Virheistä ei saa enää oppia kuin ennen
Minulle ja kaikille lääkäreille tärkein oppimisen metodi on jälkiviisaus.
Kuukausi takaperin Lääkärilehti julkaisi apulaistietosuojavaltuutetun linjauksen potilastietojen käyttämisestä ammatillisen kehittymisen tarkoituksessa. Teksti oli koruton, lyhyt ja surullinen, samoin kuin lista siitä, mihin potilastietoja saa apulaistietosuojavaltuutetun linjauksen mukaan käyttää. Tällä uudella linjauksella ja laintulkinnalla käsittääkseni poljettiin 2011 tietosuojavaltuutetun tulkinnat maanrakoon. Kollega Pärnänen otti asiaan ihailtavan diplomaattisesti kantaa ja kiteytti varmasti koko lääkärikunnan näkemyksen tästä linjauksesta.
Minulla on sääntö tällaisia tekstejä varten. Kun huomaan, että viha järjestelmää kohtaan alkaa kiehua ja tekee mieli syytää täyslaidallinen Facebookin puskaradioon, laitan tekstin pöytälaatikkoon ja odotan parempaa päivää.
Luettuani tämän tekstin ja sen adnexit, pannu räjähti oikopäätä. Laitoin tekstin pöytälaatikon sijasta kassakaappiin, tunnusluvuksi 42-numeroinen luku. Hautasin kassakaapin naapurin pellolle kahren metrin syvyytehen. Heitin vielä kivenmurkoita ja vanhoja leca-harkkoja päälle. Naapuri peitti loput kuntalla traktorinsa kanssa.
Kuukauden kuluttua kallonkutistaja-vaimoni totesi, että pitäisiköhän vaihtaa lääkitystä, kun unissani hoen tuhottoman pitkää numerosarjaa, jonka päätteeksi huudan kauhusta “Ei! Hyi! Tuhma! Se on potilassalaisuus!".
Lopulta kaivoin kassakaapin esiin routaisesta maasta ruosteisella lapiolla. Viime viikonlopun pakkasilla. Ilman paitaa. Vääntelin noukkarit kädessä tunnusluvun kohdilleen kerralla, kaivoin sekä Lääkärilehden printin että Finlexin kapulakielitekstin esiin kaapin perältä. Luin tekstit läpi. Sain akuutin järki- ja motivaatioverenkierron häiriön. Jotkut sanovat, että se johti ennenaikaiseen eläköitymiseen lääkärin ammatista, mutta huhut ovat voimakkaasti liioiteltuja.
Niin on toki koko edellä kirjattu jorina, mutta kuvatkoon se kieli poskella sitä ajatushyrrää, mitä olen viimeisen kuukauden käynyt läpi.
Me vasta-aloittaneet lääkärit kouluttaudumme kuusi vuotta yliopistokuplassa ymmärtämään ionikanavia, interleukiineja, jakautumistilavuuksia, psykofyysissosiaalisista kokonaisuutta ja kaikkia sen palasia kansanterveystasolta yksilöön, soluun ja lopulta molekyyleihin asti. Emme koskaan onnistu siinä, mieleen jää vain osa. Sitten menemme tekemään työtä ihmisten pariin näillä tiedoilla, yliopistokuplan ulkopuolelle ja yhtäkkiä edessä on lausuntoja, huoli- ja lastensuojeluilmoituksia, maksusitoumuksia, T3, terveystarkastuksia ja ESH:n pitämiä hienoja koulutuksia, joista monista muistan lähinnä sen, että me tk-lääkärit emme osaa tehdä lähetteitä oikein.
Olen tavallinen rivilääkäri suurkaupunkien hälinästä irrallaan olevassa terveyskeskuksessa, jossa väestö ikääntyy, jonot paisuvat ja voimat loppuu - sote-uudistus sopankeittäjänä. Koulutuksena on kuuden vuoden lisensiaattitutkinto, 3 vuoden työkokemus yleislääkärinä ja 31 vuoden kova elämänkoulu(Sic!). Minulle ja kaikille lääkäreille tärkein oppimisen metodi on jälkiviisaus. Soitan kollegalle kun iskee tänkapå ja hän kertoo minulle kuinka toimia. Tämä tieto on oikeastaan joko hänen omaa jälkiviisautta tai sitten häntä opettaneiden lääkäreiden jälkiviisautta. Ketju jatkuu muinaiseen Kreikkaan ja siitä vielä pidemmälle. Silloin ennen kun kaikki oli hyvin, voitiin myös lukea potilastiedoista tarkastusoikeudella, oliko oma työdiagnoosi lähellekään oikea, menikö potilas oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Näin pystyi kerryttämään omaa jälkiviisautta, mitä sitten jakaa Hippokrateen hengessä eteenpäin kollegoille.
Minä en ole diplomaatti. Siksi sanon, että apulaistietosuojavaltuutetun linjaus on merkki siitä, että joko laki itse tai sen tulkinta on väärä tai virheellinen. Potilasasiakirjojen tarkastusoikeus on elinehto hoitavan lääkärin ammatilliselle kehittymiselle, varsinkin jos hoitava lääkäri on nuori. Ammatillisella kehittymisellä on ainoastaan yksi päämäärä ja se on potilasturvallisuuden takaaminen ja parantaminen. Nyt tietosuojalain tulkinta voi johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Terveysalalla ei ole mitään niin vaarallista, kuin lääkäri joka ei opi tai ei saa oppia virheistään.
Eksoottisista oireista, löydöksistä ja harvinaissairauksista kiinnostunut yleislääkäri. Tuttu näky Kauhavan terveyskeskuksen käytävillä.
