Synnytyksen jälkitarkastus on muutakin kuin todistuksen kirjoittamista, muistuttaa Gynekologiyhdistys.

Synnytyksen jälkitarkastuksen turvallisuus huolestuttaa Suomen Gynekologiyhdistystä. Gynekologit kysyvät, riittääkö hoitajilla koulutusta ja kokemusta vastata moniin normaalinkin synnytyksen jälkeen äitejä vaivaaviin ongelmiin. Uusi lakimuutos siirtää säännöllisten synnytysten jälkeiset tarkastukset hoitajien tehtäväksi, mikäli kunta niin päättää.

Lääkäripula on pakottanut terveyskeskuksia järjestelemään uudelleen äitiyshuollon töitä. Esimerkiksi synnytysten jälkitarkastuksia on siirretty lääkäreiltä terveydenhoitajille ja kätilöille.

Aiemmin laki määräsi tarkastuksen tekijäksi aina lääkärin, mutta käytännössä pykälää on jouduttu kiertämään siellä, missä lääkäreitä ei ole saatavilla. Kelan paikallistoimistot ovat hyväksyneet todistuksen terveydentilasta myös hoitajan allekirjoittamana.

Kelan maksaman vanhempainrahan edellytyksenä on synnytyksen jälkeinen tarkastus. Sairausvakuutuslain muutos astui voimaan tämän vuoden heinäkuussa, mutta nyt tarvitaan vielä valtioneuvoston asetus tarkastuksen suorittajasta.

– Laki ja uusi asetus lähtevät siitä, että tarkastuksen tekijän on oltava julkisen terveydenhuollon palveluksessa ja hänellä on oltava riittävä koulutus äidin terveydentilan toteamiseksi, toteaa neuvotteleva virkamies Marjukka Vallimies-Patomäki sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Neuvottelut onkin jo aloitettu maan kaikkien terveydenhoitajia ja kätilöitä kouluttavien ammattikorkeakoulujen kanssa opetuksen sisällyttämisestä tutkintoon johtavaan koulutukseen sekä täydennyskoulutuksen antamisesta. Uudet opiskelijat saavat koulutuksen automaattisesti perusopinnoissaan. Jo valmistuneet terveydenhoitajat tarvitsevat vähintään kolmen opintopisteen ja kätilöt vähintään yhden lisäpisteen koulutuksen.

Terveyskeskukset päättävät uuden toimintatavan käyttöönotosta omien tarpeidensa mukaan. Täydennyskoulutuksen kustannukset kulut maksetaan työnantajien kukkarosta.

Gynekologiyhdistys varoittaa

Tarkastuksen tekijän kelpoisuusehtojen lisäksi lakimuutoksen yhteydessä on määritelty myös ”säännöllinen synnytys”. Lääkäri vaaditaan lopputarkastuksen tekijäksi, mikäli synnytys on ollut poikkeava, eli on jouduttu turvautumaan esimerkiksi keisarileikkaukseen, imukuppeihin, pihteihin tai istukka on irronnut tai verenvuoto ollut poikkeavan runsasta.

Suomen Gynekologiyhdistys on stm:n pyynnöstä ottanut kantaa lakimuutokseen ja on huolissaan äidin toipumisen seurannasta ja ennen kaikkea ehkäisyneuvonnan antamisesta.

– Gynekologit ovat jo aikaisemmin kiinnittäneet huomiota synnytyksen jälkeisen ehkäisyn huonoon toteutumiseen. Raskauden keskeytykset ovat lisääntyneet eniten siinä ryhmässä, jossa keskeytys tehdään vuoden sisällä synnytyksestä, todetaan Gynekologiyhdistyksen lausunnossa.

Osastonylilääkäri Erja Halmesmäki HUS:sta kommentoi käytännön lääkärin näkökulmasta, että potilailla on jälkitarkastuksessa yleensä paljon kysyttävää. Esimerkiksi virtsan ja ilman karkailu, kohdun ja rakonpohjan laskeuma, episiotomian parantuminen, mielialavaihtelut, yhdyntöjen aloittaminen ja seuraava synnytys pohdituttavat tuoreita äitejä.

– Jälkitarkastustodistuksen kirjoittaminen on se kaikkein helpoin osa käynnistä, huomauttaa Halmesmäki.

Gynekologiyhdistys onkin huolissaan, miten hoitajien täydennyskoulutus järjestetään ja standardoidaan siten, että heillä todella on vastauksia äitien lukuisiin kysymyksiin.

– Koulutuksen sisältö on tärkeää määritellä vastaamaan sekä potilasturvallisuuden vaatimuksia että äidin tarpeita. Esimerkiksi Metropolia-ammattikorkeakoulu käynnistää neuvottelut Helsingin yliopiston kanssa jälkitarkastusten edellyttämän täydennyskoulutuksen järjestämiseksi, kertoo Marjukka Vallimies-Patomäki stm:sta.

Pohjanmaalla työnjako miellyttää lääkäreitä

Pohjois-Pohjanmaalla Kallion peruspalvelukuntayhtymässä hoitajien tekemät jälkitarkastukset ovat olleet arkea jo useita vuosia.

– Siirsimme äitiyshuollon tehtäviä lääkäreiltä hoitajille 15 opintoviikon pituisen täydennyskoulutuksen jälkeen, kertoo ylilääkäri Risto Olli.

Työnjaon uudistaminen liittyi isompaan hankkeeseen, jonka taustalla oli vuosituhannen vaihteessa vallinnut vaikea lääkäripula. Alavieskan, Nivalan, Sievin ja Ylivieskan terveysasemilla työnjakoa suunniteltiin ja toteutetaan tiiviissä yhteistyössä lääkärien ja hoitajien kesken.

– Neuvolatyö on vain yksi palanen; meillä esimerkiksi kansantautien hoidon seurannasta iso osa kuuluu nykyisin hoitajille. Työnjakoa kiittävät kaikki osapuolet: lääkäreille jää enemmän aikaa todelliseen potilastyöhön, hoitajat saavat lisävastuuta ja potilaat ovat tyytyväisiä, kun vastaanotoille pääsee, kuvailee Olli.

Hän uskoo, että mielekäs työnjako houkuttaa nykyisin nuoriakin lääkäreitä Kallion kuntayhtymään, vaikka matkaa Ouluun on toistasataa kilometriä. Vakituisilla lääkäreillä on paremmin aikaa auttaa nuorempiaan, kun hoitajat ovat purkamassa työkuormaa.

Ulla Järvi