VATT:n tutkimus: Suomi selviää jatkossa hyvin hoivapalvelujen kustannuksista
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen vastavalmistunut tutkimus rauhoittelee keskustelua hoivapalvelujen kustannuksista. Sen mukaan kustannukset eivät ryöstäydy käsistä, vaikka väestö ikääntyy.
- Hoivapalvelujen rahoituksesta selvitään, jos kansantalous kasvaa vain prosentin vuodessa. Näin hidas talouskasvu olisi pienempi kuin koskaan rauhan aikana Suomen taloushistoriassa, sanoo tutkimuksen tehnyt Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen.
Vertailun vuoksi hän huomauttaa, että talous kasvoi keskimäärin 2,1 % vuodessa jopa vuosina 1990-2000, jolloin Suomessa oli maan taloushistorian syvin rauhanaikainen lama.
Vuonna 1999 hoivapalveluihin käytettiin 10,0 % bruttokansantuotteesta, eli kansakunnan käytettävissä olevista reaalituloista. Jos vuosittainen talouskasvu on 2 %, hoivapalvelujen osuus olisi vuonna 2030 vain 10,4 % BKT:sta. Parkkisen pessimistisimmän laskelman mukaan niiden BKT-osuus olisi 30 vuoden kuluttua 11,6 % BKT:sta. Synkempi arvio perustuu 1 %:n vuosittaiseen talouskasvuun.
Parkkisen tutkimuksen pohjana on väestöpohjainen laskelma, jonka mukaan hoivapalveluja tarvitaan 30 % nykyistä enemmän vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi lähtökohtana on, ettei työn tuottavuus lisääntyisi lainkaan. Silloin alalle tarvittaisiin 30 % nykyistä enemmän työntekijöitä, eli 90 000 henkeä seuraavien 30 vuoden aikana.
- Jos uusi tekniikka lisäisi hoivapalvelujen tuottavuutta, se pienentäisi entisestään tässä tutkimuksessa laskettuja kustannuksia. Työn tuottavuuden lisäyksen varaan ei kuitenkaan kannata laskea mitään, Parkkinen huomauttaa.
On myös mahdollista, että samalla kun ihmisten elinaika pitenee, myös heidän hoivapalvelujen tarpeensa lykkäytyy myöhemmäksi.
- Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole otettu huomioon laskelmassa, joten sekin olisi kustannuksia entisestään pienentävä positiivinen yllätys, hän sanoo.
- Laskelma, joka perustuu 2 %:n talouskasvuun, on todennäköisempi vaihtoehto, mutta varmuuden vuoksi tutkimuksessa on otettu huomioon myös heikompi talouskehitys. Hoivapalvelujen BKT-osuuden nousu 1,6 prosenttiyksiköllä 30 vuodessa perustuu ultrapessimistisiin oletuksiin, mutta silti sekään ei minusta ole mikään pommi, Parkkinen toteaa.
Hoivapalvelujen kustannuksiin on laskettu kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen menot yksityiseltä, julkiselta ja kolmannelta sektorilta.
Miksi nämä tulokset näyttävät valoisilta?
Eliniän pidentymisen ja vanhusten määrän kasvun on aikaisemmin arvioitu merkitsevän hallitsemattomia kustannuksia. Parkkinen kertoo itsekin yllättyneensä tuloksistaan.
- Aikaisemmassa keskustelussa on kuitenkin unohdettu talouskasvu, eli se että kansantalous rikastuu. Minun tulokseni eivät poikkea olennaisesti siitä, mitä muussa keskustelussa on arvioitu. Ero on vain siinä, että tässä tutkimuksessa on otettu huomioon kansantalouden kehitys, Parkkinen huomauttaa.
- Hoivapalveluihin kului 72 miljardia markkaa vuonna 1999. Vuonna 2030 niihin joudutaan käyttämään nykyrahassa 145 miljardia markkaa. Jos asian lanseeraa näin, moni säikähtää, miten kaksinkertaistuvista reaalimenoista selvitään. Tässä tutkimuksessa olen kuitenkin laskenut rinnalle kansantalouden käytettävissä olevat reaalitulot.
- Oletin, että varsinkin 1 %:n talouskasvun vaihtoehdossa olisi syntynyt valtava paine menoihin. Lopputulema on kuitenkin yllättävä ja lohduttava, hän toteaa.
