Ei elvytetä -päätöksen määritelmä on selkeä, mutta arkityössä tulkinnat vaihtelevat. Pahinta on, että liian usein päätös jää tekemättä.

Osa lääkäreistä näkee ei elvytetä -päätöksen palliatiivisen linjan päätöksenä ja niin, että samalla luovuttaisiin muustakin elämää ylläpitävästä hoidosta. Hoitajista vielä useampi tulkitsee sen niin, kertoo lääketieteen tohtori Hanna-Mari Hildén, joka on väitellyt elämän loppuvaiheen hoitoratkaisuista.

Päätöksen tarkoitus on kuitenkin vain elvytystoimista pidättäytyminen ja se päätös jää liian usein tekemättä, ajattelevat monet käytännön lääkärit. Koulutusta keskusteluun potilaiden kanssa kaivattaisiin enemmän.

- Käytännössä neuvottelutilanne herättää paljon ahdistusta, eikä potilaalle saisi sälyttää liikaa vastuuta asiasta, pohtii Hanna-Mari Hildèn.

Päätöstä ei pitäisi pallotella

Lahden kaupunginsairaalassa päivystyksen vastuulääkärinä toimiva LL

Jaakko Pitkäjärvi

hoitaa työssään iäkkäitä, monisairaita ja akuutisti sairastuneita potilaita. Hänen mielestään on lääkärin velvollisuus keskustella potilaan kanssa ei elvytetä -päätöksestä ja uskaltaa tehdä päätös. Päätöstä ei pitäisi pallotella lääkäriltä toiselle.

- Vaikka lääkärillä on halu pitkittää elämää, pitää ymmärtää, että jossain vaiheessa on luovutettava. Ei elvytetä -päätös pitäisi tehdä hyvissä ajoin, jotta ei lopulta olla elvyttämässä potilasta, jonka selviämismahdollisuudet ovat olemattomat, näkee Pitkäjärvi.

Hän tekee päätöksiä melkein viikoittain, pääsääntöisesti yksin. Valituksia niistä ei ole tullut koskaan, vaikka muuten ihmiset valittavat herkästi.

Pitkäjärvi pyrkii keskustelemaan ei elvytetä -päätöksestä potilaan kanssa, jos tämä suinkin siihen kykenee.

- Joskus potilas vaatii, että jos sydän pysähtyy, häntä on elvytettävä. Hän ei ole ehkä täysin ymmärtänyt tilannettaan ja silloin asia jää hautumaan. Jos potilaan tilanne vielä huononee, niin asiaan palataan.

- Loppujen lopuksi lääkäri, potilas ja omaiset ovat yleensä ihan samalla kannalla, kun asiat esitetään faktoihin perustuen ja keskustellaan kunnolla, sanoo Pitkäjärvi.

Kuinka kauan voimassa?

Ei elvytetä -päätös pitäisi rajata hoitojaksokohtaiseksi, ajattelee terveyskeskuslääkäri

Sirpa Sairanen

Vantaan Katriinan sairaalasta. Kun potilas siirtyy erikoissairaanhoidosta terveyskeskussairaalaan tai sieltä edelleen hoivakotiin, päätös pitäisi miettiä uudelleen.

- Pääsääntöisesti ongelmia ei ole ja sama päätös varmaan asetettaisiin edelleenkin, mutta minua vaivaa, että tieto sellaisenaan kirjataan potilaan sairauskertomukseen. Onko meillä oikeus määrittää sitä miten meiltä lähtenyttä ihmistä hoidetaan hoivakodissa?

Myös Hanna-Mari Hildèn arvelee, että ongelmia voi seurata, jos päätös ymmärretään kovin eri tavalla potilaan siirtyessä hoitopaikasta toiseen.

Sairanen on nähnyt tilanteita, joissa vedotaan vuodenkin takaisella erikoissairaanhoidon hoitojaksolla tehtyyn ei elvytetä -päätökseen. Hoitamatta potilasta ei silti ole jätetty, mutta lääkärin harteilla on melkoinen selitystehtävä, kun huolestuneet omaiset peräävät päätöksen perusteluja.

- Monesti on sellainen tunne, että huolestutamme potilasta itseään tai ainakin omaisia.

Maallikon elvytystieto tv-sarjoista

Keski-Suomen keskussairaalan syöpätautien ja sädehoidon klinikalla osastonylilääkärinä työskentelevälle

Kaija Vasalalle

ei elvytetä -päätöksen pohtiminen tulee vastaan viikoittain.

- Kun potilasta on hoitanut pidempään ja tauti etenee, asiasta tulee vähitellen lisääntyneesti keskusteltua. Osa potilaista sanoo itse, ettei halua elvytystä, osa on tehnyt hoitotestamentin.

Asia on helpompi ottaa puheeksi, kun potilas on tullut tutuksi ja lääkäri osaa aistia miten potilaalle pitää puhua. Tärkeää on, että päätöksen tekevät ne jotka potilasta hoitavat, ettei sitä jouduta tekemään päivystyksen kiireessä.

Kaija Vasala arvelee, että usein maallikon mielikuva elvytyksestä on peräisin elokuvista ja televisiosta.

