Työnohjauskoulutus luo mahdollisuuksia
Helsingissä oli viime viikonloppuna Balint-työnohjaajien konferenssi, jonka järjestäjinä olivat The International Balint Federation ja Suomen lääkäreiden Balint-yhdistys.
Yksi Balint-työnohjauskoulutukseen osallistunut oli työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Kukka-Maaria Aranko. Aranko työskentelee HYKS:n Sydän- ja keuhkokeskuksessa. Balint-työnohjaajaksi kouluttautuva Aranko kuului 60 osallistujan joukkoon. Konferenssiin oli saapunut lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä yli 20 maasta. Heistä kaukaisimmat saapuivat Australiasta, Brasiliasta ja Yhdysvalloista asti.
Balint-työnohjaus on Suomessa yksi lääkärien ryhmätyönohjauksen muoto, jossa painopiste on potilas-lääkärisuhteen tutkimisessa. Muualla maailmassa Balint-työskentelyyn osallistuu myös muun muassa psykologeja, psykoterapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä. Monessa maassa Balint- tai muula tavalla toteutettu työnohjaus kuuluu automaattisesti lääkäreiden peruskoulutukseen ja/tai erikoistumisopintoihin.
Mikä sai lähtemään seminaariin?
– Olen osallistunut Balint-ryhmätyönohjauksiin aina kun on ollut mahdollista, koska olen kokenut ryhmät hyviksi ja olen kouluttautumassa Balint-ohjaaksi. Tähän koulutukseen osallistuvien piti olla joko hyväksytty kouluttaja tai kouluttautumassa parhaillaan. Koska Suomessa järjestettiin kansainvälinen konferenssi, niin halusin ehdottomasti olla mukana.
Millaisia asioita ammensit arkityöhön?
– Olen työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri, joten potilaan kohtaamisen tärkeys korostuu näissä. Konferenssi vahvisti kohtaamisen ja potilaan kuulemisen tärkeyttä.
– Vaikka tässä konferenssissa keskityttiin nyt enemmän kollegoiden työnojaukseen, niin on tärkeää kohdata potilas sillä tavalla, että huomioi kokonaistilanteen. Potilailla on usein mielessä paljon muitakin asioita kuin ne, joiden takia he tulevat vastaanotolle. Potilaan elämäntilanteessa voi olla asioita, jotka huonontavat hoitoon sitoutumista ja hoidon toteutumista. Pitää olla herkkä ja huomioida myös ei-niin-ilmiselvät ulottuvuudet. Kaikkea ei voi tulla ajatelleeksi, ja usein voi nousta esille yllättäviä asioita.
– Riippuu toki työpaikasta kuinka hyvin ehtii huomioimaan potilaan, mutta työterveyslääkärinä tähän on hyvät mahdollisuudet.
Minkä viestin haluaisit välittää kollegoillesi?
– Oman kokemuksen perusteella suosittelen lämpimästi, erikoisalasta riippumatta, hyödyntämään työnohjauksen mahdollisuuksia. Perinteisesti suurin osa Balint-ryhmissä kävijöistä on ollut yleislääkäreitä, mutta työnohjaus toimii ja on hyödyllistä millä tahansa erikoisalalla, missä kohdataan potilaita tai omaisia.
– Työnohjaus auttaa jaksamisen tukena, mutta kasvattaa ennen kaikkea ammatillista osaamista. Opitaan kohtaamaan potilas paremmin. Ryhmämuotoiset työnohjaukset avartavat näkemystä. Haastaviin tilanteisiin voi löytyä ratkaisu tai jos ratkaisua ei löydy, niin oma asenne voi muuttua ja sitä kautta tilanne voi helpottua.
– Opitaan ymmärrystä potilaan tilanteesta ja ennen kaikkea itsestä. Sitä mitkä omassa asenteessa, toiminnassa tai ajattelussa voi olla kitkana potilas-lääkärisuhteessa.
Täyttyivätkö odotukset?
– Odotukset ylittyivät, vaikka takana on raskas ja intensiivinen viikonloppu. Neljässä kahden tunnin sessiossa käytiin ensin läpi potilastapauksia. Toinen tunti analysoitiin ryhmän toimintaa ja miten ryhmäohjaajat toimivat.
– Oli innostavaa, inspiroivaa, mutta alussa jopa hämmentävää huomata miten sama asiaa voidaan tehdä niin monella eri tavalla. Ryhmänohjaamisen tavat, joihin olen tottunut Suomessa, eivät ole ainoita mahdollisia. Toisessa kulttuurissa työnohjaus-sessio saatetaan toteuttaa hieman eri tavalla, painotetaan eri asioita ja eri rakenteella. On äärimmäisen rikastuttavaa nähdä, että tapoja on monia.
– Ajan kanssa, kokemuksen kertyessä voi oppia toimimaan luovemmin. Kaavaa ei tarvitse aina noudattaa. Oli silmiä avaavaa nähdä, että ei ole väärää tai oikeaa tapaa.
Kollega kongressissa -sarjassa lääkäri kertoo, mitä uutta oppi lääketieteellisessä kokouksessa.
