Tutkija uskoo, että kajoamattomat tutkimusmenetelmät lisääntyvät nopeasti laitteiden kehittymisen myötä.

Kajoamattomat tutkimusmenetelmät lisääntyvät sepelvaltimotaudin diagnostiikassa, kertoo Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on pitkään ollut kulmakivi sepelvaltimotaudin tutkimisessa. Uusia, potilasta vähemmän rasittavia tutkimusmenetelmiä on pyritty kehittämään, koska varjoainekuvaukseen liittyy vähäinen vakavien komplikaatioiden riski.

Varjoainekuvaus on myös potilaalle jossain määrin epämukava, ja lisäksi se edellyttää sairaalahoitopäiviä.

– Osalla potilaista monileiketietokonetomografia voi korvata perinteisen sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen. Kliinisessä käytössä voidaan myös yhä enemmän hyödyntää magneettikuvauksen mahdollisuuksia sydänlihaksen toimintahäiriöiden ja infarktien kuvantamisessa, LL Miia Holmström tiivistää tutkimuksensa tuloksia.

Holmström uskoo, että kajoamattomien tutkimusmenetelmien käyttö tulee lisääntymään nopeasti laitteiden kehittymisen myötä.

Laserkanavoinnista hyötyä

Tutkimus osoitti, että sydänlihaksen laserkanavointi pitkälle edenneessä sepelvaltimotaudissa ei parantanut pumppaustehokkuutta eikä kudoksen verenvirtausta, joita mitattiin magneetti- ja isotooppikuvauksella. Kuuden kuukauden seurannassa laserkanavointi kuitenkin näytti hidastavan sydänlihaksen pysyvien vaurioiden syntyä.

Tutkimustulokset laserhoidon vaikutuksista ovat olleet ristiriitaisia.

Tutkimukseen osallistui 43 eriasteista sepelvaltimotautia ja 23 aorttaläpän ahtaumaa sairastavaa potilasta sekä 26 tervettä verrokkia.

Miia Soininen