Professori Inkeri Elomaa: Syöpäpotilaat pois kuntavankilasta!
Sairaanhoito on niin kallista, koska uudet syöpähoidot ovat niin kalliita. Näin on toitotettu julkisuudessa - syöpälääkärienkin suulla - ja näin olemme oppineet ajattelemaan.
- Onko syövän hoito loppujen lopuksi kallista? kysyy professori Inkeri Elomaa HYKS:n syöpätautien klinikalta.
- Esimerkiksi HYKS:n syöpätautien klinikan budjetti on kaksi prosenttia koko HUS:n budjetista! Elomaa huomauttaa. Lääkkeet ovat toki kalliita, ja ne kallistuivat vuodesta 2000 vuoteen 2001 peräti 26 prosenttia. Lääkehoidon osuus kaikesta syövän hoidosta on alle 15 prosenttia. Koko maan lääkekustannuksista syövän lääkehoitoon kuluu alle viisi prosenttia.
- Syövän hoitoaika on kuitenkin rajallinen. Kun potilas paranee, hoitoaika on vain muutaman viikon tai kuukauden mittainen. Esimerkiksi levinneen rintasyövän hoitoon käytetty Herseptin on kallis lääke, mutta sitä annetaan potilaalle vain muutama kuuri, Elomaa muistuttaa. Yksi annoskerta maksaa noin 2 000 euroa, mutta yleensä lääkettä annetaan vain kuutisen kertaa muutaman viikon välein.
Kokonaiskustannuksista kalleinta on taudinmääritys ja primaarihoito, joiden osuus on 35-50 prosenttia. Ihmisen viimeinen elinvuosi on kallis; näin myös viime ajat syöpäpotilaalla, jonka terminaalihoito vie 35-40 prosenttia syöpähoidon kokonaiskuluista. Seuranta, taudin uusimisen diagnostiikka ja uusinnan hoidot kuluttavat vain 10-30 prosenttia.
- Kustannuksia syntyy silloin, kun syövän hoitoon osallistuu monen eri alan spesialisteja. Potilas on milloin leikkaussalissa, milloin toipumassa vuodeosastolla, milloin avohoidossa lääkkeitä tai sädehoitoa saamassa. Eniten maksaa laitoshoito yliopistosairaalassa; yli 13 500 euroa kuukaudessa. Yksikään avosektorilla annettu hoito ei ole näin kallista! korostaa Elomaa.
Tämän vuoksi kaikki ne toimet, jotka edistävät avosektorin hoitoa, kannattavat aina. Kalliskin lääkehoito kannattaa, jos se lyhentää osaltaan laitoshoidon tarvetta, vaikkei syöpä enää varsinaisesti paranisikaan.
- Kun puhutaan terveydenhuollon kalleudesta, olisi hyvä muistaa, että Suomessa terveydenhuolto on tuloksiinsa nähden halpaa. Syövän hoitotulokset ovat Euroopan kärkeä, muistuttaa professori Taina Hujanen-Turpeenniemi OYS:sta. Edes talouslama ei onnistunut vetämään mattoa alta, vaan hoidon tulokset paranevat lähes jokaisessa syöpämuodossa.
- Suomen syöpärekisterin mukaan alueellista epätasa-arvoakaan ei ole havaittavissa. 90-luvun tilastojen mukaan viisivuotisseuranta osoittaa, että kaikissa yliopistopiireissä elossaololuvut ovat huomattavan yhteneväiset, kertoo Hujanen-Turpeenniemi.
Rintasyövän elossaololuvut vaihtelevat 86-88 prosentin välillä. Eturauhassyövässä vaihteluväli on 76-80 prosenttia, keuhkosyövässä 11-12 prosenttia ja paksusuolensyövässä 56-59 prosenttia.
- Vaikka luvut ovat pysyneet maan eri puolilla tasaisina yliopistopiireissä, eri kunnissa asuvien ihmisten mahdollisuus saada hoitoa silti huolestuttaa. Kunnat ovat tällä hetkellä taloudellisesti niin eriarvoisessa asemassa, huomauttaa Inkeri Elomaa.
Hän tarjoaakin parannusehdotuksina tahtoa ja arvoajattelua, joka käytännössä tarkoittaa vapautumista kuntavankilasta.
- Syöpäpotilaalla pitäisi olla mahdollisuus päästä hoitoon sinne, missä on vähemmän jonoja ja enemmän osaamista. Kuntien ahdinkoa puolestaan helpottaisi valtion osanotto talkoisiin eli maksamaan superkalliit hoidot! ehdottaa Inkeri Elomaa.
