Ensihoitolääkäri Markus Lyyra valotti hoidon rajaamisen kysymyksiä Finn’EM2018-konferenssissa Helsingissä. Hän painotti, että päätös hoidon rajaamisesta pitäisi tehdä päiväsaikaan. Parhaassa tapauksessa sitä olisi tekemässä potilaan tunteva seniorilääkäri.

– Hoidon rajaaminen tehdään yhteistyössä potilaan ja omaisten kanssa. Mutta viime kädessä lääkäri päättää. Omaisille päätös on liian raskas.

Lyyra muistutti, ettei DNR tarkoita, ettei potilasta hoidettaisi.

– Lääkärin tehtävä on ottaa hoidon rajaaminen puheeksi ja selittää mitä se tarkoittaa. Että potilas ei palaudu elvytyksen jälkeen samaan kuntoon kuin hän oli ennen sitä. Harva haluaa tajuttomana letkuihin loppuiäkseen.

Lyyra pohti, että koulutusta tarvittaisiin myös tällaisiin hankaliin vuorovaikutustilanteisiin. Myös keskustelutilanteita voisi simuloida, ei vain toimenpiteitä.

Sairaalaelvytystä Lyyra piti lähes hoitovirheenä. Useimmilla sairaalassa elvytykseen päätyneillä on ollut peruselintoimintojen häiriöitä, joista olisi voinut päätellä, että jotain on tulossa.

– Herää kysymys, puuttuuko näiltä potilailta hoidon rajaus vai pitäisikö heidän kenties olla teholla?

Sairaalaelvytyksen tulokset ovat huonoja.

– Jos sairaalassa menee niin huonoon kuntoon, että sydän pysähtyy, mahdollisuudet selvitä ovat todella huonot.

Lyyra muistutti vielä potentiaalisten elinluovuttajien tunnistamisen tärkeydestä ja totesi, että elinluovutuskoordinaattorit tarjoavat mielellään koulutusta tähän.

Päivystyksen ja ensihoidon ammattilaiset kokoontuivat kolmipäiväiseen Finn’EM2018-konferenssiin viime viikolla.

– Tavoitteena on tuoda ensihoidon ja päivystyksen näkökulmat yhteen, kertoo yksi tapahtuman järjestäjistä, akuuttilääkäri Eeva Tuunainen.

Torstaina tapahtumassa puhuttiin muun muassa jaksamisesta ja myötätuntoisesta asenteesta itseen ja kollegoihin. Ivalon terveyskeskuksen johtava lääkäri Outi Liisanantti kuvasi terveyskeskustyötä alueella, jolla lähimpään sairaalaan on helposti 500 kilometriä.