Väitöskirjapalkinto sydämenpysähdyksen tutkijalle

Tehohoitolääkäri Olli Arolan väitöskirjassa ­jalokaasu ksenonin hengittäminen vähensi aivo- ja sydänlihasvauriota sydämenpysähdyksen jälkeen.

– Tutkimusaihe oli kiinnostava, koska kyseessä on oikea lääketieteellinen ongelma oikeilla potilailla ja interventio tuntui järkevältä, Olli Arola sanoo.

– Tieteen tekeminen on jatkuvaa kyseenalaistamista, Kari-Pekka Martimo sanoo.

– Halusimme kuvailla yleistajuisesti asioita, joita jokaisen aivovammapotilaita hoitavan lääkärin on hyvä tietää, Harri Isokuortti sanoo.

– Lääkäreiden osaaminen on kehittynyt parempaan suuntaan, kertoo Teemu Luoto.

Olli Arola sai Lääkärilehden Vuoden väitöskirja -palkinnon tutkimuksestaan Inhaled xenon neuro- and cardioprotection following out-of-hospital cardiac arrest. A randomized controlled trial.

Palkinnon perusteluissa sanotaan, että tutkimusaihe on tieteellisesti ja kliinisesti merkittävä ja voi tehostaa jatkohoitoa sydämenpysähdyksestä elvytetyillä potilailla, joiden ennuste on edelleen usein huono. Tutkimus on toteutettu haasteellisissa tehohoito-olosuhteissa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimusasetelmassa, minkä on osaltaan mahdollistanut se, että väitöskirjan tekijä on kokenut kliinikkotutkija. Kaikki väitöskirjan osatyöt on julkaistu arvostetuissa alan lehdissä.

– Tutkimusaihe oli kiinnostava, koska kyseessä on oikea lääketieteellinen ongelma oikeilla potilailla ja interventio tuntui järkevältä, kertoo apulaisylilääkärinä TYKS:n teho-osastolla työskentelevä Arola.

Ksenon miltei ihanteellinen anestesia-aine

Tutkimuksessa arvioitiin hapenpuutteen aiheuttamaa aivovauriota potilaan normaaliin lämpötilaan lämmittämisen jälkeen aivojen magneettitutkimuksen diffuusiotensorikuvauksella, jossa fraktioitu anisotropia -arvo FA kuvastaa aivojen valkean aineen vauriota.

Kammiovärinästä elvytetyt 110 sydämenpysähdyspotilasta saivat joko ksenonin ja jäähdytyshoidon yhdistelmää tai pelkkää jäähdytyshoitoa. Muu tehohoito oli samankaltaista.

Yhdistelmähoidossa olleilla potilailla FA oli merkitsevästi korkeampi. Tämä viittasi pienempään vaurioon ja valkean aineen hermoratojen parempaan säilymiseen verrattuna kontrollipotilaisiin.

Käsitys ksenonista lähes ihanteellisena anestesia-aineena vahvistui. Tiedossa on ollut, että ksenonilla on hyvin nopea nukuttava vaikutus ja potilas myös herää pikaisesti ksenonia käytettäessä. Juuri elvytetyt sydämenpysähdyspotilaat sietivät hoidon hyvin.

– Yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla troponiini T -arvon nousu oli seurannassa merkitsevästi pienempi. Jäähdytyshoitoon yhdistetty hengitetty ksenon näytti rajoittavan kehittymässä olevan sydänlihasvaurion kokoa.

Ksenonin käyttöä anestesia-aineena on Arolan mukaan rajoittanut sen eristämisprosessin työläyteen liittyvä kohtalaisen kallis hinta.

– Vuorokauden ksenon-anestesia sydämenpysähdyksen jälkeen maksaa noin tuhat euroa, joka on tosin pieni hinta potilaan mahdollisesta toimintakyvyn säilymisestä.

Tutkimustyö jatkuu

Arola jatkaa nyt työtään TYKS:n teho-osastolla, joka on kliiniseen potilastutkimukseen otollinen moniammatillinen ympäristö.

– Sähköisestä potilastietojärjestelmästä voi saada kuukausien ja vuosienkin jälkeen esimerkiksi lääkemääriin, nestehoitoon, hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä tarkkoja tietoja niin paljon kuin haluaa.

