Väitöskirja viitoitti uran suunnan

Lääkärilehden lääkäri­toimitus myönsi väitös­kirjapalkinnon Kjell Heleniukselle.

Jos työltä ja perheeltä jää aikaa, väitöskirjapalkinnon saanut Kjell Helenius kalastaa ja kulkee luonnossa.

– Kun pääsee luontoon, hermo lepää, akut latautuvat ja tutkimushypoteesitkin tulevat vähän kuin itsestään.

Kjell Helenius kannustaa väitöskirja­tutkijoita lähtemään maailmalle.

Kjell Helenius oli juuri aloittanut erikoistumisen lastentauteihin TYKS:ssä vuonna 2012, kun osastonylilääkäri, sittemmin professori ja väitöskirjan ohjaaja Liisa Lehtonen tarjosi keskosiin liittyvää tutkimusaihetta.

Väitöskirja valmistui viime vuonna, ja nyt Lääkärilehden lääkäritoimitus valitsi sen parhaaksi vuonna 2020 hyväksytyksi lääkärin tekemäksi väitöskirjaksi.

– En meinannut uskoa todeksi, kertoo Helenius onnittelupuhelun tunnelmista.

Yksi väitöskirjan neljästä artikkelista vertaa ennen raskausviikkoa 30 syntyneiden keskosten eloonjäämistä 11 maassa. Hän teki tutkimuksen osittain Torontossa, jossa hän myös työskenteli kaksi kuukautta yhdessä Kanadan suurimmista vastasyntyneiden teho-osastoista Mount Sinai Hospitalissa.

Alun perin vertailussa piti olla mukana vain Suomi ja Ruotsi, mutta myöhemmin kansainväliset kontaktit lisäsivät maiden määrää.

Kanadaan hän lähti lokakuussa 2015 puoleksi vuodeksi Liisa Lehtosen esiteltyä Heleniukselle professori Prakesh Shah’n Toronton yliopistosta.

Suomalaista osaamista on turha vähätellä

Torontossa Helenius tutustui lontoolaistutkijaan, joka puolestaan kutsui Heleniuksen tutkijavierailulle Lontooseen Imperial Collegeen. Siellä hän sai käyttöönsä koko Britannian kattavan aineiston alle 28-viikkoisista keskosista. Tarkastelussa oli Britanniassa tyypillinen tapa siirtää pieniä keskosia sairaaloiden välillä.

– Pystyimme uudenlaisen tilastollisen menetelmän avulla osoittamaan, että erittäin pienten keskosten varhaisiin sairaalasiirtoihin liittyy selvästi kohonnut riski vaikeisiin aivoverenvuotoihin.

Suomessa keskoset syntyvät useimmiten yliopistosairaaloissa, joista ei yleensä ole siirtotarvetta toiseen sairaalaan.

Ulkomailla Helenius huomasi, että on turha vähätellä omaa ja suomalaista osaamista.

Suomessa on laadukasta tutkimusta ja osaavia tutkijoita.

Tämä tuli esiin myös kansainvälisissä kongresseissa, joissa Helenius esitti tutkimustuloksiaan. Kuuluisia alan tutkijoita, joiden artikkeleja Heleniuskin oli referoinut, tuli spontaanisti keskustelemaan, kehumaan ja antamaan yhteystietonsa mahdollista yhteistyötä varten.

– Se kyllä lisäsi tutkijan itseluottamusta, hän sanoo.

Helenius kannustaakin väitöstutkimusta aloittavia lähtemään maailmalle.

Uusia tutkimuksia on suunnitteilla

Kjell Helenius edisti väitöstutkimusta vuosittain muutaman kuukauden tutkimusvapailla. Työpäivän jälkeen tutkimus ei olisi kolmen lapsen isälle ollut mahdollista.

Hän kiittää työnantajaansa TYKS:n lastenklinikkaa tutkimusmyönteisyydestä ja siitä, että sai tutkimusvapaata.

Säätiöilta saatu tutkimusrahoitus mahdollisti vapaat taloudellisesti. Aikaa rahoituksen hakuun tosin meni paljon.

Lyhyehköt tutkimusvapaat olivat Heleniuksen mielestä optimaalisia. Tuntuma kliiniseen työhön pysyy, mutta tutkimustyöhön ehtii päästä vauhtiin.

