Selvitysmies Martti Kekomäki: EVO-rahaa palvelujen tutkimukseen ja rahankäyttö läpinäkyväksi
Suomessa tiedetään kovin vähän siitä, miten ja miksi suomalaisia potilaita hoidetaan niin kuin hoidetaan.
- Kansallinen terveyspalvelujärjestelmä on totuttu ottamaan vastaan poliittisesti annettuna. Palvelurakenteiden ja palveluiden tuottamisen vaihtoehtoja ei ole totuttu pohtimaan, saati problematisoimaan tieteellisellä tasolla, toteaa STM:n selvitysmiehenä EVO-tutkimusta pohtinut hallintoylilääkäri Martti Kekomäki.
Paineet tutkimuksen lisäämiseen eivät ole kasvaneet, vaikka Suomi on saanut kritiikkiä ulkomailta, kuten WHO:sta.
Kekomäen mukaan alan oma tutkimusperinne Suomessa on kehittymätön eikä tutkimusta laajamittaisesti juurikaan osata.
- Terveystaloustieteellinen opetushan on erittäin puutteellista suomalaisissa lääketieteellisissä tiedekunnissa. Palvelujärjestelmän tulosten arviointia ei välttämättä edes hyväksytä tieteellisen tutkimuksen kohteeksi, vaan se samaistetaan erilaisiin laadunvarmennushankkeisiin, Kekomäki kritisoi.
- Tämä on kummallista, sillä kyseessä ovat suuret rahat. Pelkästään akuuttihoidon suorat kustannukset ovat Suomessa vuosittain yli 30 miljardia markkaa, Kekomäki muistuttaa.
EVO-tutkimusvaroista valtaosa käytetään perustutkimukseen ja kliiniseen tutkimukseen, vaikka nämä alat saavat tutkimusrahoitusta myös yksityisistä lähteistä. Tälle vuodelle tutkimus-EVO:n määräraha on 337,4 miljoonaa markkaa, josta yliopistosairaala-kuntayhtymien osuus on noin 91 prosenttia.
Ohjausta ja kannustusta
Selvityksessään Martti Kekomäki esittää, että sosiaali- ja terveysministeriö voimistaisi ohjausotettaan siinä osassa terveystieteellistä tutkimusta, johon käytetään EVO:a.
- Tutkimus-EVO:lle pitäisi laatia terveyspolitiikasta johdettu ja palvelujärjestelmän vaikuttavuuden lisäämiseen tähtäävä strategia, jonka laatisi poikkitieteellinen lautakunta. Sen tehtäviin kuuluisi mös toimintayksiköiden tekemän tutkimustyön arviointi, voimavarojen käytön valvonta ja tutkimustyön myöhäisvaikutusten seuranta. STM nimeäisi lautakunnan viideksi vuodeksi kerrallaan, esittää Kekomäki raportissaan.
Jotta tutkimus-EVO:a riittäisi myös palvelujärjestelmän tutkimiseen, selvitysmies esittää, että enintään kymmenesosa koko määrästä kohdennettaisiin alan tutkimushankkeisiin. Sellaiseksi luokitellun tutkimuksen EVO-pisteet kerrottaisiin kahdella, ja näin korostettaisiin terveystaloustieteellisen tutkimuksen painoarvoa.
Muita muutoksia EVO-tutkimuksen pisteytysjärjestelmään Kekomäki ei esitä.
- Muutoinkin muutosesitykseni ovat varsin maltillisia, Kekomäki huomauttaa.
EVO-varojen käytön läpinäkyvyyttä olisi lisättävä. Jos esimerkiksi varoja tulee muista lähteistä, tutkija olisi velvollinen pitämään avointa tiliä myös näistä tutkimusrahoista.
Martti Kekomäki tietää, että edelleenkin EVO-rahojen käyttö ja erityisesti niiden kirjaaminen sairaalan tileihin on erittäin kirjavaa. Syytöksiä EVO-rahojen käytöstä kuntalaskutuksen dumppaamiseen Kekomäki pitää uskottavina joidenkin yliopistosairaaloiden kohdalla. Tätäkin asiaa EVO-lautakunta pystyisi hänen mukaansa nykyistä paremmin valvomaan.
Kekomäki luovutti selvityksensä tällä viikolla peruspalveluministeri Osmo Soininvaaralle, joka sen oli tilannutkin. Soininvaara kiitteli ehdotuksia järkeenkäyviksi ja tarpeellisiksi. Ainut, minkä läpimenoon ministeri ei luottanut, oli Kekomäen esitys EVO-rahan sitomisesta valtion talousarviossa kuntien terveydenhuoltoon kohdennettavaan valtionosuuteen.
