Kirjallisuus­seminaareissa on mahdollista oppia 
oman ­kokemuksen kautta. Leo Tolstoi valottaa opiskelijoille kärsimyksen ja toivon tunteita.

Lääketieteen opiskelija voi oppia ihmisyydestä ja etiikasta myös kaunokirjallisuuden kautta.Yleislääketieteen erikoislääkäri Martina Torppa ja yliopistonlehtori, KT Aino-Maija Lahtinen valitsevat ihmisiä ja elämää käsitteleviä kirjoja kirjallisuusseminaareihin, jotka ovat osa Helsingin yliopiston Kasvaminen lääkäriksi -opintokokonaisuutta. He miettivät, millainen kirja voisi koskettaa nuoria ihmisiä. Kirjan kaunokirjalliset ansiot ovat valinnassa etusijalla, eivät lääketieteelliset teemat.

– Opiskelijoiden esseet antavat käsityksen siitä, mitkä asiat ovat heitä koskettaneet. Seminaarissa keskustellaan vapaasti tunteista ja ajatuksista, joita kirja herätti, Torppa kertoo.

Kuudennen vuosikurssin opiskelijat tarttuvat herkästi lääketieteellisiin ja eettisiin kysymyksiin: usein heitä kiinnostaa, millaisen diagnoosin jollekin romaanin henkilölle voisi tehdä.

– Jos eteen tulee lääketieteellinen kysymys, minä esitän siitä näkemykseni. Emme kuitenkaan luennoi ja anna tietoiskuja, Torppa sanoo.

Ammennettavaa työhön

Viime kurssilla käsiteltiin Tolstoin Ivan Iljitsin kuolema -teosta. Joitakin opiskelijoita rasitti kielen vanhanaikaisuus, mutta monien mielestä teksti oli kuitenkin hämmästyttävän ajaton.

– Kirjassa kuvattu kuolemisen prosessi ja kuolevan ihmisen yksinäisyys koskettivat useita. He pohtivat, onko väärin puhua kuolevalle ihmiselle toivosta ja mitä rehellisyys merkitsee eri tilanteissa, Torppa kertoo.

Opiskelijat havaitsivat myös, miten arkipäiväisiä asioita liittyy kärsimykseen, ­vaikka sanana kärsimys tuntui heistä turhan juhlalliselta.

Torpan mielestä opiskelijat saavat näin mahdollisuuden ”olla kuulolla” sille, mitä itsessä tapahtuu. Hänestä kokemuksellinen, reflektiivinen oppiminen on tärkeää lääketieteen opiskelijoille.

– Lääketieteellinen koulutus on rationaalista ja painottaa luonnontieteellistä ajattelua. Kaunokirjallisuuden lukemisen ja jaetun reflektion myötä on mahdollista, että opiskelijat oppivat panemaan painoa sisäisille kokemuksilleen ja ammentamaan niistä lääkärin työssä.

Kirjallisuusseminaareissa luettua:

➤ Paul Auster: Yksinäisyyden 
äärellä (1982)

➤ Paul Auster: Timbuktu (1999)

➤ J. M. Coetzee: Nuoruus (2002)

➤ Raymond Carver: Mitä lääkäri sanoi? Runokokoelmasta 
Rivi riviltä, lyönti lyönniltä (1994)

➤Franz Kafka: Ensimmäinen tuska. Novellikokoelmasta 
Erään koiran tutkimuksia (1967)

➤ Thomas Mann: Petetty. 
Novelli (1953)

➤ Leo Tolstoi: Ivan Iljitsin 
kuolema (1886)

Myös elokuvasta voi oppia

Helsingissä lääketieteen opiskelijat ovat kolmen vuoden ajan saaneet tutustua vaikeisiin teemoihin myös elokuvan avulla. Viime marraskuussa dokumenttielokuva Kovasikajuttu tutustutti opiskelijoita kehitysvammaisen potilaan kohtaamiseen.

– Joitakin aiheita on helpompi käsitellä niin, että elokuva on tukena keskustelua varten. Elokuvien suuret teemat koskettavat kaikkia aloittavista opiskelijoista valmistuviin, opetuksen ideoinut varadekaani Anne Pitkäranta kertoo.

– Tarkoituksena on nostaa esille suomalaisesta arjesta kertovia elokuvia. Näin on mahdollista kutsua paikalle myös elokuvan tekijöitä.

Neljän kehitysvammaisen miehen punkyhtyeestä kertovan Kovasikajutun medisiinarinäytöstä seurasi paneeli­keskustelu, joka käsitteli vammaisten oikeuksia ja kehitysvammaisen potilaan kohtaamisen taitoja.

Opiskelijoita kiinnostivat esimerkiksi sikiödiagnostiikan eettiset kysymykset ja elokuvan päähenkilöiden tuoreet kuulumiset.

Opiskelijoilla on kevään aikana myös mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen opintojakso osallistumalla Kansallisen audiovisuaalisen arkiston elokuva­sarjaan. Kaikille avoin Lääkärit ­elokuvassa -sarja esittelee yhdeksän elokuvaa. Kaikille avoin elokuvasarja esitetään Helsingissä 27.2.-28.4.2013.

Ulla Toikkanen, Maria van der Meer
Kuva: Panthermedia