Tämä toimii teoriassa
Kun todellisuus ja kokonaisuus eivät hahmotu, päätösten jälki on joko tuhoisaa tai ainakin numerot hintalapussa ovat suuria.
Hyvää tarkoittavat hölmöt ovat kautta maailman sivu saaneet vähintään samanlaista tuhoa aikaan kuin historian pahiksetkin. Leninkin puhui aikanaan hyödyllisistä idiooteista silloin kun halusi saada tavoitteilleen tukea.
Terveydenhuoltoon liittyy paljon intohimoja ja kansalaisten voimakkaita mielipiteitä. Siksi erilaiset terveydenhuoltoa koskevat lait, muutokset ja ohjeistukset ovat olleet monen poliitikon suosikkilistalla. Kun kokonaisuutta ja asioiden toisistaan riippuvuutta ei ole aina täysin ymmärretty, jälki on ollut joko tuhoisaa tai sillä on ollut suurinumeroinen hintalappu. Seuraavassa on tästä muutamia esimerkkejä.
Hoitotakuu. Ajatus on hyvä ja aika monen potilaan hoitokin on nopeutunut. Operatiivisella puolella kuitenkin hoitotakuun piiriin ovat monet erikoisalat onnistuneet aikanaan ujuttamaan paljon sellaista, joiden hoitotakuussa olemisessa ei ole paljoa järkeä. Hoitotakuun seurauksena julkinen puoli oli ja on edelleenkin pakotettu ostamaan paljon toimenpidepalveluja yksityiseltä puolelta. Sinne paloi ja palaa paljon sitä julkista rahaa, jolla olisi voitu omaa resurssia parantaa. Mutta ennen kaikkea hoitotakuun toteuttaminen aiheutti osaajapaon näihin hoitotakuita toteuttaviin laitoksiin, mikä taas lisäsi painetta ulkoistamisiin. Koko hoitotakuu vaatisi perkauksen tai kriittisen remontin.
Potilaan valinnanvapaus. Taustalla on kaunis ajatus siitä, että potilaan valinta pakottaa esim. erikoissairaanhoidon kilpailuun, jolloin laatu ja tehokkuus parantuvat. Oikeassa elämässä asiat eivät vain toimi näin. Hoitolaitosten laatua on potilaan vaikea arvioida, värikkäitä prosyyreja sen sijaan helpompi. Tähän soppaan vielä liittyy se, että hoidon todellinen tarve varsinkin erikoissairaanhoidossa on joskus veteen piirretty viiva. Koska sitä on erittäin vaikea millään mekanismilla valvoa, seurauksena on järjestelmä, jossa potilaalle myös myydään palveluja, joista he eivät todellisuudessa hyödy. Omassakin puulaakissa on tästä esimerkkejä. Vaikkapa suun terveydenhuollossa useampikin erikoislääkäri on katsonut, ettei potilas ole erikoissairaanhoidon tarpeessa, mutta tämän jälkeen naapurikinkeripiiriin hankittu lähete poiki laajan hoidon ja ison laskun meille.
Edelleen hoitotakuusta vaikkapa syöpähoitojen kohdalla tiedetään, että kustannukset per kapita vaihtelevat erva-alueiden kesken merkittävästi, vaikka hoidon tuloksissa eroja ei näy. Mikä voima estää sen kalliin sairaanhoito/sotepiirin markkinoimasta omia hoitojaan syöpäpotilaille tyyliin "meillä käytetään eniten uusia lääkkeitä". Syövän hoitoon liittyy ymmärrettävästi voimakkaita mielipiteitä ja intohimoja, jotka aiheuttavat suurta painetta tulkita virallisia indikaatioita hieman laveasti. Se on eri erikoisaloilla nähty maailman sivu.
Jo pelkästään noiden mainittujen "uudistusten" seurauksena moni organisaatio ja yksityinen terveystavaratalo on virittänyt ympäri valtakuntaa polikliinista toimintaa, jonka ainoana tarkoituksena on toimia sisäänheittopaikkoina omiin hoitolaitoksiin. Kun tätä strategiaa vielä toteutetaan julkisella rahalla tai palvelusetelillä, on täysin harhainen unelma, että jossain säästettäisiin jotain. Ainakaan ei enää siinä vaiheessa, kun terveystavaratalo rakentaa leikkaavia sairaaloita julkisten päivystävien sairaaloiden nurkille STM:n päivystysasetusmuutoksen turvin ja listautuu pörssiin.
Hyvää tarkoittavat hölmöt poliitikkomme ovat luoneet terveydenhuollon sisään ikiliikkujamekanismilla toimivia kustannusautomaatteja, mitkä takaavat kustannusten logaritmisen nousun vastaisuudessakin. On sitten kysymys keskittämisestä, valinnanvapaudesta, hoitotakuusta tai lääkärihelikopterien määrästä ja sijoituspaikoista. Syntynyt sekamelska alkaa olla Kalevalan kyinen pelto, jota ei näköjään mikään hallitus enää kykene kyntämään. Soten kaatumisestakaan ei ehkä kannata iloita, koska se kuuluisan tuulettimen putsaaminen voi olla kovempi homma kuin luullaankaan.
Heikki Laine
Kirjoittaja on anestesiaylilääkäri Mikkelin keskussairaalassa ja Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen.
