Apotti on yhä painajainen

Puutteista on eettisesti ja kollegiaalisesti väärin vaieta.

Uudellemaalle valittu potilastietojärjestelmä Apotti on ennennäkemättömän kömpelö.

Intuitiivisuus puuttuu. Monien nappuloiden ja symbolien tarkoitusta on mahdoton keksiä ilman koulutusta. Näkymä on erilainen joka ikisessä tehtävässä, ja kaiken huippuna tekstinkäsittely vaatii ohjelmointikielen osaamista.

Yksinkertaisista toiminnoista on tullut rakettitiedettä tuhansine ohjesivuineen ja miljoonine vinkkeineen.

Juuri mikään mukaan ei ole johdonmukaista. Lääkeosio ja määräykset ovat painajaisia. Jos haluaa tilata verinäytteen ulosteesta, Apotti saattaa tarjota röntgenkuvat kaularangasta. Tutkimusten ja toimenpiteiden lajittelu ontuu.

Tehtävien lajittelu on mosaiikkimaista kuin lastenpelissä. Lääketieteelliset tehtävät koostuvat kuitenkin useista yksityiskohdista, ja ohjelmiston on suotavaa näyttää niitä käyttömukavuuden vuoksi hierarkkisesti.

Toiminnat jäävät kesken

Kilpailevaan järjestelmään Uranukseen pääsin sisään kolmessa päivässä ilman suurempaa koulutusta. Uranuksen kanssa tein töitä vuosikausia hyväntuulisena kuin piirroselokuvassa.

Apotti-koulutusta olen käynyt pari viikkoa ja järjestelmän kanssa olen sinnitellyt yli vuoden.

Jos tulee poikkeama rutiineihin, työ ei suju. Napit eivät löydy, ja toiminnat jäävät kesken. Tunnelma on kuin ikävässä melodraamassa.

Tähän lienee viisi syytä.

1. HUS on paisunut liian suureksi ja sen johto on menettänyt kosketuksen jokapäiväiseen työhön. Abstraktit päämäärät ovat piilottaneet käytännön tarpeet alleen, joten käyttömukavuus on laiminlyöty. Terveydenhuollossa käyttömukavuus on kuitenkin ohjelmiston perusvaatimus, conditio sine qua non.

2. Apotti perustuu rationalistiseen maailmankuvaan. Todellisuuden pitää siinä lähestyä täydellistä mallia. Kaiken pitää olla ensin Apotissa toteutuakseen elämässä. Ei saa olla käyntisyytä, reseptiä eikä mitään muuta, jota Apotti etukäteen ei tiedä. Tuloksena on megalomaninen perfektionismi, jonka vaatimuksia lääkäri ei taida päivän päätteeksi täyttää.

Filosofi Immanuel Kant opetti, että ihmisen pitää olla tarkoitusperä, ei väline.

Terveydenhuollossa tavoitteena on toimiva hoitosuhde. Tietojärjestelmä on väline siihen.

Apotti nousee kuitenkin jättiläisenä lääkärin ja potilaan väliin. Aika kuluu Apotille, ei potilaalle. Apotti on paavi. Keskittyminen teknisiin yksityiskohtiin hämärryttää yleiskuvan potilaasta ja vaarantaa potilasturvallisuutta.

Päinvastaisia maailmankuvia ovat empirismi ja pragmatismi.

Kokemus ja käytettävyys ovat niissä totuuden sekä hyvyyden kriteerejä. Elämä esittää vaatimuksensa, ja toiminnot taipuvat niihin joustavasti. Potilastietojärjestelmään pitää syöttää vain tarpeellista tietoa ja sitäkin mahdollisimman vähän sekä helposti. Elämä on ohjelmiston ulkopuolella. Kaikkea ei voi säädellä etukäteen ja virtuaalisesti.

3. Rationalismista juontuu robottimaisuus, muun muassa vaatimus kirjata rakenteisesti. Potilaan tiedot pirstaloituvat lukemattomiin kenttiin sekä sivuihin, ja niitä on mahdoton hahmottaa yhdellä silmäyksellä.

Perinteinen teksti on viestintään hyvä keksintö, eikä siitä pitäisi luopua. Parasta on tavallinen diskursiivinen teksti, joka kulkee lauseesta toiseen. Siihen voi lisätä kommentteja ja yksityiskohtia, ja sitä on helppo kopioida järjestelmän ulkopuolelle (jos potilas esimerkiksi muuttaa).

4. Terveydenhuollossa liikkuu paljon rahaa, ja it-firmat haluavat siitä mahdollisimman suuren osan. Mitä täydellisempi (lue: monimutkaisempi) ohjelmisto, mitä vähemmän intuitiivisuutta, mitä enemmän koulutuksia ja ohjeistuksia, sitä suurempi riippuvuus it-firmasta ja sitä enemmän sille tuottoa.

Terveydenhuollossa toisen ihmisen läheisyys ammattilaisena on korvaamaton. Kalliin ja epäkäytännöllisen ohjelmiston sijasta pitää satsata terveydenhuollon ammattilaisiin.

5. Vaikuttaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon nitominen samaan tietoratkaisuun on tuottanut hankalia haasteita. Tämä pakottaa kysymään, onko liitto järkevä, jos Apotti tekee — kuten väitetään — sen ensimmäisenä järjestelmänä maailmassa. Potilastietojärjestelmän käyttömukavuutta ja käytännöllisyyttä ei voi uhrata muille arvoille.

Vain johto kehuu

Olen ihmetellyt, miksi kollegat eivät ole nostaneet myrskyä Apottia vastaan. Ainoa, jonka olen kuullut sitä kehuvan, on HUS:n johto.

Yksi selitys on Suomessa vallitseva pohjoismainen ja rationalistinen sosiaalidemokratia. Sen kasvatit ovat tottuneet noudattamaan ohjeita ja olemaan tehtävissään tarkkoja. Ihmiset ovat tottuneet Järjestelmän hallintaan, olkoon se vaikka Apotti.

Ammattilaisten laajempi sosiaalipsykologinen asenne on siksi Apotin kaltaiselle superjärjestelmälle suotuisa.

Apotista puhuttaessa mainitaan toistuvasti kunnianhimo. Kantin mukaan kunnian tavoittelu on sosiaalinen intohimo. Politiikassa, eritoten monarkioissa, diktatuureissa ja populismeissa, tavoitellaan kunniaa kaikin keinoin.

Demokratioiden ja terveydenhuollon päämäärä ei ole kunnia vaan yleiset hyödykkeet. Näiden tavoittelun edellytyksiä Apotti ei kunnolla täytä, vaikka kiistämättä on sillä hyviäkin puolia.

Puhukoon niistä joku muu.