Monella lääketieteelliseen pyrkivällä on käsitys, että ilman hintavaa valmennuskurssia sisään on turha yrittää. Jo tällainen mielikuva voi saada osan hakijoista jättämään koko alan pois laskuista.

Tampereen klassisen lukion luokassa B5 puurtaa harvinaisen keskittynyt opiskelijajoukko. Päät ovat kumartuneina fysiikan kaavojen ylle, kukaan ei näplää puhelinta tai tuijottele ulos kevätaurinkoon.

Koolla on Valmennuskeskus Oy:n lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkivien Tampereen päiväkurssi. Eturivissä istuva

Anne Immonen

, 36, osallistuu pääsykokeeseen tänä keväänä kolmatta kertaa.

- Minun kokemukseni mukaan sisään on aika mahdoton päästä pelkästään omin päin opiskellen - ainakaan tällaisen vähän varttuneemman hakijan, jolla on jo vierähtänyt aikaa ylioppilaskirjoituksista, Immonen sanoo.

Ensimmäinen pääsykoekerta oli hänen mukaansa jonkinlainen järkytys.

- Olin kyllä Galenokseni lukenut, mutta eiväthän vaaditut laskutoimitukset siltä pohjalta aukene.

Tämän kevään preppauskurssi ei ole Anne Immoselle ensimmäinen. Kurssien lisäksi hän kertoo ostaneensa erilaisia itseopiskelumateriaaleja.

- Helposti sellaiset 5 000-6 000 euroa on jo hurahtanut yhteensä näihin valmennuksiin. Puhumattakaan siitä, etten olen tällä hetkellä työssä vaan omistautunut täysin pääsykokeeseen valmistautumiseen.

Uhraus on Immosen mielestä ehdottomasti kannattanut, jos nyt tärppää.

- Vuosia kaupallisella alalla oltuani aloin kysellä itseltäni, mitä oikein haluan tehdä loppuelämälläni. Työskennellä lääkärinä, kuului vastaus.

Tarkka kuva puuttuu

Pitääkö Anne Immosen käsitys paikkansa? Onko lääketieteelliseen tosiaan toivotonta pyrkiä ilman valmennuskurssia?

Varmaa tietoa tämän hetken tilanteesta ei tunnu olevan kenelläkään. Ylioppilaslehti selvitteli asiaa vuonna 2005 ja tuli silloin tulokseen, että lähes kaikki lääketieteellisiin tiedekuntiin hyväksytyistä olisivat käyneet jonkinlaisen valmennuksen.

Kursseja tarjoavat yritykset kertovat tuotteidensa nostavan selvästi onnistumisen mahdollisuuksia.

- Kaikista kurssilaisistamme sisään pääseviä on vuosittain 25-40 prosenttia. Luku vaihtelee esimerkiksi sen perusteella, millainen pääsykoe on ollut, kurssipäällikkö

Sami Puurtinen

Valmennuskeskus Oy:stä kertoo.

Hänen mukaansa yksittäisten kurssien prosentit vaihtelevat vielä enemmän. Joidenkin valmennusryhmien osallistujista jopa 65 prosenttia on napannut opiskelupaikan.

- Tällainen porukka on ollut aktiivinen ja asennoitunut oikein, eli tehnyt paljon töitä myös itsenäisesti. Oma panos kuitenkin ratkaisee lopulta sisäänpääsyn, Puurtinen muistuttaa.

Hän määrittelee valmennuskurssien voivan auttaa hakijoita erityisesti itsevarmuuden hankkimisessa ja omien ongelmakohtien selvittelyssä. Puurtisen mukaan kurssi myös tuo valmistautumiseen suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta.

Eriarvoistava tilanne

Koulutuspoliittinen vastaava

Matti Tujula

Suomen ylioppilaskuntien liitosta vahvistaa lääketieteen kuuluvan niihin aloihin, joilla valmennuskurssit näyttelevät erityisen tärkeää roolia. Tilanne on samanlainen oikeus- ja kauppatieteissä.

Tujulan mukaan asia on ongelmallinen monestakin syystä.

