Yksilö kuuluville bioeettisessä keskustelussa

Onko ihmisellä oikeus itseään koskevaan geneettiseen tietoon? Onko yksilöllä velvollisuus hankkia sitä? Voiko tiedosta kieltäytyä?

Valtiotieteen lisensiaatti Tuija Takala puolustaa väitöskirjassaan pienin askelin etenevää bioeettistä keskustelua, jossa annettaisiin keskeinen sija ihmisten henkilökohtaisille näkemyksille.

- Objektiiviseksi väitetty teoria sortaa aina jotakuta, koska se unohtaa yksilöt, toteaa Turun yliopiston tutkijana toimiva Takala. Samantyyppinen ongelma nousee, kun tieteellisten asiantuntijoiden oletetaan olevan oikeutettuja päätöksentekijöitä eettisesti epäselvissä tilanteissa.

- Riskien hyväksyttävyydestä tulisi päättää niiden, joita riskit koskettavat. Asiantuntijoita toki tarvitaan, mutta ei automaattisesti viimekäden päätöksentekijöinä, Takala korostaa.

Hänen mukaansa geneettinen tieto yksilöstä osoittautui analyysissä lähes poikkeuksetta verrannolliseksi muun lääketieteellisen tiedon kanssa. Huono uutinen on huono, oli se sitten peräisin verikokeesta tai geenitestistä.

- Mikäli hyväksytään laajalle levinnyt näkemys potilaan oikeuksista, joka sisältää mm. oikeuden kieltäytyä testeistä ja hoidoista, on vaikea nähdä kuinka itseä koskevaa geneettistä tietoa voisi kenellekään pakottaa. Toisaalta vapaus hankkia omaa perimäänsä koskevaa geneettistä informaatiota tulisi myös säilyttää, filosofian tutkija Tuija Takala toteaa.