Yhteishenki on säilynyt
Opiskeluaikojen ystävyyssuhteita kannattaa vaalia, kannustavat Wenetsia-veljet.
Opiskeluaikoina syntyneitä ystävyyssuhteita kannattaa vaalia. Ruuhkavuosien aikana se vaatii viitseliäisyyttä, mutta pitkäaikaisten, samalla alalla olevien ystävien arvo on mittaamaton kaiken ikäisenä.
Näin näkevät silmäkirurgi, ylilääkäri Juha Välimäki ja kirurgi, vastuualuejohtaja Heikki Wiik.
He kuuluvat Oulun yliopiston lääkiksessä 1980-luvulla muodostuneeseen kahdeksan miehen ystäväporukkaan, joka pitää yhtä edelleen.
Koko joukolla kokoonnutaan kerran vuodessa, syyskesästä, milloin yhteisen ulkomaan matkan merkeissä, milloin pohjoisen metsissä. Syyskokous kestää torstaista sunnuntaihin. Perinne sai alkunsa vuonna 1985 Kalajoen Venetsialaisilta ja sen mukaan veljeskunta on saanut nimensäkin, Wenetsia-veljet.
Lisäksi pienemmillä kokoonpanoilla harrastetaan moottoripyöräilyä, metsästystä ja rockin soittoa.
Tarinat nuotion äärellä ovat muuttuneet
– On rikkautta, kun tämmöisen porukan saa säilymään näin pitkään, Välimäki sanoo.
Hän asuu Lahdessa ja on joukon ainoa etelän mies. Muut asuvat Oulussa tai sen lähialueilla.
– Alkuun urheilimme ja kisailimme kohtuullisen äärirajoilla, melkein aina joku sai tikkejä, Välimäki muistelee nuoruusaikojen reissuja.
Nykyisin syyskokousten ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi museovierailuja, kulinarismia, tai jonkun jäsenen pitämä akateeminen luento jostain muusta kuin lääketieteestä. Tärkeintä on yhdessäolo ja keskustelut.
– Homma on muuttunut ja jalostunut, siksi tämä jatkuu. Myös päiväunet ovat tulleet mukaan ohjelmaan, Välimäki kertoo.
– Tarinat nuotion äärellä ovat muuttuneet: ensin oli nuoren lääkärin jutut, sitten vanhemman lääkärin. Nyt olen ollut jo 22 vuotta johtajana ja olemme esimiehiä lähes kaikki, pohtii Heikki Wiik.
Yhteys on erityinen, kun koolla on läheinen ystäväporukka saman alan ihmisiä, jotka tuntevat toisensa aivan opintojen alusta saakka.
Wiik muistelee rankkaa opiskeluaikaa ja sitä, miten tärkeää oli opiskelutovereiden vertaistuki.
– Kaikki kurssit olivat pakollisia ja tentit raskaita. En ollut ennen nähnyt kuollutta ihmistä, tai että joku kuolee tai on pahasti vammautunut. Se oli hirveän rajua nuorelle ihmiselle.
Myös lääkärintyö oli alkuun pelottavaa, ja vertaisten tuki oli tarpeen.
Yhteydenpitoon kannattaa panostaa
Välimäki ja Wiik kannustavat tämän päivän medisiinareita pitämään kiinni opiskeluaikaisista ystävyyssuhteista. Kun valmistutaan ja hajaannutaan eri puolille maata, ja kun työ ja perhe täyttävät elämän, yhteydenpito helposti jää. Siksi siihen pitää panostaa.
– Me ihan päätimme, että pidämme joka vuosi syyskokouksen. Itse en ole ollut kokouksesta kertaakaan pois, Wiik kertoo.
Nyt kun liki kuusikymppisten miesten ruuhkavuodet ovat jo takana, lapset aikuisia ja työelämä vakiintunutta, aikaa on taas helpompi järjestää. Tärkeä käytännön seikka lienee, että seuraavan syyskokouksen ajankohta sovitaan jo edellisellä kerralla.
