloin mittaus on helpompaa eivätkä mahdolliset virheet vaaranna välittömästi potilasturvallisuutta.

Johanna Haapkylä, Karin Blomgren, Anne Pitkäranta

Hormonikierukoiden mainostaminen kuntapäättäjille arveluttaa

Sain kotikuntani perusturvalautakunnan puheenjohtajana kirjeen Schering Oy:ltä. Kirjeessä kerrottiin paljonko ovat kohdunpoiston keskimääräiset kustannukset ja paljonko olisivat vastaavasti hormonikierukan asentamisesta johtuvat kustannukset kuntasektorille. Olipa kirjeessä viittaus JAMAn v. 2004 artikkeliinkin, kuitenkin ilman tarkempia viitetietoja. Kirje päättyi toteamukseen: "Kuinka monta kohdunpoistoleikkausta kunnassanne voitaisiin korvata lääkehoidolla. Kerromme mielellämme asiasta enemmän."

Rainer Zeitlin

Hyvää ei enää halvalla saa - terveydenhuollon ale on ohi

Valtio ja kunnat ovat huolissaan terveydenhuollon menojen kasvusta. Suomen terveydenhuollon BKT-osuus oli 7,3 % vuonna 2002, kun se oli Ruotsissa vastaavasti 9,2 %, Norjassa 8,7 % ja Tanskassa 8,8 %. Viime vuonna Norja ylitti 10 % ja Tanskassa saavutettiin 9,5 %. Julkisen terveydenhuollon BKT-osuus oli Suomessa samana vuonna vain 5,5 %, kun se oli em. maissa vastaavasti 7,9 %, 7,4 % ja 7,3 %. Yhdysvalloissakin julkinen panostus on suurempi. Julkinen valta järjestää siis terveydenhuollon kovin edullisesti.

Heikki Pälve

Nuorten lihominen haastaa kansanterveysvastuuseen

Lihavuuden muuttuminen kansanterveysongelmaksi on terveyspolitiikan ja kansanterveystyön tutkijalle kiinnostava prosessi. Emme ole kovinkaan kaukana siitä ajasta, jolloin lihavuus kertoi hyvinvoinnista. Lapsia mitattiin ja punnittiin aliravitsemuksen havaitsemiseksi, ei lihavuuden tunnistamiseksi.

Matti Rimpelä

Obstetrinen kaikututkimus - vakiintunut menetelmä uusien mahdollisuuksien kynnyksellä

Kun kaikututkimusmenetelmä tuli lääketieteeseen noin 60 vuotta sitten, varsinaiset kliiniset kannuksensa se hankki raskauden ongelmien selvittelyssä ja levisi sitä kautta muille lääketieteen alueille. Suomessa osallistuttiin menetelmän kehittämiseen alusta alkaen, ensin silmätautien, mutta varsin nopeasti synnytysopin ja gynekologian tutkimuksissa (1). E-pillerien ohella obstetrista ja gynekologista kaikututkimusta voidaan pitää merkittävimpänä edistyksenä synnytysten ja naistentautien alan potilaiden hoidossa 50 vuoden aikana.

Pertti Kirkinen

Iholymfoomien diagnostiikka ja hoito vaatii koordinoimista

Lääkärilehden numerossa 37/2005 oli dos. Esa Jantusen ja LL Martine Vornasen ansiokas katsaus perifeerisistä T-solulymfoomista (1). Koska iho on suoliston jälkeen toiseksi yleisin ekstranodaalisten non-Hodgkin-lymfoomien esiintymispaikka, esitän katsauksen täydennykseksi ajankohtaisia tietoja ihon primaarien T-solulymfoomien (cutaneous T-cell lymphomas, CTCL) osalta. Iholymfoomien luokitukseen on luotu WHO:n ja EORTC:n konsensusluokitus, jota dermatologit käyttävät ja johon myös tuoreet hoitosuosituksemme perustuvat (2).

Annamari Ranki

Lymfoomien luokittelemisessa edistytään jatkuvasti

Kiitämme professori Rankia kiinnostuksesta perifeerisiä T-solulymfoomia koskevaa katsaustamme kohtaan. Arvostamme myös hänen esittämiään täydentäviä kommentteja. Oman esityksemme taustana oli WHO:n kohtuullisen tuore lymfoomaluokitus. Tarkoituksemme oli tehdä tätä kohtalaisen harvinaista tautiryhmää laajemmalti tunnetuksi. Näiden tautien diagnostiikka on edelleen pulmallista. Luotettava diagnoosi puolestaan on rationaalisen hoidon perusta.

Esa Jantunen Martine Vornanen

Nimityksiä

- Haukiputaan kunnan terveyskeskuksen kolmeen väestövastuulääkärin virkaan LL Leena Pietilä 16.1.2006 alkaen, LL Pauliina Pöyhtäri ja LL Milla Korhonen 1.12.2005 alkaen.

