Kannabis on vihreää – vai onko?

Lääkekannabis ei tämänhetkisen tiedon valossa tarjoa vihreämpää ruohoa kuin aidan sisällä kasvavat, tutkitusti tehokkaiksi todetut hoitomuodot.

Vihreiden puoluekokouksen ehdotus kannabiksen käytön laillistamisesta viritti keskustelun myös lääkekannabiksen käytöstä kivun lievityksessä. Keskustelu oli tosin jo saanut lähtölaukauksen Valviran puututtua epäasialliseen lääkekannabiksen määräämiseen.

Median mielestä lääkärit eivät ole saaneet riittävästi koulutusta kannabiksen lääkekäytöstä. Päätinkin tämän vuoksi kirjoittaa tässä kommentissani ydinasiat lääkekannabiksesta kivun hoidossa ja antaa hyviä viitteitä jatko-opiskeluun.

International Association for the Study of Pain (IASP) asetti työryhmän selvittämään kannabikseen liittyviä kysymyksiä, erityisesti näyttöä lääkekannabiksen tehosta ja haitoista kivun lievityksessä. Kesäkuussa julkaistu Pain-lehden supplementtinumero sisältää aiheesta 10 artikkelia. Siitä julkaistiin myös maallikoille suunnattu yhteenveto.

Lääkekannabiksen tehoa käsittelevän meta-analyysin voisi tiivistää näin: kun lääkekannabiksella on hoidettu 17 potilasta, on yhden potilaan kipu lievittynyt 30 %, mutta jos päätemuuttujana käytetään kivun puolittumista, ei lääkekannabis eroa lumelääkkeestä.

Koska suurin osa lääkekannabiksella tehdyistä tutkimuksista on tehty hermovauriokivusta, voidaan vertailuun ottaa neuropaattisen kivun ensilinjan lääkkeet: NNT-luvut kivun lievittymiselle 50 % ovat pieniannoksisille trisyklisille masennuskipulääkkeille 3,6, kaksoisvaikutteisille masennuskipulääkkeille 6,4, gabapentiinille 7,2 sekä pregabaliinille 7,7.

Lääkekannabiksen turvallisuus on monisyisempi kysymys. Sen aiheuttamat haitat liittyvät erityisesti pitkään käyttöön. Kliiniset lääketutkimukset ovat tässä suhteessa kestoltaan opioidien ja kannabinoidien suhteen aivan liian lyhyitä. Lisäksi lääketutkimuksiin ei oteta potilaita, joilla on selviä riskitekijöitä, kuten aiempaa päihteiden käyttöä, mielialaongelmia tai psykososiaalisen stressin taakkaa. Nämä potilaat ovat kuitenkin yliedustettuina niiden joukossa, joille näiden lääkeryhmien pitkäaikaista käyttöä pohditaan tai vaaditaan.

Päätös lääkityksen aloittamisesta on kriittisin vaihe, koska kannabiksesta vieroittuminen on vaikeata ja todennäköisesti erityisen vaikeaa kipupotilaalle.

Pain-lehden supplementissa etsitään vastauksia lääkekannabiksen pitkäaikaiseen käyttöön liittyviin haittoihin muusta kuin kipuun liittyvästä kirjallisuudesta. Psykoosiriskin lisäksi muut mielialaan, psykomotoriseen ja kognitiiviseen kykyyn liittyvät tekijät nousevat tässä huolen aiheeksi.

Pitkäaikaisesta kivusta kärsivillä potilailla on enemmän mielialaongelmia kuin muussa väestössä, niin kivulle altistavina kuin sen seurauksena syntyvinä. Lääkekannabis saattaa pitkän käytön aikana pahentaa tai laukaista myös masennuksen. Sen vaikutukset kognitiiviseen ja psykomotoriseen kykyyn ovat myös tärkeitä. Tutkimusten mukaan kannabiksen käyttö vähentää kognitiivista joustavuutta. Kognitiivinen jäykkyys on yksi tärkeimpiä pitkäaikaisen kivun kehittymistä edistäviä tekijöitä. Se myös vaikeuttaa kivusta kuntoutumista ja uusien ajatusmallien oppimista. Lääkekannabista käyttävä potilas ei myöskään voi esimerkiksi ajaa autoa.

Jos halutaan saada tietoa lääkekannabiksen tehosta ja turvallisuudesta pitemmän käytön yhteydessä altistamatta tarpeettomasti potilaita mahdollisille hoidon haitoille, voisi Fimean erityislupaprosessia muuttaa turvallisuutta ja tietoa lisääväksi. Saksassa on meneillään lääkekannabiksen käyttöön liittyvä kokeilu, johon on liitetty viranomaisen määräys potilaan seurannasta. Se on kuitenkin varsin pinnallinen eikä vastaa oleellisimpiin kysymyksiin.

Fimea voisi ottaa käyttöön sähköisen järjestelmän, jossa lääkekannabiksen määräämistä suunnitteleva kollega joutuisi ottamaan kantaa seuraaviin kysymyksiin. Onko potilaalla lääkekannabiksen käytön pitkäaikaisen käytön haitoille altistavia riskejä (esim. päihteiden käyttö, mielialaongelmat, psykososiaaliset tekijät)? Mitä lääkkeitä, millä annoksilla, kuinka pitkään ja minkälaisella vasteella potilaalle on kokeiltu? Mitä muita kivun kuntoutusmenetelmiä potilas jatkaa mahdollisen lääkekannabishoidon aikana?

Jos lääkekannabis päätetään aloittaa, sitä määräävä lääkäri tulisi velvoittaa seuraamaan hoidon vaikutuksia säännöllisesti. Kivun lisäksi tulisi seurata terveyteen liittyvää elämänlaatua, psyykkistä, kognitiivista ja fyysistä toimintakykyä.

Tällainen malli auttaisi lääkekannabiksen määräämistä pohtivaa kollegaa miettimää potilaansa kohdalla riskejä ennen hoidon aloitusta. Lisäksi systemaattinen seuranta tuottaisi sitä tietoa, jota tarvitsemme lääkekannabiksen tehosta ja turvallisuudesta kliinisessä työssä.

Potilaan monialainen ja moniammatillinen arvio tapahtuisi parhaiten monialaisella kipuklinikalla, jolla on tähän tarvittavat resurssit. Jos tällaisia kipuklinikoita ei ole, täytyy ne perustaa. Lääkekannabis ei voi olla vaihtoehto kipuklinikoiden puutteelle.

Ruohon sanotaan olevan vihreämpää aidan toisella puolen. Lääkekannabis ei tämänhetkisen tiedon valossa tarjoa vihreämpää ruohoa kuin aidan sisällä kasvavat, tutkitusti tehokkaiksi todetut hoitomuodot. Lääkekannabiksen kasvatus ei myöskään tue vihreää ilmastopolitiikkaa, koska se kuluttaa paljon energiaa ja vettä sekä lisää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä.

Pain-lehden supplementin viimeinen julkaisu esittää kysymyksen: Cannabinoids for pain or profit? Tätä näkökulmaa kannattaa erityisesti poliittisten päättäjien pohtia.

Lisäksi he voivat perehtyä STM:n asiantuntijaryhmän esitykseen kroonisen kivun hoidon järjestämisestä Suomessa. Raportti luovutettiin peruspalveluministerille helmikuussa 2018. Nyt olisi aika siirtää asiantuntijaryhmän ehdotukset sote-suunnitelmiin.