Lääkäri pääsee täydennyskoulutukseen päiväksi parilla sadalla eurolla, mutta naapurin juristi pulittaa kurssipäivästään viisisatasen. - Halpuus on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Nyt omat mieltymykset ratkaisevat koulutuksen valinnassa liikaa, arvelee Kristiina Patja.

Lääkärin pitäisi päästä vähintään kymmeneen työpaikkansa ulkopuoliseen koulutuspäivään vuosittain. Näin todetaan Lääkäriliiton suosituksessa.

Viikko erikoisalan kongressissa ulkomailla ja parit oman erikoisalayhdistyksen päivät sekä yhdet lääkäripäivät. Tällaisesta paketista tuo tavoite kertyisi kätevästi.

- Vastaako pelkästään substanssilähtöinen koulutus nykyisen lääkärintyön tavoitteita ja vaatimuksia? kysyy toiminnanjohtaja

Kristiina Patja

Lääkärien ammatillisen kehittymisen tuki ry:stä.

Uutta tietoa vanhoin menetelmin

Kristiina Patja muistuttaa, että lääketiede on yksi nopeimmin kehittyviä tieteenaloja. PubMediin kertyy joka vuosi noin 81 000 tieteellistä julkaisua, ja viime vuosina tutkimusmenetelmät ovat ottaneet isoja harppauksia. Biotieteellinen tutkimus ja henkilökohtainen lääkehoito mullistavat tietämystä tautien hoidosta.

Substanssiosaamisen päivittämistä siis vaaditaan.

- Lääketieteellistä tietoa on saatava, mutta ymmärrystäkin tulisi kehittää, Patja korostaa.

Potilaiden ongelmat ovat entistä monisyisempiä. Heidän hoitoonsa tarvitaan usein moniammatillisia tiimejä, sosiaalityöntekijöiden selvitysapua ja hoitopolkujen tuntemista.

- Osaaminen on paljon muutakin kuin tietoa; lääkäri tarvitsee vuorovaikutustaitoja, tietotekniikkaa ja prosessien hallintaa. Missä näitä taitoja opitaan ja ylläpidetään? Patja kysyy.

- Erikoissairaanhoidon muutokset haastavat koulutuksen järjestäjät, vastaa professori

Jussi Mertsola

Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. TYKS:istä tulee vuonna 2013 prosessisairaala. Työ tehdään tiimeissä, ja tiimejä pitää kouluttaa yhdessä.

Mertsola toimii puheenjohtajana Lastenlääkäriyhdistyksessä, joka on 80-vuotiaana maan vanhimpia erikoislääkäriyhdistyksiä ja jolla on pitkät perinteet lääkäreiden kouluttajana. Pediatrit ovat perinteisesti avartaneet koulutustilaisuuksissaan lasten terveyttä käsitteleviä kysymyksiä kliinisen hoidon ulkopuolelle.

- Esimerkiksi sosiaalipediatria katsoo lapsen terveyttä kokonaisvaltaisemmin, mutta yhä enemmän tarvittaisiin interaktiivista yhteistyötä sosiaalisektorin kanssa, jotta perinteiset raja-aidat ylittyisivät, Mertsola sanoo.

Kristiina Patjan tavoin myös Jussi Mertsola soisi näkevänsä perinteisen luento-opetuksen rinnalla muitakin opetusmetodeja. Yksinpuhelu on kätevä valmistaa ja nopea pitää, mutta tuottaako se kuulijoille riittävästi oppimiskokemuksia?

Koulutusta ei nähdä investointina

Lääkäreiden täydennyskoulutustilaisuuksien hintaa on perinteisesti kompensoitu teollisuuden tuella.

Jussi Mertsola huomauttaa, että koulutuksen edullisuus varmistaa esimerkiksi erikoislääkäriyhdistyksille osanottajien pääsyn tilaisuuksiin. Klinikoissa voi koulutusmäärärahaa olla vain 1 000 euroa lääkäriä kohti, joten markkinahintaiseen koulutukseen sillä pääsisi pariksi päiväksi vuodessa.

- Esimerkiksi meillä TYKS:issä on tehty koulutusstrategiaa, jonka mukaan EVO-varoja käytetään erikoistuvien lääkärien koulutukseen, kuten alkuperäinen tarkoitus on ollut, Mertsola huomauttaa.

Kristiina Patja näkee halpuudessa kaksiteräisen miekan. Lääkärit pääsevät edullisiin koulutuksiin. Toisaalta kovin halpaa koulutusta ei välttämättä nähdä todellisena investointina.

- Työntekijät ohjautuvat koulutukseen omien mieltymystensä mukaan, eivät välttämättä organisaation yhteisten tarpeiden mukaan tai edes omien osaamisvajeidensa ohjaamina. Ja kun koulutukseen riittää halukkaita, työpaikkakoulutusta ei joka paikassa nähdä tarpeelliseksi järjestää, Patja huomauttaa.

Koulutusta tarjoavat yritykset ovat uusi ilmiö Suomessa, jossa on perinteisesti luotettu alan sisäiseen opettamiseen ja oppimiseen.

