Väkivaltapelit lisäävät lasten impulsiivista väkivaltaista käyttäytymistä
Jos lapsi pelaa paljon räiskintäpelejä ja katsoo usein väkivaltaa sisältäviä ohjelmia, hänen empaattisuutensa hiipuu. Lapsi turtuu väkivaltaan, koska siitä tulee arkipäiväistä.
http://www.laakarilehti.fi/pics/Pixmac000037151543.jpg
Jos lapsen impulssikontrolli on huono ja hän näkee jatkuvasti video- ja tietokonepeleissä väkivaltaa, lapsen aggressiiviset tunteet ja ajatukset lisääntyvät.
– Lapset oppivat ikään kuin vahingossa, että hankalissa tilanteissa kannattaa käyttää väkivaltaisia ratkaisuja, sanoo apulaisylilääkäri Kaija Puura TAYS:n lastenpsykiatrian klinikalta.
Hänen mielestään vanhempien pitäisikin rajoittaa lasten video- ja tietokonepelien pelaamista. Se vie aikaa esimerkiksi liikunnalta ja musiikkiharrastukselta, jotka auttavat tunne-elämän ja käyttäytymisen hallintaa sekä vähentävät masentuneisuutta ja aggressiivisuutta.
– Vanhempien täytyisi laittaa rajat myös lasten television katselemiselle. Aikuisten tulee tietää, mitä lapset näkevät televisiosta. Tämä koskee myös uutislähetyksiä ja ohjelmia, jotka eivät sovi pienille lapsille. Nyt digiboxien aikana ei liene vaikeaa, että vanhemmat eivät katso lasten valveilla olon aikaan esimerkiksi aikuisviihdettä ja väkivaltaisia ohjelmia, Kaija Puura toteaa.
Yhdysvaltalaisten tutkimustulosten mukaan väkivaltaisten medioiden seuraaminen ja väkivaltapelien pelaaminen kasvattavat lasten impulsiivista väkivaltaista käyttäytymistä.
– Lapset tulevat aikaisempaa enemmän hoitoon siksi, että he käyttäytyvät jollakin tavalla väkivaltaisesti. En tiedä, ohjataanko heidät nykyisin hoitoon herkemmin kuin ennen.
Hassut pelit viestivät väkivaltaa hyväksyvistä asenteista
Vanhemman ei pidä jättää lapsia yksin video- ja tietokonepelien kanssa, vaikka hän olisi tarkistanut pelien ikärajat.
– Toki ikärajat ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä. K-18 ja K-15 merkinnät kertovat siitä, että niissä on jotakin lapsen ja nuoren kehitykselle haitallista, kertoo psykologian tohtori Tarja Salokoski Psykologipalvelut Mieli ja kuvituksesta. Hän on tutkinut väitöskirjassaan lasten ja nuorten väkivaltapelien pelaamista.
Mikäli lapsi tai nuori pelaa paljon räiskintäpelejä ja katsoo usein väkivaltaa sisältäviä ohjelmia, hänen empaattisuutensa hiipuu. Lapsi turtuu väkivaltaan, koska siitä tulee arkipäiväistä.
– Lapset alkavat uskoa, että maailma on väkivaltaisempi kuin se oikeasti on. He oppivat suhtautumaan toisiin ihmisiin negatiivisesti: jos joku sanoo jotakin kielteistä, hän haluaa minulle pahaa.
Pienten lasten peleissä väkivalta on usein sarjakuvamaista ja seikkailevat hahmot ovat hassunhauskoja. Nämä pelit viestivät monesti väkivaltaa hyväksyvistä asenteista.
– Lapset ottavat peleistä malleja omiin leikkeihinsä. Se on hyvä asia niin kauan, kun lapsi ymmärtää sen leikiksi. Pieni poika voi rakentaa minäkuvaansa vahvan sankarihahmon avulla. Jos hän tarttuu miekkaan kuten suuri sankari ja aikoo satuttaa toisia, pelin merkitys muuttuu.
Lapset kasvatettava mediakriittisiksi
Tarja Salokosken mielestä 2 tuntia ruudun ääressä päivittäin on lyhyt aika monille lapsille ja nuorille. Hän on havainnut koulupsykologina toimiessaan, että on lukuisia usein pelaavia nuoria, joiden arki sujuu silti hyvin.
– Silloin pitää huolestua, jos lapsella tai nuorella ei ole muita kuin virtuaaliystäviä ja koulunkäynti kärsii.
Jos lapsi on täysin pimennossa mediasta, hän ei opi suhteuttamaan mediasta näkemiään asioita todellisuuteen.
– Vanhempien pitää olla mediakasvattajia ja osata suhtautua itsekin kriittisesti mediaan.
Valtion elokuvatarkastamo lakkautetaan, ja uusi mediavalvonnan yksikkö perustetaan tuonnempana. Tarja Salokoski kuuluu elokuvatarkastamon neuvottelukuntaan ja on mukana mediavalvonnan yksikön lakityöryhmässä.
– On hyvä, että uusi yksikkö perustetaan, sillä nykyisellä elokuvatarkastamolla ei ole tarpeeksi resursseja. Sen aika on mennyt enimmäkseen pornoelokuvien tarkastamiseen, eikä mediakasvatuksen esiin tuomiseen ole jäänyt aikaa.
Ulla Toikkanen
Kuva: Pixmac
