Kivun uusi määritelmä
Uudella määritelmällä haluttiin kiinnittää huomiota siihen, että henkilö tai eläin saattaa kokea kipua.
Kansainvälinen Kivuntutkimusyhdistys (IASP, International Association for the Study of Pain) päivitti 1979 julkaisemansa kivun määritelmän viime vuoden lopulla. Duodecimin sanastolautakunta on tehnyt sille virallisen käännöksen: Kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan, tai tällaista kokemusta muistuttava tuntemus.
Mikä määritelmässä on uutta? Ainoa muutos liittyy mainintaan kivun kuvailusta. Uudella määritelmällä haluttiin kiinnittää huomiota siihen, että henkilö tai eläin saattaa kokea kipua, vaikka ei sitä pystyisikään kuvailemaan. Ilmeisesti määritelmään oli painetta saada muitakin muutoksia, mutta massiivisen prosessin, useilta eri tahoilta pyydettyjen lausuntojen moninaisten toiveiden summana jäljelle jäi vain tämä yksi muutos.
Määritelmän varsin vaatimattomaan lopputulokseen päätynyt mielenkiintoinen prosessi on kuvattu oheisessa verkkojulkaisussa. Sen tärkein anti on mielestäni niissä syventävissä näkökulmissa, jotka artikkelissa tuodaan ansiokkaasti esiin. Nämä keskeiset kuusi lisämäärettä, kivun teesit, ovat (kursiivilla):
1. Kipu on aina subjektiivinen kokemus, johon vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Tähän teesiin perustuvat kivun prevention ja hoidon menetelmät, monialainen ja moniammatillinen toimintamalli.
2. Kipu ja nosiseptio ovat eri ilmiöitä. Nosiseptio viittaa kudoksen vaurioitumisen aiheuttamaan vaurioviestiin, signaaliin perifeerisistä nosiseptoreista selkäytimen takasarveen. Se muuttuu kivuksi vasta, kun aivot ovat tehneet siitä arvion aiempien kokemusten ja nykyisten odotusten perusteella, pohtineet sen merkitystä: mitä viesti tarkoittaako, onko se vaarallinen, onko tämä se tuttu vanha kipu vai oire jostain pahemmasta, miten siitä pääsee eroon, saankohan hyvän kivunlievityksen? Aivoissa kivun sensoriseen olemukseen yhdistyvät emootiot. Aivojen arvion jälkeen aktivoituvat takaisin selkäytimeen laskeutuvat radat, jotka jo lievittävät tai voimistavat nosiseptiivistä viestiä.
3. Elämän kokemukset opettavat kivun käsitteen. Kipu opettaa meitä suhtautumaan kipuun aiempien kokemusten myötä. Huonosti hoidettu kipu jättää muistijäljen, joka vaikuttaa seuraavan kivuliaan tapahtuman kokemukseen.
4. Yksilön raportti kivuliaasta kokemuksesta tulisi hyväksyä sellaisenaan ja kunnioittaa sitä. Kipu on aina subjektiivinen kokemus. Vaikka nosiseptio olisi täysin sama ja kontrolloitu (esim. 49°C:een kuumaärsyke iholle 30 sekunnin ajan), raportoivat terveet koehenkilöt tämän ärsykkeen aiheuttavan joko hyvin lievää tai sietämättömän kovaa kipua. Vastausten ero näkyy myös kivun arvioon osallistuvien aivojen hermoverkostojen aktivaatioissa.
5. Vaikka kivulla on yleensä suojaava vaikutus, voi sillä myös olla haitallisia vaikutuksia toimintakykyyn sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kipu on evoluution luoma suojajärjestelmä, joka estää kudosvaurion jatkumisen nopean poistoheijasteen avulla ja opettaa meitä lapsuudesta lähtien välttämään elimistöä vaurioittavia tapahtumia. Kipuun liittyvä pelko ja ahdistus sekä monet seurannaisongelmat kuten masennus, uniongelmat ja toimintakyvyn heikkeneminen voivat merkittävästi heikentää kivusta kärsivän potilaan elämänlaatua.
6. Kivun sanallinen kuvaaminen on vain yksi käyttäytymisen muoto, jolla voi ilmaista kipua; kommunikaatiokyvyn puuttuminen ei tarkoita, etteikö ihminen tai eläin kokisi kipua. Suuri joukko ihmisiä, erityisesti elinkaaren ääripäissä, ei pysty kuvaamaan kipuaan sanallisesti. Koska kipu on sekä sensorinen että emotionaalinen kokemus, voi fysiologisilla vasteilla arvioida lähinnä nosiseption vaikutuksia. Kasvojen ilmeet kuvastavat myös kivun emotionaalista ulottuvuutta. Tutkimme kipupotilaiden kasvojen ilmeitä kivun voimakkuuden kuvastajina ja osoitimme, että ulkopuoliset pystyivät kohtalaisen hyvin arvioimaan potilaan kivun voimakkuutta. Lähes kaikkien ulkopuolisten arvio potilaan kivusta oli kuitenkin potilaan omaa arviota alhaisempi. Myös hiirten kasvojen ilmeet (silmät, korvien asento, viiksikarvat) kertovat kivun voimakkuudesta.