- Lääkäriprofessio itsessään pystyy kyllä kouluttamaan toisiaan, kun sisäänrakennettu malli on se, että professorit kouluttavat nuorempiaan ja erikoistuneet lääkärit yleislääkäreitä ja erikoistuvia. Monet pitävätkin hieman epäterveenä ilmiönä puhtaasti taloudellisin päämäärin toimivia koulutusyrityksiä, katsoo Jussi Mertsola.

Uusi tulokas hämmentää kenttää

Oululaistaustainen Professio Finland Oy haastaa perinteisen lääkärien täydennyskoulutuksen. Kolmen vuoden aikana yritys on viisinkertaistanut koulutustapahtumiensa ja osanottajien lukumäärän. Viime vuonna koulutustapahtumia oli jo 33 ja niissä osanottajia 2 400. Lääkäreitä osanottajista oli noin puolet.

- Olemme yritys, joten koulutettavien tarpeet ja kurssipalaute sanelevat koulutustarjontaa, toteaa yrityksen toimitusjohtaja, sisätautien erikoislääkäri

Ilari Kerola

.

Yritys kerääkin aktiivisesti lääkäreiltä sekä toiveita koulutustapahtumista ja niiden sisällöstä että palautetta jo toteutuneista koulutuksista. Osa koulutuksista on tarkoitettu pelkästään lääkäreille, osa myös kliinistä työtä tekeville hoitajille ja hallinnon edustajille. Tänä vuonna on tarjolla sekä terveydenhuollon hallinnon tarpeita palvelevia seminaareja että tiettyjen erikoisalojen kursseja.

- Kurssiemme hinta määräytyy todellisten kustannusten mukaan, joten vaikka meillä on mukana myös lääketeollisuuden panostuksia, kurssien hinta on noin 700 euroa kahdelta päivältä, Kerola kertoo.

Ilari Kerola pitää terveenä kehityksenä lääkärien täydennyskoulutuskentän hinnoittelun läpinäkyvyyttä, mutta harmittelee, että yksityiseen yritykseen suhtaudutaan vielä ennakkoluuloisesti.

- Professio Finlandin koulutuksista ei esimerkiksi heru erikoistumiskoulutuspisteitä samoilla kriteereillä kuin yhdistysten koulutuksista, vaikka kouluttajat ovat pääsääntöisesti omien alojensa haluttuja puhujia ja mielipidevaikuttajia sekä usein professori- ja dosenttitasoa.

- Me myös maksamme luennoitsijoille markkinahintojen mukaan. Taksamme on usein Lääkäriliiton suositus, mutta kartoituksissamme menestyneille asiantuntijoille maksamme paremminkin. Tämäkin on uutta alalla, mutta uskomme myös kurssilaisten arvostavan sitä, että heillä on hyvät ja toivotut kouluttajat, jotka joutuvat myös paneutumaan itse opettamiseen, katsoo Ilari Kerola.

Miksi yritys ei saa jakaa pisteitä?

Lääkäriliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Hannu Halila, miksi yksityiset koulutusfirmat eivät saa jakaa erikoistumispisteitä?

- Lääketieteelliset tiedekunnat ovat aikanaan tehneet tämän ratkaisun. Se liittyi erityisesti lääkeyritysten tai laitevalmistajien koulutustoimintaan, jonka ei aina katsottu täyttävän laadullisia ja tieteellisiä kriteereitä.

- Tuolloin ei ollut kyse yksityisten koulutusyritysten ilmestymisestä koulutusmarkkinoille. Tulevaisuudessa tilanne jouduttaneenkin arvioimaan uudelleen, mutta toistaiseksi yritysten järjestämä koulutus kokonaisuudessaan on rajattu pisteiden ulkopuolelle.

"Kilpailu pitää perinteiset toimijat vetreinä"

Helmikuisen lastenlääkäriyhdistyksen kulisseissa hääri nopealiikkeinen mies. Otto Helve toimii yhdistyksen hallituksessa "isäntänä", jonka kontolle kuuluu koulutustilaisuuksien tekninen järjestäminen. Helve ei siis itse ehtinyt täysin rinnoin kuulemaan jokaista esitystä, mutta teki sen mahdolliseksi kollegoilleen.

HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalassa erikoistuva Helve arvostaa erikoislääkäriyhdistysten toimintaa, muttei pidä pahana yksityisenkään koulutusfirman tuloa alalle. Kilpailu pitää perinteiset toimijat vetreinä.

- Lastenlääkäriyhdistys maksaa pienen luentopalkkion puhujille, mikä ei edelleenkään ole tapana kaikissa erikoislääkäriyhdistyksissä. Se on signaali niin luennoitsijoille, osallistujille kuin työnantajille, että kouluttaminen on oma työnsä ja vaatii aikaa ja osaamista.

Otto Helve on ilahtunut myös lähijohtamisen ja hallinnon koulutuksen lisäämisestä Helsingin yliopiston lääkärien erikoistumiskoulutusohjelmiin. Moni erikoislääkäri kun aikanaan tulee näitä taitoja tarvitsemaan.

- Oleellista kuitenkin on, että johtamiskoulutus on nivottu lääkärien tarpeisiin, eikä ole vain jotain yleistä hallinnon koulutusta. Terveydenhuollon johtamisessa on omat erityispiirteensä, muistuttaa Otto Helve.