- Jo se on kielteistä, että mielletään sisäänpääsyn edellyttävän kallista kurssia - vaikkei käsitys välttämättä olisi tottakaan. Näin osa potentiaalisista hakijoista saattaa jättää heti lukioaikana alan pois laskuista perheen taloudellisen tilanteen vuoksi.

Kurssit eriarvoistavat hakijoita Matti Tujulan mukaan myös alueellisesti. Läheskään jokaisella maaseudulla asuvalla nuorella ei ole mahdollisuutta lähteä asumaan yliopistokaupunkiin pitkän preppauskurssi ajaksi.

- Jäädäkseen valmennuskurssit näyttävät joka tapauksessa tulleen suomalaiseen korkeakoulumaailmaan, Tujula sanoo.

Tausta vaikuttaa potilastyöhön

Vaikka valmennuskurssin käyneiden medisiinareiden tarkkaa osuutta ei siis tunneta, seulan läpäisseiden taustoista tiedetään muuta mielenkiintoista.

- Se on tiedossa, että lääketieteen opiskelijat tulevat keskimäärin korkean sosioekonomisen aseman perheistä. Lisäksi merkittävällä osalla isä, äiti tai molemmat ovat nimenomaan lääkäreitä, tutkija

Arttu Saarinen

sanoo.

Hän kertoo tutkimusten osoittavan, että 2000-luvulla suomalaisten liikkuvuus luokkien välillä on heikentynyt. Vielä 1970-luvulla syntyneistä moni ponnisti työläisperheestä akateemiseen ammattiin. Nykynuorista samaan kykenee harvempi.

- Eivätkä kalliit valmennuskurssit ainakaan helpota luokkanousua, Saarinen huomauttaa.

Hänen mukaansa ei ole suinkaan merkityksetöntä, valikoituuko lääkärikuntaan vain tietyn tuloryhmän vesoja. Perhetausta vaikuttaa asenteisiin ja asenteet toimintaan.

- Lääkärin työ on päivittäinen sarja priorisointipäätöksiä. Lääkäri, joka pitää esimerkiksi lihavuutta itseaiheutettuna tekee toisenlaisia ratkaisuja kuin kollega, joka näkee syitä myös yhteiskunnassa.

- Käytännön potilastyöhön vaikuttaa sekin, jos terveyskeskuslääkäri kyseenalaistaa koko julkisen terveydenhuoltojärjestelmän. Uhattuna on tällöin myös oma työhyvinvointi.

Ongelmanratkaisu painottuu

Entä onko itse valintakokeen sisällössä syitä eriarvoistumiseen?

- On esitetty, että lukion pitäisi valmistaa kokeeseen riittävästi. Mutta eiväthän lukiot voi palvella vain tiettyjä tiedekuntia, kliininen opettaja

Leila Niemi-Murola

Helsingin yliopiston anestesiologian ja tehohoidon yksiköstä pohtii.

- Ja jotenkin valinta on vain tehtävä. On totta, että suomalainen koe on suosinut matemaattista lahjakkuutta. Mutta on myös maita, joissa paikat yksinkertaisesti arvotaan tai joissa kaikki otetaan sisään ja karsitaan myöhemmin.

Niemi-Murola näkee positiivisesti valintakokeen kehittymisen entistä enemmän ongelmanratkaisua painottavaksi.

- Tämä näkyy myös opiskelijoissa. Oman näppituntumani mukaan he ovat yhä kyseenalaistavampia ja keskustelevampia, mikä on tietysti vain hyvä - vaikka vaatiikin enemmän myös meiltä opettajilta.

Entä miten valintakoetta muuttaisi valmennuskurssilla ahkeroiva Anne Immonen?

- Olen pohtinut paljonkin, onko tämä tosiaan toimivin tapa löytää lääkäriksi parhaiten sopivat ihmiset. Itse näkisin hyväksi moniportaisen seulan, jossa otettaisiin huomioon myös psykologinen soveltuvuus potilastyöhön.

Ruotsalaisyliopistoa kiinnostaa myös persoona

Ruotsin Karoliinisen instituutin lääketieteellisen tiedekunnan valintakoe on kiinnostava poikkeus suomalaisesta valintajärjestelmästä.

