Katselen kansanvallan katoamista
Neljän miljoonan äänioikeutetun tahto konvertoituu neljän kaverin päähänpistoksi. Näppärää, eikö vain.
Viime viikkojen aherrus on pakottanut minut tutustumaan yhteiskunnan ideologiseen kivijalkaan, perustuslakiin. Perustuslain sanotaan turvaavan kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet. Laki on jaettu selkokielisiin pykäliin, pykälät puolestaan ryhmitetty muutamiksi aihealueiksi, jotka osaltaan varmistavat kansanvallan tässä maassa. Lakia lukiessani tulin siihen tulokseen, ettei lain tulkintaan tarvita kovin kummoisia lahjoja. Koukeroitten puuttuminenkin ajaa osaltaan perusoikeuksien toteutumisen asiaa. – Selvähän tuo, sanoisi tässä vänrikki Koskela.
Tämän kevään ajan olemme saaneet seurata sote-nimisen hankkeen parlamentaarisen käsittelyn loppuvaiheita. Parlamentti-sana vihjaa minulle, että asiasta puhutaan tai ainakin asiasta pitäisi puhua, parleerata. Ja kenen pitäisi puhua? No tietenkin niiden, jotka siellä parlamentissa istuvat, meidän valitseminamme, siis meidän armostamme. Siis tähän tapaan: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta" (PeL 2 §).
Valitsemamme eduskunnan jäsenet, kansanedustajat, ovat siis kansan edustajia. "Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia eivätkä häntä sido muut määräykset" (PeL 29 §). Vielä varmemmaksi vakuudeksi: "Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan" (PeL 30 §).
Tämä kaikki todetaan jo perustuslain alkupuolella. Minua, lakia nyt ensimmäistä kertaa tavaavaa maallikkoa, alkaa oikeasti jännittää. Kuka voisi antaa "muita määräyksiä", kuka voisi estää kansanedustajaa "hoitamasta edustajantointaan"? Kiirehdin luku-urakassani eteenpäin kämmenet kosteina. Koska päästään asioiden ytimeen?
Minun on tuotettava lukijalleni pettymys: pidemmälle ei päästä. Tämä on tässä. Ei sanaakaan poliittisista puolueista, ei mitään kuvausta tuosta kaikkia kiehtovasta ryhmäkurista, ei siitä, kuka on näitä "muita määräyksiä" antava eduskuntaryhmän johtaja, jonka sanotaan ampuvan "rivit suoriksi". Onko hänellä siis oikeasti jokin pyssy, vaikka perustuslaki siitä vaikenee? Onko tuo edellä mainittu "totuus" hänen takanaan, jossain kassakaapissa? Mistä tuo "totuus" on hänelle annettu ja vielä yksinoikeudella? Ja miten?
Siis kansanvalta meneekin näin: on pari kaveria, jotka ovat asioista jotain mieltä. Heitä sanotaan puolueiden A ja B puheenjohtajiksi. Sitten on pari muuta kaveria, joita sanotaan puolueiden A ja B eduskuntaryhmien puheenjohtajiksi eli ryhmyreiksi. Tekee yhteensä neljä (4) kaveria, keskenään siedettävän sopuisia. Sitten he saavat päähänsä jostain – siis eivät välttämättä edes omasta hallitusohjelmastaan – jotain, puheenjohtajat "linjaavat" ja ryhmyrit "ampuvat rivit suoriksi". Tällä tavalla neljän (4) miljoonan äänioikeutetun tahto konvertoituu neljän kaverin päähänpistoksi. Näppärää, eikö vain. Säästytään paljolta parlaamiselta.
Jos joku heidän porukoissaan on eri mieltä, hän saa varmaan porista porinansa. Mihinkään se ei silti vaikuta, koska nuo neljä (4) korkealla sinivalkoisen perustuslain tekstin yläpuolella hääräävää kaveria ovat jo asiat keskenään sopineet.
Kaikki edustajat ovat oikeutettuja torkkupeittoon, urheiluseuran jäsenyyteen ja luopumiseläkkeeseen. Jos edustaja ei tyydy pelkästään niihin, hänet leimataan häiriköksi. Tällaisten edustajien parlamentaarinen ura on parasta taittaa nupulleen. Onhan uhkana, että noudatettaisiin perustuslakia.
Martti Kekomäki on emeritusprofessori.
