Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat
Jos säännöt on laadittu huonosti ja välineetkään ei oikein pelitä, aluevaltuustojen on vaikea tehdä hyvää aloitusta.
Kesän loppu on tuonut pelloille puimurit. Kylvö on valmis niitettäväksi. Myös sote-uudistuksen tahtotila kypsyi ja alkamassa on historiallinen työ. Hyvinvointialueiden toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelu alkaa nopealla aikataululla väliaikaisten valmistelutoimielimien toimesta. Aikaa on käytännössä puoli vuotta. Alkuvuodesta on oltava valmiina ehdotukset hallintosäännöstä, johtamisjärjestelmästä sekä tuotanto- ja yhteistyörakenteista. Hyvinvointialueen kaikille toimijoille on määritelty velvollisuus osallistua valmisteluun laajasti. On selvää, että asia on kaikille toimijoille tärkeä, mutta onko sote-uudistus todella valmis niitettäväksi?
Mitä tahansa projektia tai tehtävää tarkastelen, kiinnitän huomiota siihen, onko missio (olemassaolon syy) kirkas, visio (tavoitetila) innostava ja strategia (miten missiota toteutetaan ja visiota kohden edetään) konkreettisella tavalla selkeä ja onko sillä tarttumapintaa sen toteuttajiin. Jos resurssipulasta kärsivällä vuodeosastolla työskentelevän sairaanhoitajan strategia on olla alansa suunnannäyttäjä tai poliklinikalla tupla-aikoihin tikahtuvan lääkärin organisaation strategiaksi on kuvattu kasvattaa kilpailukykyä ja olla vaikuttavuuden edelläkävijä, näin voi toki parhaimmillaan myös olla, mutta se ei saa näitä ammattilaisia nousemaan sängystään töihin ja työskentelemään lujemmin halutun strategian eteen.
Sote-uudistuksen tavoite on sellainen, joka mielestäni on monelle sote-ammattilaiselle aidosti hyvä syy nousta sängystään. Uudistuksessa luvataan laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita yhdenvertaisesti, hyvinvointi- ja terveyseroja kaventaen. Työvoiman saantia turvataan, turvallisuutta parannetaan ja yhteiskunnallisten muutosten haasteisiin kyetään vastaamaan. Sen lisäksi luvataan painottaa ennaltaehkäiseviä palveluita, lähipalvelut monipuolistuvat ja sote-ammattilaiset toimivat nopeasti, ajallaan ja joustavasti yhtenä tiiminä. Työ- ja toimintakykyä arvioidaan ja sitä tukevat palvelut tuotetaan sote-keskuksissa lähellä, samalla kun perhekeskukset tukevat perheiden hyvinvointia. Digitaaliset ratkaisut tuovat uusia ulottuvuuksia palveluiden tarjoamiseen.
Innostavaa ja tavoittelemisen arvoista. Jopa niin, että uskon lähes kaikkien sote-ammattilaisten seisovan näin kuvatun tavoitetilan takana. Visio on kunnossa.
Missio on osin vaikeampi, sillä nyt yhdeksi hyvinvointialueeksi yhdistyvien toimijoiden missiot eivät lähtökohtaisesti ole olleet samat. Ylätasolla väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen ja järjestäminen verorahoilla on toki yhteistä, mutta jää helposti yläpilveksi, joka ei puhuttele. Mission vaikeus tulee myös siitä, että kaikki visiossa kuvattu tulisi järjestää nyt vaikuttavammin ja lähtökohtaisesti vähemmällä rahalla: jos ei absoluuttisesti vähemmällä, niin ainakin palvelutarpeen kasvuun nähden vähemmällä. Sote-uudistusta on poliittisissa perusteluissa tuotu esiin juuri kaiken hyvän lisääjänä, mutta jos missiota halutaan kirkastaa, on otettava rehelliseen keskusteluun nopeasti, että julkisen organisaation missio ja palveluiden yhdenvertaistaminen tarkoittaa samalla niiden rajaamista aiempaa selkeämmin ja tiukemmin.
