Terveydenhuollon ammattilaisten psyykkisestä hyvinvoinnista on huolehdittava epidemiatilanteessa

Koronavirustaudin taudinkuva, hoidon kuormittavuus, kansalaisten haasteet sopeutua poikkeustilaan ja julkinen keskustelu aiheuttavat haasteita vakavasti sairastuneita hoitavien psyykkiselle hyvin­voinnille. Muutoinkin vaativaa työtä tekevä terveydenhuollon ammattilainen voi uupua, masentua tai sairastua.

Pelastustyötä tekevien ammattilaisten katastrofin ja kriisin jälkeistä sairastavuutta käsitelleessä maailmanlaajuisessa kirjallisuuskatsauksessa osoitettiin noin 10 %:n sairastuvan traumaperäiseen stressihäiriöön (1). Kriisitilanteen jälkeistä psyykkisen sairastumisen riskiä terveydenhuollon ammattilaisilla lisäävät kriisitilannetta edeltävä stressaava elämäntilanne, joutuminen tavallisuudesta poikkeaviin työrooleihin ja -tehtäviin, kokemus tilanteen aiheuttamasta lisääntyneestä vaarasta itselle, kriisin kielteinen vaikutus omaan toimeentuloon, vähäinen sosiaalinen tuki, työskenteleminen epidemian ensivaiheessa sekä työnantajan huono ohjeistus ja kielteinen työilmapiiri (2,3).

Tutkimuskatsauksessa, jossa kartoitettiin SARS-epidemian psyykkisisiä vaikutuksia terveydenhuollon ammattihenkilöstöön, osoitettiin, että työperäisen akuutin stressireaktion voimakkain ennustemuuttuja oli karanteeniin joutuminen (4). Myös tahdonvastainen työskenteleminen SARS-potilaiden parissa lisäsi työperäisen stressin riskiä. Koulutus ja kokemus valmiudesta toimivat itseluottamusta kohottavina ja siten mielenterveyttä suojaavina tekijöinä. Lisäksi tuki läheisiltä ja kollegoilta oli tärkeää.

Mahdollisuuksia työstämiseen tarvitaan

Jokainen koronatilanteen kanssa työskentelevä terveydenhuollon ammattilainen kiinnittää huomiota työjärjestelyihin ja erityisesti työnantajansa kykyyn ja haluun toimia kriisitilanteessa työntekijöiden psyykkistä hyvinvointia edistävästi. Kielteinen kokemus tai tulkinta tilanteesta voi vaikuttaa työntekijän terveyteen, henkilökohtaiseen elämään, työn tuottavuuteen ja sitoutumiseen. Poikkeustilanteeseen liittyvä mediahuomio mahdollistaa laiminlyöntien nopean näkyväksi tulemisenn ja organisaation maineen menetyksen ennennäkemättömällä tavalla. Näitä ongelmia voitaisiin vähentää lisäämällä mahdollisuuksia kuormittavien asioiden etätyöstämiseen.

Nykytekniikkaa hyödyntäen erilaiset etänä toteutettavat työnohjaukset ja ryhmämuotoiset interventiot mahdollistavat terveydenhuollon ammattilaisen saattamisen nopeasti tehokkaan intervention ja avun piiriin tilanteissa, joissa fyysinen kokoontuminen ei ole mielekästä. Nopea etäpuuttuminen mahdollistaa työssä jatkamisen ja töihin palaamisen, ja tähän on tarjolla lukuisia menetelmiä.

Yksin ja ryhmässä

Akuutin stressireaktion ja traumaperäisen stressihäiriön hoidossa tärkeää on rauhoittaminen ja Käypä hoito -suosituksen mukainen traumatapahtumaan liittyvien häiritsevien muistojen ja mielikuvien neutralisointi EMDR-terapian (silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi) (5) menetelmillä. Nykytekniikka mahdollistaa yksilö- ja ryhmämuotoiset EMDR-purut, joihin työntekijät ottavat osaa etäyhteyden kautta.

Ryhmämuotoisissa EMDR-interventioissa ei jaeta stressi- tai traumakokemusta yhdessä kuten ns. perinteisessä debriefing-menetelmässä, vaan sen sijaan jaetaan yhteisesti turvallisuutta tuottavia ja lisääviä elementtejä ja vahvistetaan olemassa olevia resursseja (6,7). Jokainen saa työstää traumakokemuksiaan, tunteitaan ja reaktioitaan ohjaajan avulla itsenäisesti, ilman että niitä jaetaan muiden kanssa. Tämä mahdollistaa kokemuksen purkamisen turvallisesti ja muita ryhmän jäseniä kuormittamatta.

Myös etänä toteutetut purkukeskustelut, etätyönohjaus tai jopa ryhmämuotoinen etänä tehtävä kognitiivinen käyttäytymisterapia ovat mahdollisia. Kaikkia näitä voidaan järjestää yksilölle ja ryhmille. Tämäntyyppiset ryhmissä tapahtuvat työmuodot tulisi pyrkiä järjestämään niin, että ryhmä on mahdollisimman homogeeninen; ts. osallistujat kuuluvat samaan luonnolliseen ryhmään tai heillä on sama kokemus käsiteltävänä.

Vertaistukea työyhteisöille

Kriiseissä ja haastavissa työtilanteissa vertaistuen merkitys on suuri. Yhteisistä kuormitustekijöistä ja ongelmien ratkaisumalleista on hyvä keskustella yhdessä, jakaa haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Ryhmämuotoista vertaistukea pitäisi pitkällä aikavälillä järjestää työyhteisöille, jotka ovat kuormittuneet koronaepidemian aikana, ja myös niille työyhteisöille, joissa on epidemian aikana itse sairastuneita tai läheisensä menettäneitä työntekijöitä (8). Myös vertaisryhmät voivat kokoontua etäryhminä.

Ryhmämuotoiset interventiot ovat vaikuttavia, kustannustehokkaita ja vahvistavat jo olemassa olevia voimavaroja. Suomessa on erittäin myönteisiä kokemuksia mm. poliiseille ja pelastusalalle suunnatuista post-traumatyöpajoista, joissa on käytetty EMDR-terapiaa.

Koronaepidemian kesto on matemaattisissa mallinnuksissa arvioitu Suomessakin kuukausiksi. On selvää, että sairaalat joutuvat tekemään varautumissuunnitelmia paitsi lukuisten potilaiden vastaanottoon, kuin myös henkilökunnan psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen.