Vilpitöntä tiedettä
Tiedevilppi suomalaisessa lääketieteen tutkimuksessa on harvinaista. Jo pelkkä epäily tekee hallaa maineelle.
Kliinisen farmakologian ja lääkehoidon apulaisprofessori Aleksi Tornio Turun yliopistosta on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen.
Ruotsin Karoliinisessa sairaalassa työskennelleen kirurgi Paolo Macchiarinin tapaus herätti muutama vuosi sitten kansainvälisen mediamyrskyn ja johti Karoliinisen instituutin johtohenkilöiden eroon. Macchiarini oli tutkinut keinotekoisen henkitorven soveltuvuutta ihmiselle ja soveltanut menetelmää potilaisiin, mikä johti kuolemantapauksiin.
Vuosia kestäneen tutkinnan jälkeen Karoliininen instituutti totesi, että kirurgi oli syyllistynyt hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen ja kuusi tutkimusartikkelia, joissa hän oli yksi pääkirjoittajista, tulisi vetää takaisin. Tutkinnan mukaan artikkeleissa oli muun muassa sepitettyjä ja vääristeltyjä kuvauksia potilaiden voinnista operaatioihin liittyen. Tapaus johti myös rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, kun Macchiarinia syytettiin törkeästä pahoinpitelystä leikkauksiin liittyen.
Suomessa lääketieteellisessä tutkimuksessa ei ole tullut esiin mitään erityisen vakavia tiedevilppiin liittyviä tapauksia tai skandaaleja, kertoo kliinisen farmakologian ja lääkehoidon apulaisprofessori Aleksi Tornio Turun yliopistosta. Tornio on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan, Tenkin, jäsen.
Vilppi tieteellisessä toiminnassa voidaan jakaa neljään kategoriaan, joita ovat tulosten sepittäminen, havaintojen vääristely, plagiointi ja anastaminen. Tenkin Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa -ohje tunnistavat myös piittaamattomuuden ja muut vastuuttomat menettelyt, jotka voivat vakavimmillaan täyttää HTK-loukkauksen tunnusmerkit.
– Plagiointi on tavallisempaa kuin tulosten sepittäminen ja tekaistut havainnot, jollaisia tulee esiin vain harvoin. Harmaalla alueella liikutaan ajoittain sen suhteen, onko viittaaminen aiempiin tutkimuksiin ollut riittävää, ovatko lähdeviitteet kunnossa ja miten tekstiä on lainattu, jos sitä on käytetty suoraan, kertoo Tornio.
Todetut HTK-loukkaukset ovat Suomessa harvinaisia niin lääketieteessä kuin muillakin tieteenaloilla. Tilastotietoa juuri lääketieteen tutkimukseen kohdistuvien HTK-loukkauksien määrästä ei ole, mutta osviittaa antaa se, että Tutkimuseettinen neuvottelukunta on käsitellyt vuodesta 2010 lähtien kahtatoista epäiltyä lääketiedettä koskevaa HTK-loukkausta.
Neuvottelukunnan käsiteltäväksi tulevat vain tapaukset, joissa epäilty tai epäilyn esittäjä pyytää lausuntoa. Muuten tapausten tutkinta suoritetaan HTK-ohjeen mukaisesti yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.
– Lääketieteellisen tutkimuksen erityispiirre on se, että laissa on sille tiettyjä vaatimuksia, kuten lakisääteinen eettinen ennakkoarviointi. Se on hyvin säänneltyä verrattuna muiden alojen tutkimukseen.
Henkilökohtaiset konfliktit vaikuttavat
Muut asiat työyhteisön sisällä vaikuttavat usein siihen, miten loukkausepäilyt käynnistyvät.
– Usein näihin loukkausepäilyihin liittyy myös ongelmia työyhteisössä tai henkilökohtaisia konflikteja ja muutakin kuin pelkkä huoli tieteellisen käytännön loukkaamisesta.
Tornion mukaan olisikin tärkeää, että muun muassa tekijyydestä sovitaan etukäteen varhaisessa vaiheessa ja kirjallisesti. Siten voitaisiin välttää raskaita ja pitkiä HTK-loukkauksen tutkintaprosesseja.
