Freudin perintöä tarvitaan edelleen

Psykoanalyysin pyrkimys edistää itsetuntemusta saa tukea ­aivotutkimuksesta. Minkälaisen tilan terveydenhuolto sallii tämän tiedon hyväksikäytölle?

Psykoanalyysin tie Freudin perinnöstä osaksi tämän päivän psykodynaamista suuntausta psykiatriassa ei ole ollut ongelmaton eikä siitä ole olemassa yhtenäistä kuvaa. Suomessa psykoanalyysia on käytetty puolen vuosisadan ajan. Miltä psykoanalyyttisen perinteen vaikutus näyttää tänään, entä sen tulevaisuus?

Freudin merkittävin panos nähdään usein siinä, miten hän muutti länsimaista ihmiskuvaa tuomalla seksuaalisuuden ja piilotajunnan sen olennaiseksi osaksi. Tietouden lisääntyminen seksuaalisuuden biologiasta Freudin jälkeen on muuttanut edelleen syvällisesti kuvaa seksuaalisuudesta.

Psykoanalyysin anti ei ole ollut minkään tietyn seksuaalisen käyttäytymismallin rohkaisussa, vaan käsitys seksuaalisuudesta laajana, ihmisen koko elämänkaaren kattavana psykoseksuaalisuutena, jolle kehitys ja jalostuminen korkeammille kehitystasoille on leimallista. Tämän näkemyksen Freud tiivisti kuuluisaan toteamukseensa elämän tarkoituksesta: Rakasta ja tee työtä!

Tänä päivänä seksuaalisuuden kuuluminen elämän ja terveyden keskeisiin tekijöihin tunnustetaan laajasti. Häpeä ja salailu ovat vähentyneet. Media tuo seksuaalisuutta esiin yllin kyllin. Voiko tästä päätellä, että seksuaalisuuden psykologiset ongelmat ovat hävinneet?

Median kuva seksuaalisuudesta ei välttämättä kerro koko totuutta. Tutkimukset ovat antaneet viitteitä seksin merkityksen vähenemisestä parisuhteissa, ja syntyvyys on alentunut viime vuosina selvästi. Perhe- ja yhteiskuntapolitiikka selittävät näitä ilmiöitä osaltaan, mutta mukana voi olla hämmennystä siitä, mitä seksuaalisuus ja sen julkisuus lopulta merkitsevät ja mitä niistä pitäisi ajatella. Onko parisuhteen muodostaminen turvallista, kannattaako lapsia hankkia globaalisten uhkien edessä?

Saako uusi sukupolvi tukea ja tilaa omakohtaiselle kypsymiselle? Luoko median julkisuuskuva kaupallisine sivujuonteineen yhdenmukaisuuspaineita, jotka häiritsevät henkilökohtaisen identiteetin omaksumista?

Psykoanalyyttinen tietous seksuaalisuuden kokonaisvaltaisuudesta, sen ristiriidoista ja kasvun vaatimasta ajasta saattaisi olla edelleen tervetullutta etenkin minäkuvansa kanssa kamppailevien nuorten parissa, kunhan vain väyliä on tarjolla.

Piilotajunta on vakavasti otettavaa todellisuutta

Myös kuva piilotajunnan osuudesta ihmismielen kokonaisuudessa on muuttunut. Freudin näkemykset tästä olivat aikanaan uusia, mutta viime vuosikymmeninä ihmisen mielen tiedostamattomia kerroksia on kuvattu monilla muillakin tieteenaloilla (1). Käsitys siitä, että tietoisen mielen taustalla vaikuttaa toisella kuin rationaalisella tavalla toimivia kerroksia on tullut laajalti hyväksytyksi, joskin eri tieteenalojen näkökulmat poikkeavat toisistaan paljon.

Oleellista on ihmisen mielen ja sen piilotajuisen kerroksen hyväksyminen vakavasti otettavana todellisuutena, jota ei voi kyseenalaistaa vain biologian sivutuotteeksi tai ympäristön heijastumaksi, kuten vielä muutama vuosikymmen sitten uskottiin (2).

Aivojen tehtävänä on monitoroida rinnakkain kehon sisäistä ja yksilön ulkopuolista tilaa. Aivot tuottavat siitä jatkuvasti muuttuvan virtuaalisen kuvan, jossa ulkoinen ja sisäinen tila yhdistetään ja niitä verrataan toisiinsa. Tämä tehtävä on sama kuin ihmismielen toimitusjohtajalla, egolla, jonka on sovitettava yhteen ulkoisesta ja sisäisestä todellisuudesta luotu kuva (3). Tältä kannalta katsoen psykoanalyysin pyrkimys edistää itsetuntemusta – eli lukea kaiken aikaa muuttuvia mielen sisältöjä – saa tukea viimeaikaisesta aivotutkimuksesta.

Osataanko uutta tietoa käyttää?

Aivot ovat osoittautuneet intohimoiseksi elimeksi. Ne eivät käsittele vain tietoa ja käyttäytymistä, vaan myös tunteita, joiden vaikutus näkyy aivojen verkottuneen kokonaistilan muutoksina kulloinkin vallitsevien tunteiden mukaan (4,5). Uusi tietous aivojen toiminnasta ei todista kuitenkaan psykoanalyysia oikeaksi tai vääräksi, vaan avaa mahdollisuuden nähdä aivojen toimintatapa näkökulmasta, johon myös psykoanalyysi soveltuu.

Uudenlainen kuva ihmismielestä on vahvistanut psykoterapioiden pohjaa. Eri terapiamuotojen vaikuttavuudesta on saatu paljon kliinistä näyttöä, viime vuosina myös pitkien dynaamisten terapioiden hyödyistä lyhyempiin hoitoihin verrattuna (6,7). Psykoterapioiden käyttö ei ole enää kiistanalaista, mutta terapiasuuntausten välillä on sekä aiheellista että taloudellista kilpailua. Suuntausten välinen aito dialogi on vähäistä.

Lääkehoidon ja psykoterapian vertailu on parhaillaan valinkauhassa. Silloin kun molempia tarvitaan, kuten on usein asianlaita, niiden erilaisten vaikutusten yhdistäminen potilaan parhaaksi kysyy kliinistä osaamista molemmilta aloilta. Uudet käsitykset mielen kehollisesta perustasta voisivat olla tässä avuksi.

Psykoanalyysin tulevaisuutta pohdittaessa kysymys näytöstä tai yhteensopivuudesta aivojen toimintatapoihin ei ole kriittinen. Olennaista on enemmänkin se, minkälaisen tilan terveydenhuolto sallii tämän tiedon hyväksikäytölle.