Laillistetut lääkärit (eurolääkärit)

Erki Ennok, Tytti Katariina Jaakkola, Mikko Oskari Jousi, Hanna Mari-Anne Välimaa

Laillistetut yleislääkärit

Elisa Maria Holmlund-Suila, Kristiina Tuulia Kastarinen, Heidi Margareta Nyman, Pasi Aatos Ruuttila

Laillistetut erikoislääkärit

Ilkka Antero Laakso, radiologia; Maria Helena Valtonen, radiologia

Kuolleita

John Arvid Gröndahl

Taskukamerat

Digitaaliset pienoiskamerat ovat kehityskaarensa alussa. Pienimmät taskukamerat käyttävät edelleenkin filmiä.

Erkki Karjalainen

Feminististä lääketiedettä?

Lääkärikunta naisistuu. 1960-luvun alussa lääkäreistä 22 % oli naisia, tänään puolet. Alle neljäkymmentävuotiaiden lääkärien joukossa miehet ovat jo vähemmistönä, sillä heitä on vain kolmannes. Mitä tämä merkitsee lääketieteen tulevaisuudelle? Olemme jo saaneet feminististä teologiaa ja feminististä etiikkaa, onko odotettavissa feminististä lääketiedettäkin? Naislääkärien määrän kasvun on tähän asti ajateltu aiheuttavan vain huolenaiheita, kuten lisääntyviä äitiyslomia, mutta voisiko naisilla olla jotain uutta annettavaakin lääketieteelle?

Päivi Hietanen

Naisen virtsainkontinenssin leikkaushoito kehittyy

Naisten ponnistusinkontinenssin leikkaushoidossa tapahtui merkittävä edistysaskel 1990-luvun puolivälissä. Silloin Uppsalan yliopistollisessa sairaalassa kehitetty ns. integraali- eli keskiuretrateoriaan perustuva mini-invasiivinen leikkaustekniikka, jossa virtsaputkea tukemaan asetetaan verkkonauha, sai lopullisen muotonsa. Tämä paikallispuudutuksessa tehtävä päiväkirurginen TVT-leikkaus (tension-free vaginal tape) syrjäytti vähitellen kaikki entiset leikkausmenetelmät.

Pentti Kiilholma

Rytmihäiriöiden muuttuva hoito

Lähes kaikki ihmiset kokevat joskus rytmihäiriöitä. Osalla potilaista rytmihäiriön syy on synnynnäinen. Rytmihäiriöt lisääntyvät myös ikääntymisen ja sairauksien myötä. Päivystysvastaanoton potilaista lähes kolmasosalla hoitoon hakeutumisen syynä on rytmihäiriö. Valtaosalla yleislääkärin kohtaamista rytmihäiriöpotilaista rytmihäiriö on hyvänlaatuinen, mutta se voi silti olla kiusallinen ja vaikuttaa jopa ammatinvalintaan ja työkykyyn. Näillä potilailla rytmihäiriöiden diagnostiikalla ja hoitoratkaisuilla on siten kauskantoisia vaikutuksia.

Juha Hartikainen

Sairaaloiden toimintaprosesseissa on aukkoja

Tulossa olevan leikkauksen takia olin marraskuussa haastateltavana Peijaksessa. Luulin tietenkin, että kuvio on suunniteltu niin, ettei aikaa tuhraannu holtittomasti. Laboratorio 9.30, sen jälkeen röntgen, sitten osastolle K1 klo 10.30. Sieltäpä tulikin tieto, että haastattelijoita saapuukin töihin vasta klo 12.00. No välillä kotiin ja sitten takaisin klo 12.00. Kirurgin ja hoitajan haastattelut sujuivat hyvin perätysten, mutta luvattua anestesialääkärin haastattelua ei kuulunut ennustettuna aikana klo 13-14. Kun kello oli jo yli 16.00, menin ihmettelemään saamaani palvelua ja huomasin, että en ollut millään tavoin kirjattuna mihinkään palvelujärjestelmään, eikä kukaan ollut vastuussa asiani hoitamisesta. Kuulin kyllä pahoittelua ja selityksiä poikkeuksellisesta (?) päivästä.

Esko Härkönen

Lääkäri voisi kieltäytyä eutanasian suorittamisesta vain valitsemalla työpaikkansa

Pari vuotta sitten jouduin selvittämään saattohoidon tilaa Suomessa. Paljon kehitystä oli tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä, vaikka tilanne vaihteli eri puolilla maata. Jouduin oikein erikseen kysymään, mitä mieltä ollaan eutanasiasta. Tarvetta potilaan tappamiseen tämän pyynnöstä ei tullut esiin asiantuntijain artikkeleissa eikä toiminnan esittelyssä. Vastaus vaikean sairauden haasteeseen oli hyvä inhimillinen ja ammatillisesti korkeatasoinen hoito.

Antti Linkola