Suurin osa Karoliinisen instituutin opiskelijoista valitaan lukiotodistusten perusteella, mutta osa pääsee sisään niin sanotulla PIL-valinnalla (prov- och intervjuade baserad antagningen till läkarutbildning). PIL sisältää korkeakouluopiskelijoilta vaaditun högskoleprovet-kokeen, älykkyystestin, elämänkertakirjoituksen ja kaksi 45 minuutin haastattelua. Lisäksi kaikilla PIL-valinnassa hyväksytyillä täytyy olla suoritettuina myös tietyt luonnontieteelliset ja matemaattiset lukiokurssit hyvin arvosanoin.

Karoliininen instituutti on maan suosituin tiedekunta ja hakijoita on paljon. Valinnan tarkoituksena on löytää opiskelijat, jotka selviävät parhaiten 5,5-vuotisesta lääkärikoulutuksesta.

- Pelkän todistuksen käyttäminen karsisi pois monta sopivaa hakijaa. Olemme käyttäneet tätä vaihtoehtoista valintakoetta jo vuodesta 1992, ja nykyisin sitä kautta valittujen osuus on kolmasosa kaikista opiskelijoista, kertoo Karoliinisen instituutin yleislääketieteen professori ja koulutuksen ohjelmajohtaja Gunnar Nilsson.

PIL-valinnan tarkoituksena on ollut testata hakijoiden motivoituneisuutta opintoihin, sosiaalisia valmiuksia ja henkilökohtaista kypsyyttä sekä kiinnostusta tieteelliseen työhön. Kirjalliseen kokeeseen valitaan 400 hakijaa, joista 160 parhaiten menestynyttä kutsutaan haastatteluun. Karoliiniseen instituuttiin valitaan kaksi kertaa vuodessa 150 lääketieteen opiskelijaa.

Osalla on asenneongelmia

Valintakoe puhuttaa yliopistossa vuosi vuodelta uudelleen.

- Tiedämme, että lääketieteen opiskelijamme pärjäävät hienosti tiedollisesti ja taidollisesti, mutta tietyllä osalla on ongelmia, joita kutsuisin asenneongelmiksi. Ne ilmenevät suhteissa opiskelijatovereihin, potilaisiin ja professoreihin, sanoo Nilsson haluamatta sen tarkemmin nimetä asenneongelmien laatua.

- Tiedekunnan sisällä keskustelemme nyt vilkkaasti haastattelun sisällöstä. Mukana olevat psykologit ja kliiniset opettajat tuntuvat olevan eri mieltä siitä, millaisia persoonallisuuden tai sosiaalisuuden piirteitä haastattelussa ja ennen kaikkea valinnassa tulisi painottaa, Nilsson kertoo.

Ruotsissa on viime vuosina keskusteltu paljon myös yliopisto-opiskelijoiden perhetaustasta. Karoliinisessa instituutissa hakijoiden sukunimet piilotetaan haastattelussa, jotta valitsijat eivät pysty suosimaan esimerkiksi tunnettujen lääkärisukujen jälkeläisiä. Silti 85 prosenttia opiskelijoista tulee perheistä, joissa molemmilla vanhemmilla on akateeminen tausta. Asia on vaikea tasa-arvoa korostavassa kansakodissa.

- Maahanmuuttajataustaiset ja alemmista sosioekonomisista luokista tulevat ovat meilläkin aliedustettuina, ja yritämme korjata vinoumaa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa "huonompien" alueiden lukioista tulevat saavat lisäpisteitä pyrkiessään yliopistoon, kertoo Nilsson.

Ulla Järvi

ulla.jarvi@fimnet.fi

Fakta

Valmennuskurssien esimerkkihintoja:

Valmennuskeskus Oy: lääketieteen pitkä kurssi, 192 oppituntia. 1 730 euroa.

Valmennustiimi Eximia Oy: Kandi PRO -valmennus, 707 oppituntia. 3 690 euroa.

IHS Huippuvalmennus Oy: Lääketiede pitkä 1 -kurssi, 209 oppituntia. 1 957 euroa.

Kandiakatemia: laskuharjoituskurssi, 150 oppituntia. 490 euroa.