Valvira saa yhteydenottoja väärän tiedon levittäjistä
Viranomainen joutuu puntaroimaan, mikä on valvonnan alaista ammatinharjoittamista ja mikä kuuluu henkilökohtaiseen sananvapauteen.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira saa yhteydenottoja lääkärien kannanotoista, joita ilmoituksen tekijät epäilevät väärän tiedon levittämiseksi.
Viime aikoina määrä on ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkosen mukaan jonkin verran kasvanut, joskin se on edelleen pieni, alle kymmenen vuodessa. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevien ilmoitusten ja yhteydenottojen kokonaismäärä on vuositasolla 700–800.
Liukkonen kirjoitti aiheesta Valvojan vinkkelistä -palstalla Valviran verkkosivustolla.
Onko toiminta hyväksyttävää tai aikooko Valvira ryhtyä toimenpiteisiin, yhteydenottajat kysyvät.
Tapauksia käsitellessään Valvira joutuu puntaroimaan, mikä on valvonnan alaista ammatinharjoittamista ja mikä kuuluu henkilökohtaiseen sananvapauteen.
Liukkonen kuvaa rajanvetoa hankalaksi.
– Mielipiteitä saa esittää, mutta meidän tehtävämme on selvittää ja arvioida, onko kyse mielipiteen esittämisestä vai potilaan tutkimuksiin ja hoitoon osallistumisesta tai vaikuttamisesta eli sellaisesta toiminnasta, johon voimme ja johon tulee puuttua.
Jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Ensisijainen vaikuttamistapa on ohjaus. Ankarampiin toimiin Valvira ei Liukkosen mukaan ole toistaiseksi näissä tapauksissa ryhtynyt.
Toimivalta ei aina ulotu uskomushoitoon
Viranomaisen puuttumismahdollisuudet ovat rajalliset, vaikka lääkäri ei vain puhuisi vaan myös antaisi uskomushoitoja, jos hän tekee sen erillään ammatinharjoittamisesta.
– Jos terveydenhuollon ammattihenkilö tarjoaa asiakkailleen tutkimuksia tai hoitoja, joita ei voida pitää yleisesti hyväksyttävinä ja kokemusperäisesti perusteltuina, hänen on huolehdittava siitä, että asiakkaille ei synny väärää mielikuvaa, Liukkonen sanoo.
Palvelun käyttäjälle ei saa syntyä mielikuvaa, että hoito olisi yleisesti hyväksyttyä sairaanhoitoa tai terveydenhuollon ammattihenkilön koulutukseen perustuvaa hoitoa.
– Potilas tai asiakas voi kokea hämmentäväksi tilanteen, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö tarjoaa uskomushoitoja, mistä syystä ammattihenkilön tulee selkeästi informoida asiakasta toiminnan luonteesta ja varmistua siitä, että asiakas ymmärtää, mistä on kysymys.
Kirsi Liukkonen pitää tilannetta erityisen haastavana haavoittuvien potilasryhmien kohdalla.
– Olisikin erittäin tärkeää saattaa lainsäädäntö tältä osin ajantasaiseksi. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että potilas tulee asianmukaisesti tutkituksi ja saa tarvitsemansa hoidon. Tämän varmistaminen kuuluu häntä hoitavan terveydenhuollon ammattihenkilön tai ammattihenkilöiden vastuulle.
Jos potilas kieltäytyy uskomushoitojen vuoksi lääketieteellisesti perustellusta hoidosta, hänen tulee olla asianmukaisesti informoitu ja ymmärtää kieltäytymisensä merkitys.