- Potilaalle pitää selittää, että vaikka elvytetään, siitä ei välttämättä ole apua ja harva elvytetyistä selviää enää normaaliin kuntoon.

Hanna-Mari Hildèn pohtii, herättäisikö erilaisen mielikuvan, jos päätöstä kutsuttaisiin Älä yritä elvytystä -päätökseksi, kuten joskus ehdotetaan, koska elvytys ei useinkaan edes auta tai siitä seuraa vain pitkittynyttä tehohoitoa.

Päätös pitää tehdä ajoissa

- Päätös elvyttämättä jättämisestä pitäisi tehdä ennen kuin sydän pysähtyy, painottaa TAYS:n teho-osastolla työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri

Sanna Hoppu

.

Kun sydänpysähdys tapahtuu sairaalassa, elvytysryhmä usein saa sydämen taas käyntiin. Vasta sitten saatetaan huomata, että vaikeasti sairasta potilasta ei olisi missään nimessä pitänyt elvyttää. Potilas elää ehkä vuorokauden, viikon tai kuukauden tajuihinsa tulematta.

- Kyllä se ainakin omaisille on rankkaa, Hoppu muistuttaa.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa elvytetään vuosittain noin sataa potilasta. Jälkikäteen selviää, että 10-20 kohdalla ei olisi pitänyt edes aloittaa elvytystä. Potilaan tiedoista löytyy ennusmerkkejä, joiden perusteella olisi pitänyt tehdä päätös ajoissa.

Pitkän lääkärinuran tehnyt Sirpa Sairanen miettii, että joskus aiemmin oli selvempää, ettei pitkään sairaalassa ollutta dementiapotilasta enää yritetty elvyttää.

- Ei elvytetä -päätöksistä pitäisi keskustella enemmän ja kouluttaa lääkäreitä keskustelemaan aiheesta potilaidensa kanssa. Päätöksiä pitäisi tehdä enemmän silloin kun edellytyksiä selvitä sydänpysähdyksestä ei enää ole, näkee Sanna Hoppu.

- Meidän pitäisi ymmärtää samalla tavalla mitä päätöksellä tarkoitetaan: jos sydän pysähtyy, niin ei elvytetä. Silti potilas saa tarvitessaan keskussairaalahoidon, tipan ja antibiootin. Jos asiassa on jotain epäselvää, niin pitää kirjata mitä sillä kertaa tarkoitetaan. ?

Ota asia puheeksi

Varaa keskustelulle aikaa. Ole hienotunteinen.

Kysy mitä potilas tietää tilanteestaan, miten suhtautuu hoitoihinsa, mitä toivoo. Kysy onko potilaalla hoitotahto.

Kerro lääketieteelliset tosiasiat rauhallisesti, perusteellisesti ja ymmärrettävästi. Mieti mitä tietoa potilas tai omainen tarvitsee ymmärtääkseen päätöksen merkityksen.

Kerro mitä elvytys tarkoittaa ja miksi siitä ei nyt ole apua. Selitä, ettei päätös tarkoita ilman tarpeellista hoitoa tai kipulääkitystä jäämistä.

Esitä selkeästi oma kantasi, jotta potilas tai omainen voi halutessaan nojautua siihen.

Valmistaudu ottamaan vastaan monenlaisia tunteita. Älä painosta päätökseen. Muista, että kaikki eivät halua keskustella asiasta.

Ei elvytetä -päätöstä ei määritellä laissa

Ei elvytetä -päätöksessä sovitaan siitä, että jos potilaan sydän pysähtyy, hänelle ei aloiteta peruselvytystoimia, eli paineluelvytystä, tekohengitystä ja defibrillointia, vaan hän saa kuolla rauhassa.

Nestetippa ja antibiootti annetaan tarvittaessa edelleen. Potilas voidaan myös lähettää erikoissairaanhoitoon ja leikatakin jos vaivat niin vaativat.

Laki ei määrittele ei elvytetä -päätöstä. Potilaslain mukaan potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Lääketieteellisistä hoitoratkaisuista päättäminen kuuluu kuitenkin lääkärille.

Valviran kannanoton mukaan ei elvytetä -päätöksen on oltava lääketieteellisesti perusteltu ja siitä on keskusteltava potilaslain edellyttämällä tavalla potilaan kanssa. Merkinnästä pitäisi käydä ilmi päätöksen tekijä ja sen perusteet, potilaan tai omaisen käsitys ja myös tieto siitä miten se on selvitetty.

Ei elvytetä -päätöksen kirjaamisessa potilastietoihin on suurta vaihtelua. Jossain sairaaloissa tietoihin merkitään kirjainyhdistelmä DNR (Do Not Resuscitate), toisaalla käytetään yhdistelmää ER (ei resuskitoida) tai kirjoitetaan Ei elvytetä. Jossain vain piirretään kuumekurvan laitaan punainen sydän ja rasti sen päälle. Myös päätöksen perustelujen kirjaaminen vaihtelee.

Monet sairaalat ovat laatineet omia ohjeitaan päätöksen tekemisestä ja kirjaamisesta.