Ilman lupaa ei saa toimia
Oman vastaanoton perustaminen on työläs projekti vesipisteiden järjestämisestä ja rekisterinpitovaatimuksista lähtien.
Lapsena pelkäsin poliisia. Poliisi saattoi tulla hakemaan pahantekijän ja viedä linnaan. Olin varma, että saatoin tarttua virkavallan haaviin minä hetkenä hyvänsä - ei niin, että olisin varsinaisesti ollut tunnettu pahanteosta. Kerran heitin suutuspäissäni kiven naapurin roskiksen kylkeen ja tiesin käyneeni täpärällä.
Sittemmin pelko poliisia kohtaan on väljähtänyt. Tyyneydessä en kuitenkaan saa eletyksi. Yrityksen perustamisen myötä pelot ovat keskittyneet suurempiin yhteiskunnan ruotijoihin: Valviraan ja verottajaan.
Olenko tälläkään kertaa syyllistynyt mihinkään? En edes suutuspäissäni. Miksi siis onnistuin ensimmäisenä yritysvuotenani raapimaan neurodermatiitin takaraivooni?
Lääkärityrittäminen on poikkeuksellisen tiukan säätelyn alla. Lääkäri ei voi pistää kadunkulmaan putiikkia pystyyn noin vain. Liikkeelle on lähdettävä toiminnan luonteesta riippuen joko avilta tai Valviralta lupaa anoen. Ilman lupaa ei lääkäri saa toimia - jos sen kanssakaan. Oman vastaanoton perustaminen on työläs projekti vesipisteiden järjestämisestä ja rekisterinpitovaatimuksista lähtien. Harvan rahkeet tähän riittävät mikä on tehnyt pienistä toimijoista harvinaisia. Luvat muiden toimipisteissä vastaanoton pitämiseenkin on haettava vaikka ne jo toimipisteellä olisivatkin.
Liikkuva työ on kannattamatonta. Saatoin käydä ennen yrittäjäksi ryhtymistäni paikkaamassa naapurikunnan kotihoitoa parin päivän ajan. En enää. Koska sekä lupien haku että niiden ylläpito maksaa, on kannattavaa hankkia luvat vain paikkoihin, joissa työskentely on pitkäaikaista.
Ei ole yllättävää, että yrittäjälääkärit ovat kerääntyneet isoihin lääkärikeskuksiin. Ketju tarjoaa vuokraprosenttia vastaan palvelut asianmukaisista tiloista markkinointiin, ajanvaraukseen ja puhtaaseen valkotakkipinkkaan asti. Lääkärikeskus ratkaisee lääkärin ongelman ja lupaviranomainen on tyytyväinen.
Toinen ruotija ei järjestelystä pidä. Verottajan näkökulmasta yritystoiminnan on oltava riittävän laajaa ja itsenäistä sekä sisällettävä yrittäjäriskiä. Vaikka lääkärillä riittäisi potilaita ovista ja ikkunoista, verottajan näkökulmasta lääkärillä on vain yksi asiakas: lääkärikeskus. Se ei verottajalle laajasta toiminnasta käy. Yhdelle asiakkaalle palveluiden tarjoaminen voi johtaa yrityksen ohittamiseen ja veroseuraamukset voivat takautuvasti nousta satoihin tuhansiin.
Yrityksen ohittaminen on riski, josta on varoiteltu niin pitkään, kuin lääkäriyhtiötä on ollut olemassa. Tosiasiassa tapauksia lie vähän ja varoittelu saa suurimman pontensa isojen poikien puheista kuten lapsuudenaikainen poliisipelkonikin. Verottajan näkökulma on kuitenkin selkeä ja koska seuraukset ovat taloudellisesti kohtalokkaat, ei systeemin testaajia ole ollut jonoksi.
Sekä Valviran että verottajan ohjausta kunnioittava yrittäjä huomaakin olevansa puun ja kuoren välissä. Pienen ihmisen rooliksi jää pohtia, missä ristiriitaisten viranomaisten välinen kaita tie kulkee.
Lääkäriyrittämisen haaste on asiakaspohjan laajuus. Maamme lääkärikeskukset ovat karsiutuneet muutamaan. Toimintaansa voi toki monipuolistaa luennoimalla ja muulla projektiluontoisella työllä. Näitä töitä tehdessä sopii kuitenkin tapailla Tapio Rautavaaran säkeitä "voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla". Oma yritykseni kohdalla tosiasia on, että tällaisia pieniä asiakkaita tarvitaan sata saavuttamaan sama kassavirta, mitä yksi lääkärikeskus tuo.
Onkin syytä kysyä, ketä nykymuotoiset lupavaatimukset ovat palvelleet ja olisiko aika valjastaa ne hyödyttämään potilasta ja häntä hoitavaa ammattilaista.
Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjälääkäri jonka toimitilojen vesipiste sijaitsee oman kodin keittiössä ja tietosuojajätteestä huolehtii pönttöuuni.
