Päihdeongelmaisten avunsaantia uhkaa näkymätön kynnys

Päihdeongelman käsittely lyödään perustasolla usein laimin ­esimerkiksi hoitopessimismin tai osaamattomuuden takia.

Terveydenhuollon painopiste siirtyy sote-uudistuksessa erikoissairaanhoidosta perustasolle ja varhaisempaan tukeen. Yksi perustelu on vähentää potilaiden leimautumista.

Terveydenhuollon henkilökunnan negatiivisista asenteista saattaa kuitenkin tulla näkymätön kynnys hoidolle.

A-klinikkasäätiön Päihdetyön eettinen toimikunta on havainnut, että mielenterveyden lievien häiriöiden stigma on hälventynyt mutta päihderiippuvuuksien kohdalla muutos on ollut pienempi (1).

Huumeiden käytön laittomuus lisää stigmaa entisestään.

Rovamon ja Toikon tutkimuksessa (2) haastatellut päihde- ja mielenterveystyöntekijät kokivat, että terveydenhuollon työntekijöiden asenteet vaikuttivat huomattavasti päihde- ja mielenterveysasiakkaiden hoitoon. Ennakkoluulot vaikuttivat tarjottuihin hoitomuotoihin ja ilmenivät epäkunnioittavana sekä epätasa-arvoisena käytöksenä. Päihdeongelmaisille saatettiin esimerkiksi tarjota kahdenkeskisen keskustelun sijaan lääkekeskeisempää hoitoa.

Somaattisessakin sairaanhoidossa henkilökunnan asenteet johtivat muuta asiakaskuntaa huonompaan kohteluun (2).

Krooninen sairaus

Yle on uutisoinut päihdeongelmaisten kokevan lääkärin vastaanotolla vähättelyä ja ylimielisyyttä (3). Moni kärsii lääkäripelosta huonojen kokemusten takia.

Myös Suomen Lääkäriliiton silloinen varatoiminnanjohtaja Hannu Halila totesi Ylen jutussa, että päihdeongelmaisten syrjintää esiintyy. Kaikki oireet leimataan helposti alkoholismin syyksi (3).

Joskus asenteet ilmenevät haluttomuutena työskennellä päihde- ja mielenterveysongelmien parissa. Käytännön päihdetyössä ja tutkimuksessa (2) on havaittu, että päihdekuntoutujia ei hoideta psykiatrialla riittävän pitkään. Heidät pyritään siirtämään päihdekuntoutukseen, vaikka ensisijainen ongelma olisi psykiatrinen.

Lääkärin etiikan mukaan päihderiippuvuutta tulee hoitaa samoin lääketieteellisin, hoidollisin ja eettisin perustein kuin muitakin aaltoilevia pitkäaikaissairauksia (4). Päihderiippuvuus on ensisijaisesti krooninen sairaus eikä moraalinen tai sosiaalinen ongelma.

Kyse on myös motivaatiojärjestelmän häiriöstä, joka vaikuttaa potilaan kykyyn hakeutua ja sitoutua hoitoon.

Neutraalisti puheeksi

Lääkäri kohtaa päihdeongelmaisen usein, kun psyykkinen tai somaattinen oireilu ajaa tämän hoitoon. Päihdeongelman käsittely lyödään usein laimin esimerkiksi hoitopessimismin tai osaamattomuuden takia.

Ei ole kuitenkaan eettisesti oikein jättää päihdeongelmaa hoidotta. Päihteet voi ottaa puheeksi neutraalilla tavalla ja ohjata potilaan päihdehoitajalle, vaikkei itse hoitoa tuntisi. Oikeanlainen vuorovaikutustyyli voi herättää hoitomotivaation.

Huumeet aiheuttavat terveydenhuollon ammattilaisissa negatiivisempia tunteita kuin alkoholi, koska käyttö on laitonta ja itselle vierasta.

Sama koskee opioidikorvaushoitoa, vaikka se perustuu kattavaan näyttöön ja on verrattavissa monen muun kroonisen sairauden hoitoon (5).

Huumeidenkäyttäjiä kohdatessa tulee välttää omien jyrkkien asenteiden tuomista esiin, sillä se on harvoin akuuttihoidossa olennaista. Kielteinen suhtautuminen voi karkottaa hoidettavan pois palvelujärjestelmästä.

Jokaisen syytä pysähtyä

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene tarjoaa eettisiä suosituksia, joihin on hyvä ankkuroida arjen työkäytäntöjä (6). Suositukset liittyvät ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, potilaan etuun, hyvään vuorovaikutukseen ja työn laatuun.

Jokainen on vastuussa arkensa etiikasta. On suositeltavaa pysähtyä säännöllisesti pohtimaan, miten ihmisarvon kunnioitus ja hyvä vuorovaikutus toteutuvat omassa työssä.

Työyhteisön sisällä ja johtamisessa eettistä tietoisuutta voidaan nostaa lausumalla julki eettiset periaatteet sekä keskustelemalla niiden soveltamisesta avoimesti. Myös työssä esiintyvistä eettisistä ristiriidoista tarvitaan keskustelua.

Eettiset suositukset viitoittavat tietä, mutta jättävät monet valinnat johdon, työyhteisön ja työntekijän päätettäviksi (6).

Eettisen tason punnitsemisen tulisi olla osa järjestelmällistä toiminnan arviointia – potilaiden näkemyksiä unohtamatta.