Lievän aivovamman mahdollisuus kannattaa muistaa

Vuoden kirjoitukseksi 2019 valittiin Harri Isokuortin ja Teemu Luodon artikkeli Miten tunnistan ja hoidan lievän aivovamman. Aihe on peräisin Harri Isokuortin väitöskirjasta, jonka ohjaajana Teemu Luoto toimi.

Artikkelin kirjoittamisen kimmokkeena olivat kliinisessä työssä tehdyt havainnot, että lieviä aivovammoja ei osata riittävästi tutkia ja hoitaa. Potilaat ovat jääneet pitkäksi aikaa ilman kunnollista hoitoa, eikä heitä ei ole osattu ohjata ajoissa jatkohoitoon.

– Toki lääkäreiden osaaminen on kehittynyt parempaan suuntaan, sanoo TAYS:ssa neurokirurgian erikoislääkärinä toimiva Luoto.

Potilas nopeasti jatko-arvioon

Kirjoittajat halusivat kuvailla yleistajuisesti asioita, joita jokaisen aivovammapotilaita hoitavan lääkärin on hyvä tietää. Kirjoitus on suunnattu ensisijaisesti terveyskeskuslääkäreille, akuuttilääkäreille ja kirurgipäivystäjille.

Aivovamman mahdollisuus kannattaa muistaa, kun potilaan päähän on kohdistunut isku tai potilas on kaatunut. Kun epäily herää, on muistettava selvittää, onko potilaalla tajunnan menetystä, muistiaukkoja tai tajunnantason muutoksia.

– Tarvittaessa potilas pitää kuvauttaa ja lähettää nopeasti jatkoarvioon, ettei synny ylimääräisiä ongelmia myöhemmin, HYKS:ssa neurologiaan erikoistuvana lääkärinä työskentelevä Isokuortti toteaa.

Vuoden kirjoituksen valintaa perusteltiin sillä, että aihe on lääkärin erikoisalasta riippumatta kiinnostava ja aina ajankohtainen. Lääketieteessä on tärkeää kerrata ja päivittää osaamista sekä kerrata päivitetyn tiedon siirtämistä käytäntöön. Kirjoitus on napakka tietopaketti siitä, miten tunnistaa ja diagnosoida lievä aivovamma. Siinä on myös selkeät ohjeet hoidosta ja katsaus ennusteeseen. Potilaita tulee kannustaa palaamaan normaalielämään.

Vertaisarvioija oppii aina uutta

Parasta vertaisarvioinnissa on se, että pysyy ajan tasalla tutkimuksista ja voi käyttää omaa tutkimusosaamistaan, kertoo Vuoden vertaisarvioijaksi valittu LT, dosentti, johtaja Kari-Pekka Martimo Ilmarisesta.

Valinnan perusteluissa todetaan, että Martimo perehtyy huolellisesti artikkeleihin ja antaa tarkkoja sekä rakentavia kommentteja nopeasti. Hän osaa antaa kommentteja monesta näkökulmasta.

Martimon mielestä vertaisarviointi on arvokas mahdollisuus. Hän lukee artikkelin kahdesta kolmeen kertaan, koska täsmennettävät ja syvennettävät kohdat eivät avaudu heti. Joskus hän on eri mieltä kirjoittajan kanssa ja ehdottaa tarkastelua toisesta näkökulmasta.

– Ilo on aina suuri, kun näen, miten hyvä arvioidusta artikkelista on tullut.

Tiede tähtää kohti parempaa

Aikataulut ovat Martimosta haastavinta vertaisarvioinnissa. Hän tekee vertaisarviointeja Lääkärilehden lisäksi muutamaan muuhun lehteen.

Vertaisarvioijan merkittävin tavoite Martimon mukaan on jakaa osaamistaan. Toinen päämäärä on palvella Lääkärilehteä, joka on tieteellisenä foorumina erittäin tärkeä.

– Tieteen tekeminen on jatkuvaa kyseenalaistamista ja pyrkimystä kohti parempaa. Tiede ei ole koskaan valmista.