Yleisimmin käytössä olevat nilkkamurtumaluokitukset eivät ole osoittautuneet käyttökelpoisiksi, eikä nilkkamurtumien hoitolinjasta ole vallitsevaa yhteisymmärrystä, toteaa ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Harri Pakarinen tuoreessa väitöstutkimuksessaan.

Puolet nilkkamurtumista voidaan hoitaa hyvin tuloksin ilman leikkausta, havaitsi toteaa ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Harri Pakarinen Oulun yliopistossa 7. lokakuuta tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan.

Yhä suurempi osa nilkkamurtumista hoidetaan leikkaamalla, vaikka on näyttöä siitä, että niin sanotut stabiilit eli vakaat murtumat voidaan hoitaa hyvin tuloksin ilman leikkaustakin. Nilkkamurtumien esiintyvyys on noussut viime vuosikymmenten aikana, ja ne ovat yksi yleisimmistä murtumista, joita ortopedit hoitavat.

Nilkkamurtumaan liittyy aina yhden tai useamman kehräsluun murtuman lisäksi vaihtelevan asteinen pehmytkudosvamma, jonka jättäminen huomiotta voi johtaa huonoon toiminnalliseen tulokseen ja ennenaikaiseen nivelrikon kehittymiseen.

Tutkimustulokset ennen julkaisemattomia

Tutkimuksissa selvitettiin uuden ja yksinkertaisen nilkkamurtuman stabiliteettiin (vakaa-epävakaa) perustuvan luokituksen soveltuvuutta valittaessa hoitolinjaa leikkauksen ja ei-leikkauksellisen hoidon välillä. Lisäksi selvitettiin sääriluun ja pohjeluun välisen pehmytkudossidoksen vamman havaitsemiseen tarkoitettujen leikkauksen aikana tehtävien testien (vääntötesti ja koukkutesti) kelpoisuutta ja toistettavuutta, sekä edellä mainitun kudosvaurion kiinnittämisen tarpeellisuutta kaikkein kiistanalaisimmassa ja samalla myös yleisimmässä nilkkamurtumatyypissä.

Pakarisen tutkimuksissa todettiin, että yksinkertainen nilkan vakauteen perustuva luokitus on käyttökelpoinen hoitolinjan valinnassa, mutta myös ennustetta arvioitaessa. Puolet nilkkamurtumista voidaan hoitaa ilman leikkausta hyvin tuloksin. Yleisimmin käytössä olevien leikkauksen aikana suoritettavien testien toistettavuus on hyvä, mutta niiden erottelukyky on korkeintaan kohtalainen.

Pohjeluun alaosan murtumaan liittyy erittäin harvoin merkittävä sääriluun ja pohjeluun välisen pehmytkudossidoksen vamma. Tämän pehmytkudosvamman ompeleminen tai kiinnittäminen ruuvilla ei parantanut potilaiden toimintakykyä verrattuna tilanteeseen, jossa se jätettiin kiinnittämättä.

Tulokset ovat uusia ja ennen julkaisemattomia. Tutkimukset toivat uutta tietoa yksinkertaisen kaksijakoisen nilkkamurtumaluokituksen käyttökelpoisuudesta sekä nilkkamurtumaan liittyvän pehmytkudossidoksen vamman havainnointiin tarkoitettujen testien kelpoisuudesta ja toistettavuudesta. Lisäksi saatiin uuttaa tietoa sääriluun ja pohjeluun välisen pehmytkudossidosvamman kiinnittämisen tarpeellisuudesta.

Ulla Järvi

Kuva: Pixmac