– Kuukautta lyhyemmät tutkimusjaksot ovat helposti vähän tehottomia.

Väitöstutkimus myös tuki kliinistä työtä.

– Kyllä se tukee paljonkin ymmärrystä siitä, minkä takia kliinisessä työssä tehdään niin kuin tehdään.

Myös erilaiset tutkimusasetelmat tulevat tutuiksi ja se, millaisia johtopäätöksiä niistä voi vetää. Muiden alueiden tutkimuksia on helpompi soveltaa kliiniseen työhön.

Heleniuksen kohdalla väitöstutkimus vaikutti urasuunnitelmiin myös aivan konkreettisesti. Se herätti kiinnostuksen neonatologiaan, jonka erikoislääkäriksi hän piakkoin valmistuu.

Tarkoitus on myös jatkaa rekisteritutkimuksen parissa. Yksi aihe liittyy pienten keskosten ja täysiaikaisina, sairaana syntyneiden lasten pitkäaikaisseurantaan.

Toisiolaki mutkisti rekisteritutkimusta

Jos olisin nyt käynnistämässä kansainvälistä yhteistyötä, en tiedä, olisiko se mahdollista, Kjell Helenius sanoo.

Syynä pohdintaan on toisiolaki, joka muutti sote-tiedon tutkimuskäyttöä.

Kustannukset ovat Heleniuksen kokemuksen mukaan nousseet ja lupakäsittelyajat pidentyneet. Findatan etäkäyttöympäristön maksu on hänen mielestään myös korkea.

Jos projektirahoitus on pikemminkin kymmeniä tuhansia kuin satoja tuhansia, on etäkäyttömaksu pois jostain muusta. Maksu on minimissään 2 250 euroa vuodessa.

Tutkimusrahoitusleikkauksiin yhdistettynä yhtälö on hankala.

Etäkäyttöympäristö on hänen mielestään muutoin kuin kustannusten osalta fiksu ajatus, koska se vie salassapidosta huolehtimisen vastuun pois tutkijalta. Väitöstutkimuksen aikana hänellä oli stressiä siitä, että rekisteritiedot pysyvät anonyymeina kansainvälisiä tietoja yhdisteltäessä.

Myös yhden luukun tietopyyntöjen ajatus on hänestä hyvä, kunhan kustannukset ja hakemusajat ovat kohtuulliset.

"Erinomainen esimerkki hoitokäytäntöihin vaikuttavasta rekisteritutkimuksesta"

Väitöskirjapalkintoa varten jokaisen viiden lääkäreitä kouluttavan tiedekunnan dekaanilta pyydettiin palkintoehdokas.

Lääkäritoimitus valitsi voittajaksi Kjell Heleniuksen Turun yliopistoon tekemään väitöskirjan Centralisation of very preterm deliveries and benchmarking of neonatal care.

– Lääkärilehden toimitus piti Heleniuksen työtä kansallisesti ja kansainvälisesti merkityksellisenä. Suomalainen malli, jossa riskisynnytykset pyritään keskittämään yliopistosairaaloihin, vähentää tarvetta pikkukeskosten sairaalasiirtoihin. Helenius osoitti työssään laajojen aineistojen avulla, että Suomessa pikkukeskosten eloonjäämisluvut ovat huippuluokkaa. Lääkäritoimitus piti Heleniuksen työtä erinomaisena esimerkkinä hoitokäytäntöihin vaikuttavasta rekisteritutkimuksesta, sanoo lääkäritoimituksen puheenjohtaja Helena Liira.

Lääkäritoimitus jakoi yhdelle väitöskirjalle kunniamaininnan.

Sen sai Pekka Jakkulan väitöskirja Carbon dioxide, oxygen, and blood pressure after cardiac arrest and resuscitation (Helsingin yliopisto).

Muut dekaanien asettamat palkintoehdokkaat olivat:

Antti Cajanus: Diagnostic brain imaging and blood biomarkers for early frontotemporal lobar degeneration (Itä-Suomen yliopisto)

Jori Pesonen: Course and consequences of nocturia (Tampereen yliopisto)

Ari Siitonen: Genetics of Parkinson’s disease in Finland (Oulun yliopisto)