Yhtenäinen toimintakykyluokitus avuksi myös kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin
WHO:n luokitusperhe on täydentymässä kansainvälisellä toimintakykyluokituksella. Jo parikymmentä vuotta sitten julkaistusta luokituksesta tuodaan uudistettu ICIDH-2-versio yleiskokoukseen toukokuussa, ja WHO:n johtokunta esittää sen hyväksymistä.
WHO:n tavoitteina ovat ennen kaikkea yhteisen kielen ja käsitteistön luominen ja sitä kautta mm. vertailukelpoisen tilastoinnin kehittäminen, kertoi ylilääkäri Matti Ojala Stakesista Kuntoutuspäivillä Helsingissä. Hänen mukaansa kaikki näyttää siltä, että luokitus hyväksytään yleiskokouksessa; paineet siihen ovat kovat.
- Luokitus on kuitenkin vasta sanasto. Lisäksi tarvitaan vielä mittarit. Tällaisia pattereita on kehitteillä eri puolilla maailmaa, totesi Ojala.
Aiempi versio ei koskaan levinnyt laajalle kliiniseen käyttöön, ja mm. vammaisjärjestöt kritisoivat luokitusta leimaavaksi. Matti Ojalan mukaan uudistettu versio on pyritty saamaan kielellisesti positiivissävytteiseksi.
Käyttökokemuksia uudesta ICIDH-2-luokituksesta ei vielä ole. Ojala arvioi, että jo ATK-järjestelmien kehittämiseen kuluu ensin ainakin viisi vuotta. Sinä aikana hankitaan pilottihankkein kokemuksia siitä, mihin luokitusta kannattaa käyttää. Lisäksi esimerkiksi Stakesissa on tekeillä analyysi keskeisten peruskäsitteiden sisällöstä.
- Koulutusta pitää järjestää ja lujasti, jos luokitus halutaan kliiniseen käyttöön. Tämä ei ole helppo luokitus, sanoi Ojala.
Toimintakyvyn kuvaukselle nähdään käytännön tarvetta erityisesti kuntoutuksen tavoitteiden määrittelyssä ja vaikuttavuuden mittauksessa. Johtava ylilääkäri Timo Aro eläkevakuutusyhtiö Ilmarisesta totesi, että eläkejärjestelmässä toimintakyvyn arvio on pohja työkyvyn arvioinnille. Toimintakykyä koskeva kohta on kuitenkin lausunnoissa huonoimmin täytetty.
- Pitkäaikaissairauden diagnoosi ei riitä arvioitaessa hoidon ja kuntoutuksen tarvetta tai työhönpaluun mahdollisuuksia. Eläkelaitokset toivovat käyttöön yhtenäistä terminologiaa kuvaamaan toimintakykyä ja osallistumisen mahdollisuuksia, sanoi Aro.
Tällaisia käytännön arviointimalleja onkin valmisteilla. Timo Aron mukaan ne ovat WHO:n järjestelmän suuntaisia, mutta eivät yhtä monimutkaisia.
