Rintojen omatarkkailu puntarissa

Rintojen säännöllistä tunnustelua on perinteisesti suositeltu, jotta mahdollinen rintasyöpä havaittaisiin varhaisvaiheessa. Tutkimusten mukaan omatarkkailun haitat saattavat kuitenkin olla sen hyötyjä suuremmat.

http://www.laakarilehti.fi/pics/rintasyopa1pixmac.jpg

Naiset löytävät rintasyövän oireet tavallisesti satunnaisen rintojen tunnustelun yhteydessä. Standardoidun omatarkkailumenetelmän on sen sijaan todettu aiheuttavan tarpeetonta ahdistusta rintojen hyvänlaatuisista kyhmyistä, ylimääräisiä lääkärissä käyntejä ja turhaa koepaladiagnostiikkaa. Rintasyöpäkuolleisuutta omatarkkailu ei ole tutkimusten mukaan vähentänyt.

Yhdysvaltalainen asiantuntijapaneeli U.S. Preventive Services Task Force suosittelikin viime marraskuussa, että naisille ei opetettaisi rintojen omatoimista tunnustelua.

Suositus herätti runsaasti keskustelua mediassa. Jyrkimpien tulkintojen mukaan USPSTF ei suosittele minkäänlaista rintojen omatarkkailua ja jättää etenkin seulontaikäluokkiin kuulumattomat naiset jopa kokonaan ilman suojaa rintasyöpää vastaan.

Kielteisen kannan suositukseen ovat ilmaisseet myös American College of Obstetricians and Gynecologists, American Society of Breast Surgeons sekä Facing Our Risk of Cancer Empowered -järjestö. Jälkimmäinen korostaa omatarkkailun merkitystä erityisesti niille naisille, joilla on suuri perinnöllinen riski sairastua rintasyöpään.

Suomen syöpäjärjestöjen mukaan rintojen omatoiminen tunnustelu ei auta syövän riittävän varhaisessa havaitsemisessa, niin että siitä olisi hyötyä ennusteen kannalta. Hyödyllistä sen sijaan on rintojen säännöllinen tutkituttaminen terveydenhuollon ammattilaisella.

Rintojen omatarkkailu on mukana Käypä hoito -suosituksissa.

Tiina Lautala
Kuva: Pixmac

Lähteet: Thomas DB, Gao DL, Ray RM ym. Randomized trial of breast self-examination in Shanghai: final results. J Natl Cancer Inst 2002;94:1445–1457.

U.S.Preventive Services Task Force. Screening for Breast Cancer: U.S. Preventive Services Task Force Recommendation Statement. Ann Intern Med 2009;151:716–726.