XXII Tampereen Lääkäripäivät 22.-24.3.2001: Lääkäri on kanssamatkaaja
Kuoleman väistämättömyyden hyväksyminen on omaisille usein vaikeaa. Lääkäri joutuu ottamaan vastaan omaisten epärealistisia toiveita, toivottomuutta ja ahdistusta.
- Lääkärinä ja ihmisenä koen monenlaisia tunteita sairauden voittaessa ja edetessä kohti väistämätöntä, kertoo professori Pirkko Kellokumpu-Lehtinen Tampereen yliopistosta. Alustuksessaan Kun potilaan tuska on ohi? hän toi esille kysymyksiä: Tehtiinkö kaikki mahdollinen lääketieteellinen hoito/interventiot oikein? Olisinko voinut toimia toisin? Epäonnistuinko lääkärinä, ihmisenä? Riittääkö oireiden helpottaminen?
Kellokumpu-Lehtisen mielestä vaikeintä työssä on kohdata nuoren syöpäpotilaan taudin eteneminen ja kuolema. Lääkäri kulkee myös omaisten rinnalla, näkee ja tunnistaa omaisten syvän tuskan. Hän voi kysyä itseltään, miksi potilaalleni kävi juuri näin ja miksi lääketiede ei tunne parempia syövän hoitokeinoja.
- Kuoleman lähestyessä tärkeimmäksi työkaluksi tulee kuunteleminen, ihmisenä ihmisen kohtaaminen, ajan antaminen. Oikeastaan ei ole vaikeita omaisia, vaan on potilaiden läheisten hätää, syyllisyyttä ja menetyksen pelkoa.
Kellokumpu-Lehtisen mukaan hoitohenkilöstö ei voi mennä hätään mukaan, koska konfliktien vaara on tuolloin lähellä. On vain yritettävä ymmärtää ja jaksaa - kokemus kasvattaa tähänkin. Työnohjaus ja asioiden jakaminen kollegoiden kanssa ovat tärkeitä keinoja oman jaksamisen ylläpitämisessä. Lääkärien yhtenä tehtävänä on jakaa potilaiden ja omaisten surua, mutta samalla heidän on säilytettävä etäisyytensä. Muuten heistä tulee liian haavoittuvaisia.
Perhe tarvitsee tukea ja apua surussaan
Kuolevan potilaan omaiset kaipaavat apua koettaessaan selviytyä surun keskellä.
- Hyvä lähtökohta on syventää perheen ja sen historian tuntemusta. Perheelle tarjoutuu tilaisuus pohtia, millaiset keinot aiemmissa vaikeissa elämänvaiheissa ovat auttaneet ja tarvitaanko esimerkiksi ulkopuolista tukea. Lääkärille hahmottuu kuinka perhe toimii, minkälaisella kielellä perheenjäsenet ilmaisevat itseään ja kuinka tunteita ilmaistaan, sanoo erikoislääkäri Sirpa Lindroos Lempäälän terveyskeskuksesta.
- Sairauden hoitoon liittyviä asioita on syytä käydä läpi vastaanotolla yhdessä perheen kanssa, koska raskaassa tilanteessa voi syntyä väärinkäsityksiä ja virhetulkintoja. Perheenjäsenen kuoltua vastaanottokäynneillä annetaan perheelle tilaa puhua surustaan. Samalla on hyvä varmistua, että perheen luonnolliset turvaverkot toimivat riittävän hyvin. On tärkeää muistaa, että suru ei lopu hautajaisiin. Ihmisillä on erilainen aikataulu suremisessaan. Hiljaisuus voi olla myös hyvä työväline.
