– Kokemukseni mukaan sisään on aika mahdoton päästä pelkästään omin päin opiskellen, toteaa lääkäriksi tähtäävä Anne Immonen. Moni muukin uskoo näin ja menee hintavalle valmennuskurssille. Jo mielikuva valmennuksen välttämättömyydestä voi saada osan hakijoista jättämään alan pois laskuista.

– Kokemukseni mukaan sisään on aika mahdoton päästä pelkästään omin päin opiskellen, toteaa lääkäriksi tähtäävä Anne Immonen.
Moni muukin uskoo näin ja menee hintavalle valmennuskurssille. Jo mielikuva valmennuksen välttämättömyydestä voi saada osan hakijoista jättämään alan pois laskuista.

Tampereen klassisen lukion luokassa B5 puurtaa harvinaisen keskittynyt opiskelijajoukko. Päät ovat kumartuneina ­fysiikan kaavojen ylle, kukaan ei näplää puhelinta tai tuijottele ulos kevätaurinkoon.

Koolla on Valmennuskeskus Oy:n ­lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkivien Tampereen päiväkurssi. Eturivissä istuva Anne Immonen osallistuu pääsy­kokeeseen tänä keväänä kolmatta kertaa.

− Minun kokemukseni mukaan sisään on aika mahdoton päästä pelkästään omin päin opiskellen − ainakaan tällaisen vähän varttuneemman hakijan, jolla on jo vierähtänyt aikaa ylioppilas­kirjoituksista, Immonen sanoo.

Ensimmäinen pääsykoekerta oli hänen mukaansa jonkinlainen järkytys.

− Olin kyllä Galenokseni lukenut, mutta eiväthän vaaditut laskutoimitukset siltä pohjalta aukene.

Tämän kevään preppauskurssi ei ole Anne Immoselle ensimmäinen. Kurssien lisäksi hän kertoo ostaneensa erilaisia itseopiskelumateriaaleja.

− Helposti sellaiset 5 000−6 000 euroa on jo hurahtanut yhteensä näihin valmennuksiin. Puhumattakaan siitä, etten olen tällä hetkellä työssä vaan omistautunut täysin pääsykokeeseen valmistautumiseen.

Uhraus on Immosen mielestä ehdottomasti kannattanut, jos nyt tärppää.

− Vuosia kaupallisella alalla oltuani aloin kysellä itseltäni, mitä oikein haluan tehdä loppuelämälläni. Työskennellä lääkärinä, kuului vastaus.

Tarkka kuva puuttuu

Pitääkö Anne Immosen käsitys paikkansa? Onko lääketieteelliseen tosiaan toivotonta pyrkiä ilman valmennuskurssia?

Varmaa tietoa tämän hetken tilanteesta ei tunnu olevan kenelläkään. Ylioppilaslehti selvitteli asiaa vuonna 2005 ja tuli silloin tulokseen, että lähes kaikki lääketieteellisiin tiedekuntiin hyväksytyistä olisivat käyneet jonkinlaisen valmennuksen.

Kursseja tarjoavat yritykset kertovat tuotteidensa nostavan selvästi onnistumisen mahdollisuuksia.

− Kaikista kurssilaisistamme sisään pääseviä on vuosittain 25−40 prosenttia. Luku vaihtelee esimerkiksi sen perusteella, millainen pääsykoe on ollut, kurssipäällikkö Sami Puurtinen Valmennuskeskus Oy:stä kertoo.

Hänen mukaansa yksittäisten kurssien prosentit vaihtelevat vielä enemmän. Joidenkin valmennusryhmien osallistujista jopa 65 prosenttia on napannut opiskelupaikan.

− Tällainen porukka on ollut aktiivinen ja asennoitunut oikein, eli tehnyt paljon töitä myös itsenäisesti. Oma panos kuitenkin ratkaisee lopulta sisäänpääsyn, Puurtinen muistuttaa.

Hän määrittelee valmennuskurssien voivan auttaa hakijoita erityisesti itse­varmuuden hankkimisessa ja omien ­ongelmakohtien selvittelyssä. Puurtisen mukaan kurssi myös tuo valmistautumiseen suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta.

Eriarvoistava tilanne

Koulutuspoliittinen vastaava Matti Tujula Suomen ylioppilaskuntien liitosta vahvistaa lääketieteen kuuluvan niihin aloihin, joilla valmennuskurssit näyttelevät erityisen tärkeää roolia. Tilanne on samanlainen oikeus- ja kauppatieteissä.

Tujulan mukaan asia on ongelmallinen monestakin syystä.

− Jo se on kielteistä, että mielletään ­sisäänpääsyn edellyttävän kallista kurssia − vaikkei käsitys välttämättä olisi ­tottakaan. Näin osa potentiaalisista hakijoista saattaa jättää heti lukioaikana alan pois laskuista perheen taloudellisen ­tilanteen vuoksi.

Kurssit eriarvoistavat hakijoita Matti Tujulan mukaan myös alueellisesti. ­Läheskään jokaisella maaseudulla asuvalla nuorella ei ole mahdollisuutta lähteä asumaan yliopistokaupunkiin pitkän preppauskurssi ajaksi.

− Jäädäkseen valmennuskurssit näyttävät joka tapauksessa tulleen suoma­laiseen korkeakoulumaailmaan, Tujula sanoo.

Tutkija Arttu Saarisen mukaan ei ole suinkaan merkityksetöntä, valikoituuko lääkärikuntaan vain tietyn tuloryhmän vesoja. Perhetausta vaikuttaa asenteisiin ja asenteet toimintaan.

Lue koko juttu perjantaina 20.5. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Mari Vehmanen
Kuva: Marjaana Malkamäki