Ilmastolääkärin ilmastopotutus

Tuskastun, kun mietin, miten ylikuluttava ja luonnon osana olemisesta vieraantunut elämäntapamme uhkaa sekä meidän ihmisten mielenterveyttä että maapallon ekosysteemien kantokykyä.

Ilmastopotutus.

1. Ilmastokeskustelun junnaamisesta ja yhteiskunnan ilmastotoimien riittämättömyydestä johtuvat pitkäkestoiset vihan, raivon, masennuksen ja turhautumisen tunteet. Tunnetila on pikkuhiljaa vaihtunut ilmastoahdistuksesta ilmastopotutukseen.

2. Sisuuntuminen, ilmastonmuutoksen torjuntaan suuntautuvaa toimintaa aiheuttava tunne. Tämä ilmastopotutus saa sanomaan ääneen mitä ajattelen.

Täytyy sanoa, että olen turhautunut. Kohtaan työssäni Ympäristöahdistuksen mieli -hankkeessa nuoria ja opiskelijoita, jotka ovat kokeneet jo pitkään ympäristöahdistusta, ja samaistun heihin itsekin entisenä nuorena, nykyisin keski-ikäisenä ympäristöahdistuneena.

Hiljattain julkaistussa kansainvälisessä haastattelututkimuksessa 1 000 suomalaista nuorta vastasi kysymyksiin kokemuksistaan liittyen ilmastokriisiin ja sen hoitamiseen, ja tulokset ovat pysäyttäviä. 43 % ajattelee ihmiskunnan olevan tuhoon tuomittu, 54 %:n mielestä päättäjät valehtelevat ilmastotoimista, ja 29 % on kokenut aikuisten sivuuttaneen heidät keskusteluissa ilmastonmuutoksesta. (1)

Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa tähän. Nuorten ilmastoahdistus paranee sillä, että me kaikki vaikutusvaltaiset ihmiset teemme kaiken voitavamme. Päästöt on saatava alas, ja tavallinen, hyvinvointia lisäävä muun luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen on saatava arvoon. On aivan turha syyttää mediaa tai “vihervasemmistoa" tai ketään muutakaan tahoa nuorten ilmastoahdistuksen lietsonnasta. Nuorisobarometrien vertailu näyttää, että vuodesta 2008 vuoteen 2018 suurta ilmastohuolta kokevien määrä oli tuplaantunut jo paljon ennen IPCC:n ilmastoraportin saamaa julkisuutta tai Greta Thunbergin Fridays for Future -liikettä.

Tosiasioista saa ja pitää kirjoittaa. Eri asia on, miten paljon ilmastouutisointia nuoren mieli kestää. Uutisten jatkuvaa selaamista (doom-scrolling) on aivan varmasti kaikkien viisasta välttää. Mutta kun nuori kertoo ilmastoahdistuksestaan, meidän täytyy ottaa hänet vakavasti.

Monet nuoret ovat perehtyneet tieteellisiin tosiasioihin ja ilmastopolitiikkaan paljon meitä paremmin. He eivät halua kuulla tädiltä tai sedältä, että ihan varmasti tutkijat ja päättäjät tekevät parhaansa tai että kyllä nyt vain kannattaisi keskittyä niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Älä silti syyllisty liikaa, jos olet juuri näin ajatellut ja sanonutkin – ymmärrän sinua, se on inhimillistä, näin me kaikki aluksi toimimme. Syyllisty sopivasti ja päätä ottaa itse isompi vastuu ympäristökriisin torjuntaan vaikuttamisesta. Sehän on se vastaus, mitä nuori sinulta toivoo. Olet sentään lääkäri ja sen takia hirvittävän vaikutusvaltainen.

Tuskastun, kun mietin, miten ylikuluttava ja luonnon osana olemisesta vieraantunut elämäntapamme uhkaa sekä meidän ihmisten mielenterveyttä että maapallon ekosysteemien kantokykyä. En halua, että nuoret joutuvat turhaan rakentamaan minäkuvaansa mielenterveyden häiriön värittämänä. Tuskastun puheesta, että jonkun muun (maan tai tahon) pitäisi ottaa vastuu: meillä on per capita suurimmat päästöt Euroopassa ja kulutukseen liittyvät päästömme on häpeällisesti ulkoistettu Aasiaan. Tähän on pakko saada muutos. Emme ole kyvyttömiä uhreja, vaan pystymme siihen.

Toimikoon ilmastopotutus muutoksen moottorina. Kaikki barrikadeille nuorten mielenterveyden, empatiayhteiskunnan ja aidosti kestävän elämäntavan puolesta.

PS. Tule kuulemaan ympäristötunteiden kohtaamisesta maksuttomaan sote-ammattilaisille suunnattuun Maailmanlopun skenaarioista toivon rakentamiseen -webinaariin ke 8.12.

Kirjoittaja on LL ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ilmasto- ja ympäristövastaava sekä Facebookin ilmastolääkärit-ryhmän perustajajäsen.