Kuka lopulta maksaa kotisaattohoidon?
Terveydenhuollon säästöt eivät saa siirtyä perheiden maksettaviksi.
Kuolemista kotona pidetään hyvänä tapana kuolla tutussa ympäristössä läheisten seurassa. Elämän lopun hoitoa on siksi ajateltu vietävän yhä enemmän kotiin. Kotihoito nähdään sairaalahoitoa inhimillisemmäksi, ja sitä perustellaan usein kustannussäästöillä.
Oikein toteutettuna saattohoito on kustannustehokasta ja saattaa parhaimmillaan tuottaa terveydenhuollolle säästöjä.
Pelkkä säästöjen korostaminen ilman laadukasta toteutusta saattaa kuitenkin olla vaarallista ja johtaa näennäisiin tai virheellisiin ratkaisuihin.
Kotisaattohoidossa säästöjä syntyy todellisuudessa lähinnä terveydenhuollossa. Kustannukset siirtyvät perheisiin. Kriittisessä katsauksessa kirjoittajat toteavat, että läheiset (informal caregivers) tuottavat 70–95 prosenttia kotona tarjottavasta hoidosta ja hoivasta (1).
Kanadalainen tutkimus (2) havaitsi, että kotisaattohoitoa toteuttavat läheiset käyttävät siihen yli kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin he, joiden läheinen kuolee sairaalassa.
Väestön ikääntymisen myötä tarve yhä vaikeampiin kotihoitoihin kasvaa. Erikoistunut kotisaattohoito, esimerkiksi kotisairaalan tarjoama, suuntautuu ensisijaisesti syöpää sairastaville. Monisairaat ikääntyneet tavoittavat sitä huonommin.
Myös tämä johtaa kotihoidon kustannusten keskittymiseen epätasa-arvoisesti omaishoitajille. Selvityksen mukaan perheen tai läheisten maksama osuus loppuvaiheen saattohoidosta voi olla jopa 70 prosenttia sairastamisen kokonaiskustannuksista (3).
Terveysongelmia ja uupumusta
Läheisten kotihoidon kustannukset muodostuvat pääosin hoitavan läheisen työhön liittyvistä muutoksista, ajankäytöstä ja suoranaisista hoitokuluista (out of pocket costs). Jälkimmäisiin kuuluvat kuljetusten, ruoan ja lääkkeiden kustannukset.
Läheinen voi joutua olemaan poissa työstä, millä voi olla vaikutuksia urakehitykseen ja mahdollisuuksiin kouluttautua riippuen hoitojakson pituudesta.
Saattohoito voi aiheuttaa hoitajalle myös terveysongelmia ja uupumusta. Pahimpia pelkoja ovat hallitsemattomat komplikaatiot ja läheishoitajan totaalinen väsyminen.
Kustannukset kasvavat sitä mukaa, mitä lähemmäs kuolemaa tullaan (4). Näyttäisi siltä, että muilla kuin syöpää sairastavilla potilailla taakka on suurempi (5), koska syöpäpotilailla on usein parempi mahdollisuus saada tukipalveluita kotiin.
Kasvattaa epätasa-arvoa
Taloudellisesti suuret vaikeudet kasaantuvat niille läheistään hoitaville, joilla sosiaalinen ja taloudellinen tilanne on heikompi. Pahimmillaan vaikeudet ajavat velanottoon ja tinkimiseen elämän perusasioista, kuten asumisesta ja ruoasta (6).
Omaishoitajat ovat usein naisia, mikä korostaa sukupuolten epätasa-arvoa ja saattaa kasvattaa sitä.
Epätasa-arvoa lisää myös se, että kotona läheistään hoitavat joutuvat ottamaan usein palkatonta vapaata hoitoa varten, ja mahdollisuus irrottautua työstä on huonompi työpaikoissa, joissa usein joustavuus muutoinkin on huonompaa ja usein palkkataso alhaisempi.
Maksuosuutta ei saa lisätä
Elämän lopun hoitoa käsitellyt STM työryhmä (2021) esittää yhtenä ratkaisuna saattohoitovapaata, joka maksettaisiin läheisensä saattohoitoon osallistuvalle henkilölle.
Toinen ratkaisu on lisätä työpaikkojen joustavuutta saattohoitotilanteissa.
Läheisten maksuosuuden lisääminen saattohoidon viimeisinä 3–5 kuukautena lisää yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Se on myös kustannussäästönä ja etenkin säästön kohdentumisessa kyseenalaista.
Elämän lopun hoidosta kaikkineen epäsuorien kustannusten osuus on 45 prosenttia ja terveydenhuollon suora osuus 55 prosenttia. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat kuolemaa lähestyttäessä erityisesti yksinasuvilla henkilöillä.
Tämä korostaa läheisten ja perheiden merkitystä saattohoidossa ja lisää tarvetta omaishoitajien tuen kasvattamiseen. Lisäksi on tarvetta tukea niitä yksinasuvia, joilta läheisten antama tuki kokonaan saattaa puuttua (7).
- 1
- Gardiner C, Robinson J ym. Equity and the financial costs of informal caregiving in palliative care: a critical debate. BMC Palliative Care .2020 volume 19;71.
- 2
- Yu M, Guerriere DN, Coyte PC. Societal costs of home and hospital end-of-life care for palliative care patients in Ontario, Canada. Health Soc Care Commun. 2015;23(6):605–18.
- 3
- Chai H, Guerriere DN, Zagorski B, Coyte PC. The magnitude, share and determinants of unpaid care costs for home-based palliative care service provision in Toronto, Canada. Health Soc Care Commun. 2014;22(1):30–9.
- 4
- Dumont S, Jacobs P, Turcotte V, Anderson D, Harel F. The trajectory of palliative care costs over the last 5 months of life: a Canadian longitudinal study. Palliat Med. 2010;24(6):630–40.
- 5
- Dalkin SM, Lhussier M, Philipson P, ym. Reducing inequalities in care for patients with non-malignant diseases: insights from a realist evaluation of an integrated palliative care pathway. Palliat Med. 2016;30:690–7.
- 6
- Gott M, Gardiner C, Allen R, et al. No matter what the cost: a qualitative study of the financial costs faced by family and whãnau caregivers within a palliative care context. Palliat Med. 2015;29(6):518–28.
- 7
- Olli Haltia, Niilo Färkkilä ym. The indirect costs of palliative care in end-stage cancer: A real-life longitudinal register- and questionnaire-based study. Palliat Med 2018 Feb;32(2); 493–499.