Tärkeää yhdenvertaistamisen onnistumiseksi olisi, että äänekkäimpien vaatimusten sijasta arvioimme yhteiskuntana mikä on oikein ja mikä riittävää silloin kun kaikkea saatavilla olevaa ei ole mahdollista valita. Vapaa valinta ei voi jatkossa olla keino saada palvelua naapurista, jos sen tuottamiseen tai laskun maksamiseen ei kotikunnassa riitä rahat. Tätä keskustelua ei voida päätöstasolla käydä alueilla, ainoastaan valtakunnallisesti.
Missio on sote-uudistuksessa rajaus- ja määrittelyongelmistaankin huolimatta joka tapauksessa merkityksellinen. Käytännön työtä tekevän sote-ammattilaisen on kohtuullisen helppo uskoa tekevänsä tärkeää työtä, työtä jota arvostetaan laajasti ajatustasolla. Mission ja strategian rajapinnalla tulemme kuitenkin törmäämään jonkintasoiseen ongelmaan toteutuksessa. Toteutus vaatii sekä resursseja että tahtoa, näistä ensimmäistä tuntuu olevan aina liian vähän ja jälkimmäinen loppuu kesken, jos ensimmäisen niukkuuden vuoksi työn eettinen kuormitus kasvaa yli kestokyvyn. Organisaatioiden yhteensulaumien taloudelliset säästötavoitteet toteutuvat yrityskirjallisuuden mukaan vain, jos yhteensulauma johtaa joko resurssisäästöihin tai uuteen asiakaskuntaan.
Kun asiakaskuntana on jo koko Suomi, on säästöt ja vaikuttavuustavoitteet saatavilla vain tiedon ja kehitystyön jakamisella sekä henkilöstökulusäästöillä. Samaan aikaan perusteltu paine ja tarve hoitotyön palkkojen nostamiseen valtakunnallisella tasolla on suuri. Henkilöstökulujen säästöjen osalta on realistista toivoa jonkinlaista kykyä hallita kehitystä tuomalla tarvittavien palkkahygieniakysymysten lisäksi pöytään toimivia työkaluja ja osaavia esimiehiä.
Sen sijaan julkisissa organisaatioissa – toisin sanoen verorahoilla - tehty kehitystyö tulisi olla sote-uudistuksessa open acces- tyyppisesti kaikkien sote-organisaatioiden käytössä ja kaikkien jatkokehitettävissä. Kantahämäläisten verorahoista ei ole pois, jos keskussairaalamme tiedolla johtamisen keinoja ja kokemuksia on hyödynnettävissä muuallakin. Päinvastoin, nekin veroeurot kasvavat korkoa, jos joku keksii viedä meidän työtämme askeleen pidemmälle ja saamme kaikille paremman tuotteen tai toimintatavan käyttöön.
Strategia – sillä konkreettisella tasolla kuin hyvinvointialueella työskentelevät sitä tarvitsevat, jotta missio täyttyy ja visio lähenee – on nyt hyvin paljon väliaikaisten valmisteluelimien käsissä. He määrittelevät pelisäännöt ja pelivälineet 2022 aloittaville hyvinvointialueiden aluevaltuustoille. Jos säännöt on laadittu huonosti ja välineetkään ei oikein pelitä, aluevaltuustojen on vaikea tehdä hyvää aloitusta. Tähän väliaikaiseen valmistelutehtävään on valittu parhaimmat miehet ja naiset ja heillä on suuri valta, mutta vain vähän aikaa. Koska valta ilman vastuuta on vaarallista ja vastuu ilman valtaa on uuvuttavaa, toivon, että jokaisen kohdalla näitä on jaettu sopivasti.
Toivon, että sote-uudistuksen lauluja laulaessa muistamme syövämme jokaisen suomalaisen maksamaa leipää. Tässä uudistuksessa meillä on jokaisella oma nahka pelissä. Onnea valmisteluun!
Kirjoittaja on palveleva johtajaylilääkäri Kanta-Hämeestä.
