Miksi juuri minun pitää?

Ilmastonmuutos etenee, mutta kaikki toimet sen hidastamiseksi ovat edelleen erittäin arvokkaita.

Minua haastateltiin heinäkuussa helteiden keskellä Ylen nuorille suunnattuihin uutisiin työstäni Ympäristöahdistuksen mieli -hankkeessa. Haastattelija kysyi, mitä sanoisin niille, jotka nyt kokevat maailmanlopun tunnelmia ilmastonmuutoksen ja sen selvien ilmenemismuotojen takia. Kompuroin sanoissani, halusin sanoa jotain toivoa ylläpitävää, ja vastasin, että eihän maailmanloppua ole tosiasiassa vielä näköpiirissä. “Kyllä me tästä jollakin tavalla selvitään", sanoin, ja kaduin jo tuota lausetta sanoessani.

Somessa nuoret aktiivit olivat myös tarttuneet tuohon lauseeseen, ja syystäkin. He kysyivät, eikö olisi jo kauan sitten ollut aika lopettaa tyhjien lauseiden jauhaminen ja turha usko siihen, että vielä voidaan ainakin meillä Suomessa jatkaa nykyistä kuluttavaa elämäntapaa, odottaen että jokin ihmepelastus saapuu ja parantaa ympäristöongelmat ilman omaa vaivannäköämme. Oikeassa ovat.

Milloin olisi parempi aika toimia kuin nyt? Mitä odotan, mitä sinä odotat? Kenen pitäisi toimia, jos ei minun? Miksi sinä et toimisi? Mitä tärkeämpää voi olla kuin tulevaisuuden turvaaminen, ja kenen tehtävä se on, jos ei meidän? Ilmastonmuutos etenee, mutta kaikki toimet sen hidastamiseksi ovat edelleen erittäin arvokkaita.

Nuorilta saamani kritiikki oli paikallaan, ja olen kiitollinen siitä. Tunsin itseni vähän pieneksi ja yksinäiseksi räpeltäjäksi, ja totta kai kysymykset ovat niin isoja, ettei kenelläkään voi olla hallussaan kaikkia ratkaisun avaimia - siinä mielessä armollisuus itseä kohtaan on tietysti paikallaan. Mutta huomasin, että jokin ajatus lähti kirkastumaan.

Meillä on riittävä tieto siitä, millaista kestävää ja terveellistä elämisen muotoa tavoitellaan, ja laaja valikoima keinoja käytettävissä. Ihmiset sopeutuvat monenlaisiin välttämättömiin muutoksiin. Tämä kävi selväksi viimeistään koronarajoitusten kohdalla. Muutosvastarinta vain on kova, erityisesti ennen muutoksia - sen jälkeen niihin todellakin pystytään sopeutumaan. On oikeastaan helpotus, kun sääntö vihdoin tulee ja tilanne on selkeä.

Haluan että meitä rajoitetaan. En halua itse valita ympäristöystävällistä vaihtoehtoa monen joukosta, vaan haluan vähemmän vaihtoehtoja. Haluan joutua sanomaan: en voi, ei onnistu, kun on kyse päänvaivaa aiheuttavasta valintatilanteesta ympäristön ja oman mukavuudenhalun välillä. Tiedän että todella moni toivoo samaa - julkisuuden henkilötkin Riku Rantalaa myöten ovat peräänkuuluttaneet ilmastorajoituksia jo monta vuotta sitten.

Haluan että me lääkärit kannustamme päättäjiä tekemään epämukavia, mutta hyvää tulevaisuutta turvaavia ratkaisuja jo nyt. Haluan, että jokainen työssään miettii, mikä on maapallon ja elämän kokonaisuuden kannalta olennaista. Kaikissa työpaikoissa tulisi miettiä yhtenä ensisijaisimpana kysymyksenä sitä, miten tehtävä työ suhteutuu koko luonnon ja maapallon kokonaisuuteen: miten se palvelee ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta tai palveleeko ollenkaan? Kaiken ihmisen tekemisen tulisi palvella maapallon kokonaisvaltaista kestävyyttä. Miksei tämä koskisi myös työelämää.

Oletko samaa mieltä? Miksi tämä ei toteudu? Vastaukset ovat tietysti pitkiä ja monimutkaisia - mutta johtavat seuraavaan kysymykseen. Miten luodaan sellainen tulevaisuus, jossa kaikki toiminta noudattaa kokonaisvaltaista kestävyyttä ja palvelee siis hyvinvointia ja terveyttä?

Ei ole mitään syytä, mikset juuri sinä tai minä. Miksi tyytyisimme vähempään?

Kirjoittaja on LL ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ilmasto- ja ympäristövastaava sekä Facebookin ilmastolääkärit-ryhmän perustajajäsen.