Jos HTK-loukkaus todetaan, se on vakava asia, jolla on kauaskantoiset vaikutukset tutkijan uraan. Yliopiston rehtori tekee päätöksen seuraamuksista tutkintaryhmän loppuraportin perusteella. Tutkimusjulkaisu voidaan vetää pois lehdestä tai julkaisusarjasta. Loukkaus on hyvin suuri mainehaitta tutkijalle.
Tieto päätöksestä menee myös tutkimuksen rahoittajalle.
– Esimerkiksi Suomen Akatemia ei myönnä rahoitusta tutkijoille, joiden on todettu syyllistyneen tiedevilppiin edellisen kolmen vuoden aikana. Jo myönnettyä rahoitusta voidaan myös periä takaisin.
Loukkauksella voi olla myös tekijänoikeudellisia, työoikeudellisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Epäillyistä HTK-loukkauksista käydään nykyään julkista keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin lehdistössäkin, vaikka tutkinta on vielä kesken. Tornion mielestä ilmiö on valitettava.
– Tässä tulee tutkijalle mainehaittaa, vaikka kyse on vasta epäilystä. Nämä asiat kiinnostavat julkisuudessa, mutta on hankalaa käsitellä niitä, kun tutkinta on kesken.
Kun maine on kerran tahraantunut, vaikkakin aiheettomasti, sitä on vaikea täysin puhdistaa. Huhut voivat jäädä elämään, vaikka todettaisiin, että henkilö ei ole syyllistynyt mihinkään.
– Tämä on syyttömälle ikävä tilanne.
Tukea tutkimuseettisiin kysymyksiin
Tenk pyysi vuonna 2016 tutkimusorganisaatioita nimeämään tutkimusetiikan tukihenkilöitä. Heidän tehtävänään on antaa luottamuksellista, matalan kynnyksen neuvontaa tutkimuseettisissä ongelmatapauksissa. Lääketieteen professori Seppo Nikkari toimii Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa tällaisena tukihenkilönä päätoimensa ohella.
– Jos tutkijalle herää kysymys, onko hyvää tieteellistä käytäntöä loukattu, annan neuvoja siitä, mistä on kyse ja miten voi edetä, mutta en puutu prosessiin tai ota kantaa.
Lähinnä Nikkarille tulleet loukkausepäilyt ovat liittyneet tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopimiseen, mikä kuuluu piittaamattomuuden eikä tiedevilpin piiriin. Tutkija on esimerkiksi huomannut, että hänen nimensä on jäänyt pois tekijöiden listasta, vaikka se hänen mielestään sinne kuuluisi.
– Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa joku on kehittänyt menetelmän ja saanut nimensä ensimmäiseen julkaisuun, missä on käytetty sitä menetelmää ja aineistoa. Menetelmä on vakiintunut ja keskustellaan siitä, onko tieteellinen panos riittävää, että saa nimensä esimerkiksi kymmeneen seuraavaan julkaisuun, joissa käytetään samaa menetelmää ja aineistoa.
Tilanteiden ratkomiseen saa apua Tenkin oppaista, joissa käsitellään muun muassa tieteellisestä julkaisusta sopimista. Siten tutkija saa kättä pidempää, jonka turvin lähestyä päätutkijaa.
– Yksittäinen tutkija on aika pitkälti päätutkijan armoilla. On hyvä, että näihin tilanteisiin on olemassa selkeät eettiset ohjeet.
Nikkarin käsitys on, että valtaosa hänelle tulleista tapauksista on saatu sovittua ja niissä on päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.
Tieteelliseen vilppiin liittyviä kysymyksiä hänelle ei ole tullut. Nykyään opinnäytetöissä ja useissa tieteellisissä julkaisuissa käytettävät plagiointiohjelmat ovat karsineet plagiointia.
– Epäselvempiä ovat tekijyyteen liittyvät asiat, joista ei välttämättä aina sovita etukäteen.
